Anglikaaninen yhteisö on kaikkien Englannin kirkon kanssa täydessä yhteydessä olevien anglikaanisten kirkkojen yhteenliittymä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa "anglikaanista kirkkoa", jolla olisi universaali auktoriteetti, koska kullakin kansallisella tai alueellisella kirkolla on täysi itsemääräämisoikeus. Anglikaaninen yhteisö on yli seitsemänkymmentäseitsemän miljoonan jäsenensä ansiosta maailman kolmanneksi suurin yhteisö roomalaiskatolisen kirkon ja itäisten ortodoksisten kirkkojen jälkeen.

Täydellinen ehtoollisyhteys tarkoittaa, että toinen kirkko tunnustaa kaikki yhdessä kirkossa suoritetut riitit. Jotkut näistä kirkoista tunnetaan anglikaanisina, mikä on nimenomainen osoitus yhteydestä Englantiin (Ecclesia Anglicana tarkoittaa "Englannin kirkkoa").

Canterburyn arkkipiispalla, Englannin kirkon uskonnollisella päämiehellä, ei ole virallista toimivaltaa oman tuomiovaltansa ulkopuolella, mutta hänet tunnustetaan maailmanlaajuisen kirkkoyhteisön symboliseksi päämieheksi.

Historia ja kehittyminen

Anglikaaninen perinne juontaa juurensa Englantiin ja muotoutui erityisesti 1500–1600-lukujen kirkollisten ja poliittisten muutosten myötä. Vaikka alkuperä on englantilainen, anglikaanisuus levisi nopeasti siirtomaiden kautta maailmalle, minkä seurauksena syntyi lukuisia itsenäisiä mutta toisiinsa liittyviä kirkkoja ja hiippakuntia eri maissa.

Rakenne ja hallinto

Anglikaaninen yhteisö koostuu useista itsenäisistä kirkollisista alueista, joita kutsutaan usein provinsseiksi tai kansallisiksi kirkoiksi. Kullakin niistä on oma johtajansa (yleensä arkkipiispa tai piispa) ja oma kirkollinen hallintonsa. Vaikka ei ole keskushallintoa, on olemassa neljä niin kutsuttua "yhteyden välinettä" (instruments of communion), jotka edistävät yhteyttä ja yhteistyötä kirkkojen välillä:

  • Lambethin konferenssi — yleensä noin kymmenen vuoden välein kokoontuva piispojen maailmanlaajuinen kokous;
  • Canterburyn arkkipiispan rooli — symbolinen ja sovittelevan johtajuuden kehä;
  • Anglican Consultative Council — kirkkojen välinen neuvottelufoorumi;
  • Primates' Meeting — provinssien johtajien (primates) kokoontumiset.

Oppi, liturgia ja monimuotoisuus

Anglikaanisuuteen kuuluu laaja teologinen kirjo: sieltä löytyy sekä konservatiivisempia evankelikaalisia ryhmiä että perinteisesti katolilaisvaikutteisia (anglo-katolisia) suuntauksia sekä liberaalimpia suuntia. Yhteisenä piirteenä on kuitenkin keskeisten kristillisten uskonjatkumojen — kuten kasteen ja ehtoollisen — tunnustaminen ja pyrkimys tasapainoon Raamatun, tradition ja järjen välillä (ns. via media).

Liturgisesti anglikaanit käyttävät erilaisia jumalanpalvelusmalleja, joista tunnetuin on Book of Common Prayer ja sen myöhemmät variantit, kuten erilaiset kansalliset jumalanpalveluskirjat (esim. Common Worship Englannissa). Riitit, kuten kaste, ehtoollinen ja pappisvihkimys, ovat yleensä tunnustettuja yhteisinä rituaaleina.

Maailmanlaajuinen läsnäolo ja haasteet

Anglikaaninen yhteisö toimii yli 160 maassa ja sen jäsenmäärä on merkittävä erityisesti Britannian entisissä siirtomaissa, Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Pohjois-Amerikassa. Suhteet eri kirkkojen välillä ovat usein läheiset, mutta yhteisöön on liittynyt myös jännitteitä viime vuosikymmeninä, kun teologiset ja yhteiskunnalliset kysymykset (esim. naispappeus ja seksuaali- ja perhe-elämään liittyvät kysymykset) ovat jakaneet mielipiteitä ja johtaneet paikallisiin eriytymiin.

Ekumeeninen rooli

Anglikaaninen yhteisö osallistuu aktiivisesti ekumeeniseen keskusteluun ja yhteistyöhön muiden kristillisten kirkkojen kanssa. Vaikka Canterburyn arkkipiispalla ei ole juridista valtaa muiden kirkkojen yli, hänen asemaansa käytetään usein sovittelussa ja yhteisten aloitteiden edistämisessä kansainvälisellä tasolla.

Yhteenveto: Anglikaaninen yhteisö on löyhä mutta laaja maailmanlaajuinen liitto itsenäisiä anglikaanisia kirkkoja. Sen tunnuspiirteitä ovat paikallinen itsemääräämisoikeus, yhtenäiset riitit ja liturgiset perinteet sekä vankka, mutta monimuotoinen teologinen perinne. Vaikka yhteys Englannin kirkkoon näkyy edelleen historiallisesti ja symbolisesti, käytännössä anglikaanisuus on kansainvälinen ja monimuotoinen ilmiö.