Ehtoollinen – kristillinen sakramentti: merkitys ja yhteys

Ehtoollinen – sakramentin merkitys, historia ja hengellinen yhteys: syvä katsaus kristilliseen läheisyyteen Jumalaan ja seurakuntaan.

Tekijä: Leandro Alegsa

Termi ehtoollinen tulee latinankielisestä sanasta communio (yhteinen jakaminen). Vastaava kreikankielinen termi on κοινωνία, joka käännetään usein sanalla "yhteys".

Kristinuskossa ehtoollisella tarkoitetaan sekä jumalanpalveluksellista toimitusta, jossa nautitaan leipää ja viiniä, että sitä merkitystä, jonka sakramentti kantaa: yhteyttä Jeesukseen Kristukseen, anteeksiantamusta, seurakunnan keskinäistä yhteyttä ja osallisuutta Kristuksen ruumiiseen.

Raamatullinen ja historiallinen perusta

Ehtoollisen ristiriidaton lähtökohta on evankeliumeissa kuvatusta Jeesuksen viimeisestä ateriasta ja apostoli Paavalin opetuksista, erityisesti 1. kirjeessä korinttilaisille (1 Kor. 11:23–26), jossa Paavali välittää Jeesuksen sanat ja kehotuksen viettää ehtoollista hänen muistokseen. Varhaiskirkon liturgiassa ehtoollisesta on merkintöjä mm. katakombeissa ja kirkkokokousten teksteissä (esim. Didache), mikä osoittaa sen keskeisyyden kristillisessä elämässä alusta lähtien.

Sakramentin aineet ja liturgiset elementit

Perinteisesti ehtoolliseen kuuluvat:

  • leipä (usein leivästä tai leivän palasta) ja
  • viini (joissain yhteyksissä rypälemehu tai alkoholiton vaihtoehto).

Liturgisesti olennaista ovat myös siunauksen sanat eli instituutiosanat ("Tämä on minun ruumiini... Tämä on minun vereni...") sekä rukoukset, kiitosvirsi ja jakaminen. Ehtoollisessa korostuu sekä muisto (memoria) että läsnäolo: kristityt muistavat Jeesuksen kärsimystä ja osallistuvat samalla siihen elävässä uskossa.

Teologiset näkemykset eri kirkoissa

Ehtoollisen tulkinnat vaihtelevat kirkkokunnittain:

  • Katolinen kirkko: opettaa transsubstantiaatiota, eli leivän ja viinin olemus muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, vaikka niiden ulkoinen muoto säilyy.
  • Itäiset ortodoksit: puhuvat usein "mysteeristä" ja korostavat todellista läsnäoloa ilman filosofisia täsmennyksiä; ehtoollinen on pelastuksellinen ja jumalallisen armon väline.
  • Luterilainen tradition mukaan Kristus on läsnä kohtalaisesti tai sakramentaalisesti (ns. sakramentaalinen yhteenliittymä), eli hänen ruumiinsa ja verensä ovat tosiasiallisesti läsnä leivässä ja viinissä "yhdessä" niiden kanssa.
  • Reformoidut ja presbyteeriset kirkot: usein korostavat ehtoollista hengellisen läsnäolon ja muiston näkökulmasta; jotkut painottavat Kristuksen henkeä vaikuttamassa osallistujissa.
  • Baptistit, vapaakirkolliset ja monet evankeliset: pitävät ehtoollista yleensä muiston tai tunnustuksen toimituksena (ordinance), joka ilmaisee uskovien yhteyttä mutta ei muuttumista; lähestymistapa voi vaihdella hyvinkin symbolisesta hengelliseen osallisuuteen.

Merkitys ja hengellinen ulottuvuus

Ehtoollinen toimii monella tasolla:

  • se on muistaminen ja kiitos Jeesuksen lunastustyöstä;
  • se on anteeksiannon ja sovituksen väline: monissa traditioissa ehtoollisella uskotaan olevan anteeksiantava ja puhdistava vaikutus;
  • se vahvistaa yhteyttä seurakunnassa — osallistuminen on konkreettinen merkki kristittyjen yhteydestä Kristukseen ja toisiinsa;
  • se on myös opetuksellinen: ehtoollisen sanat ja rituaali opettavat kristillisen uskon keskeisiä totuuksia.

Käytännön käytännöt ja eettiset näkökohdat

Kirkoissa on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, kuka voi osallistua ehtoolliselle. Joissain yhteisöissä on avoin ehtoollinen kaikille uskoville, kun taas toisissa vaaditaan katekumeeninen valmistus, kaste tai kirkon jäsenyys (suljettu ehtoollinen). Ehtoollisen valmisteluun voi kuulua katumuksen harjoituksia, rukous ja paasto ennen osallistumista, vaikka nykyaikana käytännöt vaihtelevat paljon.

Ekumeeninen ulottuvuus

Ehtoollinen on yksi ekumeenisimmista keskustelun aiheista kirkkojen välillä, koska se liittyy opilliseen käsitykseen yhteydestä, paikallisseurakunnan rajojen ylittävästä yhteydestä ja pyhien välistä kommunikaatiota koskeviin käytäntöihin. Monet kirkkokunnat ovat tehneet yhteistyötä ja keskustelleet ehtoollisen merkityksestä ja ehtojensa yhdenmukaistamisesta, mikä edistää luottamusta ja yhteyttä eri traditioiden välillä.

Yhteenvetona ehtoollinen on kristillisessä elämässä keskeinen sakramentti ja liturginen tapahtuma, joka yhdistää historian, teologian ja käytännön: se muistuttaa Kristuksen uhrauksesta, välittää hengellistä osallisuutta ja rakentaa seurakunnan yhteyttä.

