Tšuktšimeri – Jäämeren reunameri Tšukotkan ja Alaskan rannoilla

Tšuktšimeri on Jäämeren reunameri. Se rajoittuu lännessä Wrangelin saaren edustalla sijaitsevaan De Longin salmeen ja idässä Alaskassa sijaitsevaan Point Barrowiin, jonka takana on Beaufortinmeri. Beringinsalmi muodostaa sen eteläisimmän rajan ja yhdistää sen Beringinmereen ja Tyyneen valtamereen. Beringinsalmi on kapea käytävä Tyynen valtameren ja Jäämeren välillä (noin 80–90 km leveä) ja toimii tärkeänä meriväylänä sekä veden että lajien vaihtoon. Tshukkimeren tärkein satama on Uelen Venäjällä. Kansainvälinen päivämääräraja ylittää Tšukkimeren; se on siirretty itään Wrangelin saaren sekä Venäjän mantereella sijaitsevan Tshukotkan autonomisen piirin välttämiseksi, jotta saaret ja rannikkoyhteisöt eivät jakaantuisi eri päiville.

Meren pinta-ala on noin 595 000 km² (230 000 mi²). Sillä voi liikkua merikelpoisesti vain noin neljä kuukautta vuodessa, kun jääolot sallivat. Tšuktšimerellä on verraten vähän saaria muihin arktisiin meriin verrattuna: Wrangelin saari sijaitsee meren luoteisrajalla, Heraldin saari on lähellä sen pohjoisrajaa, ja muutama pieni saari esiintyy Siperian ja Alaskan rannikolla. Merialueen pohja on pääosin matalaa mannerjalustaa, keskimääräisyvyyden ollessa vain muutakymmentä metrejä (tyypillisesti noin 50–60 m), mikä vaikuttaa alueen virtauksiin ja ravinteiden kiertoon.

Ilmasto ja jääolot

Tšuktšimeri kuuluu arktiseen ilmastovyöhykkeeseen. Talvet ovat pitkiä ja kylmiä, ja meri peittyy jäähän suurimman osan vuodesta. Kesällä auringonpaiste ja Atlantin ja Tyynen valtameren pohjoisvirtaukset sulattavat osan jäästä, jolloin syntyy avoimia vesialueita ja polynioita. Beringinsalmesta pohjoiseen virtaava Tyynen valtameren vesi tuo alueelle ravinteita, mikä nostaa kasvukauden aikaisen tuottavuuden ja tukee runsasta merielämää. Ilmaston lämpeneminen on vähentänyt jään peittoa ja pidentänyt sulan kauden ajanjaksoa, mikä muuttaa ekosysteemejä ja lisää meriliikenteen kiinnostusta.

Luonto ja elollinen ympäristö

Meri tukee laajaa valikoimaa arktisia lajeja. Tärkeitä merinisäkkäitä ovat hylkeet, vatsahylje (mursu), valaat (mm. arktinen ja valkohyljeiden joukkoon kuuluvia lajeja kuten välimerenkalaista erotettava bowhead-valaiden kanta) sekä jääkarhut ja merinahkat. Alueella esiintyy myös beluga- ja valaita, ja monet lajit käyttävät Tšuktšimeren rantoja lisääntymiseen tai läpikulkureittinä. Meressä esiintyvät kalat, kuten arktinen turska ja muut kylmävesilajit, sekä runsas pohjaeläimistö hyödyntävät Beringinsalmen kautta tulevia ravinteita.

Wrangelin saari on sekä luonnonsuojelualue että UNESCOn maailmanperintökohde, tunnettu linnustostaan ja merinisäkkäiden pesimisalueista. Pohjoisilla rannikoilla sijaitsevat rannikkolaguunit ja jokisuistot ovat tärkeitä lintujen pesimä- ja muuttoreittejä sekä paikallisten asukkaiden elinkeinoille.

