Uusi testamentti – Raamatun tekstit, Jeesus ja kristinuskon alku
Uusi testamentti: Jeesuksen elämä, opetukset ja kristinuskon synty. Tutustu alkuperäisiin kreikankielisiin teksteihin, apostolien tarinoihin ja historian käännekohtiin.
Uusi testamentti on osa kristillistä Raamattua ja kristinuskon tärkein uskonnollinen kirjoitus. Se kertoo tarinan Jeesuksesta Kristuksesta, hänen seuraajistaan ja kristinuskon alkuajoista. Se on kirjoitettu kreikan kielellä.
Rakenne ja pääteokset
Uusi testamentti koostuu 27 kirjasta, jotka voidaan jakaa seuraaviin osiin:
- Evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) – kertovat Jeesuksen elämästä, opetuksista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
- Acts (Apostolien teot) – kuvaa alkuperäisen seurakunnan syntyä ja apostolien toimintaa varsinkin Paavalin matkojen kautta.
- Pavelin kirjeet – teologisia ja käytännöllisiä kirjeitä eri seurakunnille ja yksityishenkilöille (esim. Roomalaiskirje, Korinttilaiskirjeet).
- Yleiskirjeet – kuten Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudaksen kirjeet, jotka on suunnattu laajemmalle kristittyjen yhteisölle.
- Ilmestyskirja – apokalyptinen kirja, joka käsittelee tulevaisuutta, tuomiota ja Jumalan valtakunnan lopullista voittoa.
Kirjoittajat ja ajankohta
Uuden testamentin tekstit kirjoitettiin pääosin 50.–110. vuosien välillä ajanlaskumme alussa. Monet teokset on perinteisesti liitetty tiettyihin henkilöihin (esim. apostoli Paavali, evankelistat), mutta tutkijat erottelevat usein alkuperäisen yhteisön muistin, kirjalliset lähteet ja myöhemmät toimitukset. Joidenkin teosten tekijyyttä pidetään varmistamattomana tai keskustelun kohteena.
Kielen ja käsikirjoitukset
Alkuperäiset tekstit on kirjoitettu pääasiassa koine-kreikaksi, joka oli Ateenasta lähtöisin oleva yleiskieli itäisessä Välimeren alueella. Säilyneet käsikirjoitukset vaihtelevat papyruksista suuriin pergamenttikokoelmiin. Tärkeimpiä varhaisia käsikirjoituksia ovat esimerkiksi Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus sekä varhaiset papyruskokoelmat, jotka auttavat tekstin varmentamisessa ja tekstikriittisessä työssä.
Kanoni ja muodostuminen
Uuden testamentin kanonimuodostus oli asteittainen prosessi. Varhaiset kristilliset yhteisöt suuntasivat huomionsa apostoliseen perintöön ja käytäntöön. Vakiintunut 27 kirjan kokoelma tuli yleisesti hyväksytyksi lännen kirkossa 300–400-luvuilla; merkittäviä vaiheita olivat mm. Athanasiuksen festalikirje (367) ja kirkolliskokoukset, kuten Hippo (393) ja Karthago (397), joissa esiin nousseita listoja käytettiin kanonin määrittelyssä.
Keskeiset teemat
- Kristologia: Jeesuksen identiteetti Jumalan Poikana, Messiaana ja ihmiskunnan Vapahtajana.
- Sovitus ja pelastus: ajatus syntien anteeksiannosta ja yhteydestä Jumalaan Jeesuksen sovitustyön kautta.
- Kirkko ja seurakunta: opetus seurakunnan elämästä, sakramenteista ja yhteisön etiikasta.
- Valtakunta ja eskatologia: Jumalan valtakunnan merkitys nyt ja tulevaisuudessa sekä lopun ajoihin liittyvät näkemykset.
- Etiikka ja käytäntö: Jeesuksen ja apostolien ohjeet moraalisesta elämästä ja yhteiskunnallisesta toiminnasta.
