L'incoronazione di Poppea (Poppean kruunajaiset) — Monteverdin ooppera 1643
Monteverdin 1643 ooppera L'incoronazione di Poppea (Poppean kruunajaiset) — traaginen kertomus Neron ja Poppean vallasta, rakkaudesta ja petoksesta, barokin musiikin klassikko.
L'incoronazione di Poppea (suomeksi: Poppean kruunajaiset) on Claudio Monteverdin kolminäytöksinen ooppera. Teoksen libreton on kirjoittanut Giovanni Francesco Busenello. Kantaesitys oli Teatro Santi Giovanni e Paolo -teatterissa Venetsiassa vuonna 1643. Se oli Monteverdin viimeinen ooppera.
Useimmat 1600-luvun alun oopperat käsittelivät mytologisia tarinoita tai kristilliseen uskontoon liittyviä tarinoita. Tämä tarina kertoo kuitenkin jostakin, joka tapahtui antiikin Rooman historiassa. Se kertoo pahasta keisari Nerosta ja siitä, miten hän nai Poppean. Jumalat näyttelevät oopperassa edelleen osansa, erityisesti Amor.
Vaikka oopperan nimi on Poppean kruunajaiset, emme näe mitään kruunajaisseremoniaa.
Monteverdi oli kokenut säveltäjä kirjoittaessaan tämän oopperan, ja ooppera sisältää joitakin hänen parhaita sävellyksiään. Orkesteri koostuu vain pienestä joukosta soittimia: jousista, nokkahuiluista, kornetista (vanha trumpetin laji), lyömäsoittimista, harpusta, luuttuista ja gamboista. Musiikki ei jakaudu jyrkästi resitatiiviin (kertovaan musiikkiin) ja aariaan (sovitettuihin lauluihin), vaan se kulkee pehmeästi toisesta lajista toiseen.
Tätä oopperaa kuunnellessa on tärkeää muistaa, että 1600-luvulla miehet lauloivat usein naisten osia ja naiset miesten osia. Neron kaltaista roolia olisi laulanut kastraatti. Nykyään sen voi laulaa joko kontratenori (mies) tai mezzosopraano (nainen). Oopperassa on kohtauksia, joissa näyttelijät naamioituvat vastakkaiseksi sukupuoleksi. Oopperayleisö ei 1600-luvulla pitänyt mitään epätavallista siinä, että mies tekeytyi naiseksi, joka tekeytyi mieheksi, tai päinvastoin.
Oopperan lopussa oleva Neron ja Poppean duetto saattaa olla toisen säveltäjän kirjoittama.
Juoni lyhyesti
Tarina seuraa Neron nousua ja turmeltumista sekä Poppean asemaa tämän sivustakatsojana ja vallantavoittelijana. Keskeisiä tapahtumia ovat Poppean ja Nerón väliset ihastumiset, Neron vaimon Octavian syrjäyttäminen, sekä uskoton ja manipulatiivinen poliittinen peli, joka johtaa traagisiin seurauksiin. Libretto ei noudata tiukkaa historiallista kronologiaa, vaan valitsee kohtauksia antiikin tarinasta korostaakseen intohimoja, petoksia ja valtaa.
Hahmot ja äänityypit
- Nero – rooli oli alun perin tarkoitettu kastraatille; nykyisin usein kontratenor tai mezzosopraano.
- Poppea – nainen, joka pyrkii valtaan ja viettelee Neron; yleensä sopraano tai mezzosopraano.
- Ottavia (Octavia) – Neron laillinen vaimo, usein teatterisesti myötätuntoinen hahmo.
- Seneca, Burrhus, Lucano ym. – sivuhenkilöitä, jotka tuovat esiin poliittisen ja moraalisen ulottuvuuden.
Monteverdin aikalaiskäytännöt ja nykiesitykset vaikuttavat siihen, kuka laulaa mitä roolia; osa hahmoista voidaan sijoittaa eri äänialoille nykiasettelun mukaan.
Musiikilliset erityispiirteet
Oopperan musiikissa yhdistyvät varhaisen barokin dramatiikka ja Monteverdin kypsä, emotionaalinen ilmaisu. Hän käyttää vivahteikasta basso continuo -käsittelyä ja pienyhtyettä luodakseen intiimejä kohtauksia sekä yleviä, seremoniallisia hetkiä. Monteverdi liuottaa resitatiivin ja aarian rajoja, mikä antaa laulajille mahdollisuuden ilmaista dialogia ja tunteita saumattomasti.
Tunnettuja musiikillisia hetkiä ovat mm. intiimit duetot, pienet kuorokappaleet ja sooloaarioiden tunteiden kirjo. Lopun dueton (tunnetaan nimellä "Pur ti miro") alkuperästä on keskusteltu—osa tutkijoista pitää sitä Monteverdin sävellyksenä, toiset ovat epäilleet toisten käsialaa. Tästä syystä teksti mainitsee, että loppuduetosta saattaa löytyä toisen säveltäjän kädenjälki.