Ihmiset, kulttuuri ja talous

Meren nimi juontuu Tshuktšien (tšuktšit) kansasta, joka on asuttanut rannikkoalueita ja Tshukotkan niemimaata vuosisatojen ajan. Paikalliset kansat ovat perinteisesti harjoittaneet kalastusta, valaanpyyntiä ja mursunmetsästystä, ja edelleenkin monien yhteisöjen toimeentulo ja ruokaturva perustuvat osin omavaraiseen metsästykseen ja kalastukseen. Tärkeitä rannikon kyliä ja pisteitä ovat Neskynpil'gynin laguuni, Cape Serdtse-Kamen, Enurmino, Chegitun-joki, Inchoun, Uelen ja Cape Dezhnev Siperiassa, jotka toimivat sekä perinteisten että nykyaikaisten toimintojen keskuksina.

Alaskassa Tšuktšimereseen laskevia jokia ovat muun muassa Kivalina, Kobuk, Kokolik, Kukpowruk, Kukpuk, Noatak, Utukok, Pitmegea ja Wulik. Näillä joilla on ekologinen ja kulttuurinen merkitys: ne tuovat merialueelle tuoretta vettä ja ravinteita, ja monet lajit käyttävät jokia lisääntymis- tai poikasalueina. Tärkeimmät Siperian puolelta virtaavat joet ovat Amguyema, Ioniveyem ja Chegitun.

Liikenne, satamat ja geopoliittinen merkitys

Tšuktšimeri on tärkeä alue kansainväliselle meriliikenteelle, koska se liittyy Beringinsalmen kautta Tyynen ja Jäämeren väliseen yhteyteen. Meri on kuitenkin pitkästä jääkaudesta johtuen avattavissa varsin lyhyen ajan, ja jääolosuhteet sekä jäävirrat tekevät liikkumisesta haastavaa. Alueella on muutamia pieniä satamia ja maihin nousupaikkoja, joista Uelen mainitaan usein tärkeimpänä venäläisenä satamana. Arktisen alueen avautuminen kesäisin lisää merten strategista ja taloudellista kiinnostusta, mikä herättää myös turvallisuus- ja ympäristökysymyksiä valtioiden välillä.

Luonnonvarat ja suojelu

Tšuktšimerellä on merkittäviä luonnonvaruja, muun muassa kalastoon liittyviä saaliita ja mahdollisesti öljy- ja kaasuesiintymiä merialueen alapuolella. Luonnonvarojen hyödyntäminen on herättänyt kiistoja ja huolta ympäristövaikutuksista, erityisesti laajamittaisten poraushankkeiden ja öljyonnettomuuksien riskin vuoksi. Samanaikaisesti alueella on suojelualueita, kuten Wrangelin saari, joiden tarkoituksena on turvata uhanalaisia lajeja ja herkkiä elinympäristöjä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tulevaisuus

Ilmaston lämpeneminen muuttaa Tšuktšimeren ekosysteemejä ja ihmisten elinolosuhteita: merijään väheneminen muuttaa saalistus- ja lisääntymisalueita, lajien leviäminen muuttuu ja meriliikenne voi kasvaa. Tämä luo sekä mahdollisuuksia että riskejä: pidempi avoimen veden kausi voi lisätä kaupallista toimintaa, mutta samalla uhkaa perinteisiä elinkeinoja, herkkää luontoa ja alkuperäisyhteisöjen elämäntapaa. Kansainvälinen yhteistyö, rajavalvonta, kestävä resurssien käyttö ja luonnonsuojelu ovat keskeisiä tekijöitä alueen tulevaisuuden hallinnassa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on Tšuktšinmeri?

K: Kuinka suuri Tšukkimeri on?

K: Milloin Tšukkimerellä voi matkustaa?

Kysymys: Onko Tšuktšinmerellä saaria?

Kysymys: Keitä asuu sen rannoilla tai niiden läheisyydessä?

K: Mitä paikkoja sijaitsee Siperian rannikolla tämän meren rannalla?

Kysymys: Mitkä joet virtaavat sinne Alaskasta ja Siperiasta?

Hae kirjaimella