 

Johdetut merkitykset kristinuskossa

Mutta termiä käytetään myös kristillisten kirkkojen ryhmästä, joilla on läheinen yhteys toisiinsa. Esimerkkinä tästä on anglikaaninen yhteisö.

Jos kirkkojen välinen suhde on täydellinen, ja siihen kuuluvat "ne yhteyden siteet - usko, sakramentit ja pastoraalinen hallinto - jotka mahdollistavat sen, että uskovaiset voivat saada armon elämän kirkossa"[1], sitä kutsutaan täydelliseksi ehtoolliseksi. Mutta termiä "täysi ehtoollinen" käytetään usein myös siinä mielessä, että nämä kristilliset kirkot eivät ole yhdistyneet, vaan niillä on vain järjestely, jossa kummankin kirkon jäsenillä on tiettyjä oikeuksia toisessa kirkossa.

Jos kirkko tunnustaa, että toinen kirkko, jonka kanssa sillä ei ole pastoraalihallinnon yhteyksiä, jakaa sen kanssa joitakin kristinuskon uskomuksia ja keskeisiä käytäntöjä, se voi puhua "osittaisesta ehtoollisyhteydestä" sen ja toisen kirkon välillä.

Pyhien yhteys on suhde, joka kristittyjen uskon mukaan vallitsee heidän välillään, sillä he ovat ihmisiä, jotka on tehty pyhiksi Kristukseen liittymisen kautta. Tämä suhde ymmärretään yleisesti niin, että se ei koske ainoastaan niitä, jotka ovat vielä maallisessa elämässä, vaan myös niitä, jotka ovat menneet kuoleman ohi ja ovat "kotona Herran luona" (2. Kor. 5:8).

Erityisellä tavalla termiä ehtoollinen käytetään eukaristiaan osallistumiseen.

 

Raamatullinen käyttö

Raamatussa kreikankielistä termiä κοινωνία käytetään vain Uudessa testamentissa. Sitä ei esiinny lainkaan Vanhan testamentin muinaiskreikkalaisessa käännöksessä, joka tunnetaan nimellä Septuaginta. Substantiivina tai adjektiivi- tai verbimuodossaan se esiintyy 43 jakeessa Uudessa testamentissa. Lisäksi substantiivi esiintyy joissakin käsikirjoituksissa (joita käytettiin King James Version -nimisen englanninkielisen käännöksen tuottamisessa, mutta ei uudemmissa käännöksissä) kohdassa Ef. 3:9.

Sanaa käytetään asiayhteyden mukaan yhteydenpitoon, jakamiseen tai yhteyteen:

  • jumalallinen luonto (2. Piet. 1:4), Jumala (1. Joh. 1:6), kolminaisuus (1. Joh. 1:3), Jeesus, Jumalan Poika (1. Kor. 1:9), hänen kärsimyksensä (2. Kor. 3:10; 1. Piet. 4:13), hänen tuleva kirkkautensa (1. Piet. 5:1), Pyhä Henki (2. Kor. 13:14; 1. Piet. 2:1).
  • Kristuksen veri ja ruumis (1. Kor. 10:16), pakanalliset uhrit ja jumalat (1. Kor. 10:18, 20).
  • kristittyjen kanssaihmiset, heidän kärsimyksensä ja uskonsa (Ap. t. 2:42; Ga 2:9; 1. Joh. 1:3, 7; Hebr. 10:33; Rv 1:9; Phm 6, 17).
  • hengellisten armojen lähde (Room. 11:17), evankeliumi (1. Kor. 9:23), valo ja pimeys (2. Kor. 6:14).
  • toisten kärsimykset ja lohdutus (2. Kor. 1:7; Fil. 4:14), heidän evankelioimistyönsä (Fil. 1:5), heidän armonsa tai etuoikeutensa (Rm. 15:27; Fil. 1:7), heidän aineelliset tarpeensa, joiden korjaamiseksi annetaan apua (Rm. 12:13, 15:26-27; 2. Kor. 8:4, 9:13; Ga. 6:6; Fil. 4:15; 1. Tim. 6:18; Hebr. 13:16).
  • toisten pahat teot (Mt 23:30; Ep 5:11; 1. Tim 5:22; 2. Joh 11; Ilm 18:4).
  • ruumiillinen ihmisluonto on kaikille yhteinen (Hebr 2:14).
  • työyhteistyö, maallinen tai uskonnollinen (Lk 5:10; 2. Kor. 8:23).
 

Aiheeseen liittyvät sivut

 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mistä termi kommuunio on peräisin kristinuskossa?


V: Termi kommuunio tulee latinan sanasta "communio", joka tarkoittaa "yhteistä jakamista".

K: Miten "communio" on käännetty kreikaksi?


V: "Communio" käännetään kreikaksi "κοινωνία", joka usein käännetään "yhteydeksi".

K: Mikä on termin "ehtoollinen" perusmerkitys kristinuskossa?


V: Termi kommuunio tarkoittaa kristinuskossa kristittyjen erityisen läheistä suhdetta yksilöinä tai kirkkona Jumalaan ja toisiin kristittyihin.

K: Voiko yksilöllä olla ehtoollinen Jumalan ja muiden kristittyjen kanssa?


V: Kyllä, yksilöllä voi olla yhteys Jumalan ja muiden kristittyjen kanssa.

K: Rajoittuuko ehtoollinen kristinuskossa vain yksilöihin?


V: Ei, ehtoollisen voi kokea koko kirkko.

K: Mitä termi "yhteys" tarkoittaa kreikaksi?


V: Termi "yhteys" käännetään kreikaksi "κοινωνία".

K: Mitä merkitystä termillä ehtoollinen on kristinuskossa?


V: Termi ehtoollinen merkitsee läheistä ja tärkeää yhteyttä kristittyjen välillä ja Jumalan kanssa.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3