Libretto ja historiallinen tausta
Giovanni Francesco Busenellon libreto perustuu antiikin lähteisiin, kuten suomalaisten huomiota herättäneisiin roomalaisiin historiankirjoittajiin; Busenello valitsi aineistonsa korostaakseen inhimillisiä kiusauksia ja moraalista rappiota. Jumalhahmojen (erityisesti Amor) mukanaolo tuo tarinaan allegorisen ulottuvuuden ja muistuttaa oopperan barokista luonteesta, jossa jumalaiset interventiot yhdistyvät arkiseen politiikkaan.
Esityshistoria ja vaikutus
Kantaesityksensä jälkeen teos joutui osittain unohduksiin, mutta 1900-luvun lopulta alkaen kiinnostus Monteverdin oopperoihin kasvoi ja L'incoronazione di Poppea on palautunut repertuaariin. Modernit esitykset vaihtelevat tarkasti historiallisesti informoiduista pienaineellisista tulkinnoista suurempiin, nykyaikaistettuihin tuotantoihin. Oopperan realistinen ja moraalisesti monitulkintainen lähestymistapa on tehnyt siitä keskeisen teoksen barokkimusiikin ja varhaisen oopperan tutkimuksessa.
Merkitys ja vastaanotto
Teosta pidetään yhtenä varhaisen oopperan merkkiteoksista, koska se esittelee henkilöhahmojen psykologisen syvyyden, historian aiheen käytön oopperassa ja Monteverdin kyvyn yhdistää dramaattinen ilmaisu ja musiikillinen hienovaraisuus. Se erottautuu 1600-luvun alun teoksista, jotka usein käsittelivät jumalolentoja tai myyttejä, valitsemalla inhimillisen tarinan, jossa vallan ja intohimon seuraukset ovat keskiössä.
Nykyiset esityskäytännöt
Nykyään Neron roolin esittäminen vaihtelee: kontratenori, mezzosopraano tai jopa korkeampi miesääni ovat mahdollisia. Orkesterikokoonpano pyrkii usein historiallisesti informoituun sointiin, käytetään periodisoittimia kuten gambaa, luuttua, cornettoa ja nokkahuiluja sekä pientä jousikvartettoa tai -yhtyettä, kuten alkuperäistekstissä mainitaan. Ohjauksissa käsitellään usein myös sukupuolen pukujen ja naamioiden merkitystä, sillä alkuperäisteatterin tapa naamioitua vastakkaiseksi sukupuoleksi on osa tarinan dramaturgiaa.
Lisälukemista ja tutkimusta
Teoksen tekijyydestä, erityisesti loppuduetosta, on käyty akateemista keskustelua; kiinnostus koskee myös Monteverdin viimeisen periodin tyyliä ja Busenellon libreton lähteitä. Historiallisesti informoidut äänitykset ja kriittiset editioitumukset ovat auttaneet ymmärtämään oopperan monikerroksisuutta ja sen asemaa länsimaisen oopperaperinteen varhaisvaiheissa.
Yhteenvetona: L'incoronazione di Poppea on merkittävä esimerkki varhaisbarokin oopperasta, jossa historia, ihmisluonne ja musiikillinen ilmaisu yhdistyvät tavoilla, jotka puhuttelevat sekä tutkijoita että nykyaikaisia yleisöjä.
Monteverdi
Oopperan tarina
Prologi
Jumalatar Fortune ja Hyve riitelevät. He ovat ilkeitä toisilleen, ja kumpikin väittää olevansa toista parempi ja voimakkaampi. Amor (rakkauden jumala) tulee paikalle ja sanoo, että hän on vielä suurempi kuin he ja että hän hallitsee molempia. Fortune ja Virtue eivät uskalla olla hänen kanssaan eri mieltä.
I näytös
Otho, joka on Poppean rakastaja, palaa kotiinsa ja huomaa, että keisari Nero on hänen talossaan viettämässä yötä Poppean kanssa. Neron vartijat ovat piirittäneet talon. Nero kertoo Poppealle, että hänen on nyt lähdettävä, mutta että hän rakastaa Poppea ja tulee pian takaisin. Kun Nero on lähtenyt, Arnalta, Poppean hoitaja, varoittaa häntä siitä, että hänen suhteensa Neron kanssa tuo mukanaan ongelmia. Octavia, Neron vaimo, on hyvin surullinen siitä, että hänen miehellään on suhde toisen kanssa, ja toivoo, että jumalat rankaisevat häntä. Hänen hoitajansa lohduttaa häntä sanomalla, että hänen pitäisi etsiä itselleen uusi rakastaja, jotta Nero menisi ristiin, mutta Octavialla on liian paljon kunniaa tehdäkseen sellaista. Filosofi Seneca kehottaa häntä vain hyväksymään kohtalonsa. Sivupoika sanoo filosofille, että tämä on tyhmä.
Nero kertoo Senecalle, että hän aikoo päästä eroon vaimostaan ja naida Poppean. Seneca varoittaa Neroa, että kansa ei pidä tästä, mutta Nero ei välitä. Hän on keisari ja voi tehdä mitä haluaa. Nero kertoo Poppealle rakastavansa tätä niin paljon, että haluaa tehdä hänestä keisarinnan. Poppea sanoo Nerolle, että Seneca uskoo, että Nero on voimakas vain siksi, että hän (Seneca) voi ohjata häntä. Nero uskoo häntä heti ja sanoo, että Seneca pitäisi tappaa. Otho on seurannut tätä kohtausta. Hän menee Poppean luo ja yrittää saada tämän rakkauden takaisin, mutta Poppea sanoo, että hän kuuluu nyt Nerolle. Otho tajuaa, että Poppea haluaa vain valtaa, ja hän tietää, että Nero käskee tappaa hänet, kun saa tietää, että hän oli ennen Poppean rakastaja, joten hän päättää, että hänen on tapettava Poppea.
Otho menee Drusillan luo, joka on rakastunut häneen. Hän kertoo rakastavansa häntä, mutta sanoo hiljaa, että Poppea on yhä hänen sydämessään.
Toinen näytös
Merkurius-jumala varoittaa Senecaa, että hän kuolee. Seneca iloitsee uutisesta, sillä se tarkoittaa, että hän pääsee elämään jumalten kanssa taivaaseen. Sanansaattaja Liberto (hänen nimensä tarkoittaa "vapautettua orjaa") tulee kertomaan Senecalle, että Nero aikoo tapattaa hänet. Hän yllättyy, kun Seneca jo tietää. Lyhyessä kohtauksessa sivullinen flirttailee odottavan naisen kanssa. Nero laulaa ystävänsä Lucanin kanssa ylistystä Poppealle.
Octavia käskee Othon pukeutua naisen vaatteisiin ja mennä tappamaan Poppea. Hän sanoo, että hän kertoo Nerolle pahoja asioita hänestä, jos hän ei tee niin. Sivarin ja sairaanhoitajan välillä on koominen kohtaus. Drusilla antaa Othon lainata hänen vaatteitaan naamioidakseen itsensä. Poppea on puutarhassaan Arnaltan nukuttaessa häntä. Amor laulaa laulun ja lupaa suojella häntä. Kun Drusillaksi naamioitunut Otho tulee tappamaan Poppean, Cupido pysäyttää hänet.
III näytös
Drusilla on onnellinen, koska hänen kilpailijansa kuolee. Vartijat pidättävät hänet välittömästi, koska he luulevat hänen yrittäneen tappaa Poppean (itse asiassa se oli Otho valepuvussa). Drusilla tajuaa olleensa tyhmä, kun lainasi Otholle vaatteensa. Hän kertoo Nerolle olevansa syyllinen. Sitten Otho puhuu ja kertoo Nerolle, mitä tapahtui. Nero rankaisee häntä käskemällä häntä lähtemään Roomasta ja asumaan kaukaiseen erämaahan. Nero lähettää myös Octavian pois Roomasta. Hän sanoo, että hänet on laitettava veneeseen ja jätettävä tuulten armoille. Octavia laulaa jäähyväislaulun Roomalle. Arnalta laulaa koomisen laulun siitä, kuinka tärkeä hän on nyt keisarinnan hoitajana. Ooppera päättyy Neron ja Poppean kauniiseen rakkausduettiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on oopperan nimi?
V: Oopperan nimi on "L'incoronazione di Poppea" (Poppean kruunajaiset).
K: Kuka kirjoitti oopperan libreton?
V: Libreton on kirjoittanut Giovanni Francesco Busenello.
K: Milloin tämän oopperan ensiesitys oli?
V: Ensiesitys tapahtui vuonna 1643 Teatro Santi Giovanni e Paolo -teatterissa Venetsiassa.
K: Millaisen tarinan tämä ooppera kertoo?
V: Tarina perustuu antiikin Rooman historialliseen tapahtumaan, erityisesti keisari Nerosta ja hänen avioliitostaan Poppean kanssa.
K: Mitä soittimia tämän oopperan orkesterissa käytetään?
V: Orkesterissa on jousia, kielipillejä, kornetteja, lyömäsoittimia, harppu, luuttuja ja gamboja.
K: Miten 1600-luvun oopperoissa käsiteltiin sukupuolirooleja laulajien valinnassa?
V: 1600-luvun oopperoissa miehet lauloivat usein naisten osia ja naiset miesten osia. Neron kaltaista roolia olisi laulanut kastraatti. Nykyään sen voi laulaa joko kontratenori (mies) tai mezzosopraano (nainen). Joissakin kohtauksissa näyttelijät naamioituvat vastakkaiseksi sukupuoleksi, mitä ei pidetty epätavallisena tuona aikana.
Kysymys: Onko mitään todisteita siitä, että joku muu säveltäjä olisi voinut säveltää musiikkia tähän oopperaan?
V: Kyllä, on olemassa todisteita, jotka viittaavat siihen, että joku toinen säveltäjä on saattanut säveltää Neron ja Poppean välisen dueton oopperan lopussa.
Etsiä