Tekstikriittisyys ja tutkimus
Uuden testamentin tutkimuksessa käytetään tekstikriittisiä menetelmiä, historiallis-kriittistä lähestymistapaa ja vertailua varhaisten lähteiden kanssa. Tutkijat pyrkivät erottamaan historialliset tapahtumat ja uskonnolliset tulkinnat sekä ymmärtämään, miten tekstit ovat syntyneet ja miten niitä on käytetty eri aikoina.
Merkitys ja vaikutus
Uusi testamentti on kristillisen opin, liturgian ja etiikan perusta. Sen kertomukset ja opit vaikuttavat uskonnolliseen ajatteluun, taiteeseen, lakiin ja kulttuuriin maailmanlaajuisesti. Samalla se on historiallinen lähde, josta tutkitaan Jeesuksen ajan yhteiskuntaa, juutalaisuutta ja varhaiskristillistä liikettä.
Käännökset ja nykykäyttö
Uuden testamentin tekstit on käännetty sadoille kielille. Suomessa Uusi testamentti julkaistaan sekä itsenäisenä teoksena että osana koko Raamattua. Nykykieliset käännökset pyrkivät yhdistämään tarkkuuden ja ymmärrettävyyden, ja niitä käytetään jumalanpalveluksissa, henkilökohtaisessa lukemisessa sekä akateemisessa tutkimuksessa.
Uuden testamentin tunteminen auttaa ymmärtämään kristinuskon juuria, sen kehitystä ja sen vaikutusta moniin nykyajan ilmiöihin.

Sivu P46:sta, joka on yksi vanhimmista säilyneistä Uuden testamentin kreikankielisistä käsikirjoituksista. Sen todennäköinen ajoitus on 175-225 jKr.
Rakenne
Uusi testamentti koostuu eri osista. Uudessa testamentissa on yhteensä 27 tekstiä. Itäisellä ortodoksisella kirkolla, roomalaiskatolisella kirkolla ja protestanttisilla kirkoilla on samat tekstit, mutta niiden järjestys vaihtelee; syyrialaisilla kirkoilla ja etiopialaisilla kirkoilla on eri versiot. Syyrialaiset kirkot eivät sisällytä Uuteen testamenttiin Pietarin 2. kirjaa, Johanneksen 2. ja 3. kirjaa, Juudaksen kirjaa ja Ilmestyskirjoja. Etiopian kirkoilla ei ole yhteistä kaanonia.
Yleiskatsaus
Kaikki evankeliumit kertovat tarinan Jeesuksesta Kristuksesta eli nuoresta Messiaasta, jonka kristityt uskovat olevan "Jumalan Poika, joka on syntynyt pelastamaan maailman synnistä". Kumpikin evankeliumeista kertoo tämän saman tarinan hieman enemmän tai vähemmän yksityiskohtaisesti kuin toinen. Muut kirjat kertovat kirkon historiasta ja selittävät kristillistä uskoa kirjeiden kautta, jotka on kirjoitettu Jeesukseen uskoneille henkilöille ja ryhmille.
Neljä evankeliumia
Perinteinen kirjoittaja on lueteltu kunkin merkinnän jälkeen.
- Matteuksen evankeliumi, perinteisesti apostoli Matteus, Alfeuksen poika.
- Markuksen evankeliumi, perinteisesti Markuksen evankeliumi, joka kirjoitti muistiin kertomuksen, jonka antoi apostoli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi.
- Luukkaan evankeliumi, perinteisesti Luukas, joka oli apostoli Paavalin, jota aiemmin kutsuttiin Saulukseksi, kumppani.
- Johanneksen evankeliumi, perinteisesti apostoli Johannes.
Apostolien teot
- Apostolien teot (tai Apostolien teot), apostolien kertomus evankeliumien kertomuksen jälkeen.
Paavalin kirjeet
Paavalin kirjeet, 13 tai 14 kirjettä, joiden uskotaan olevan apostoli Paavalin kirjoittamia. Ne on nimetty sen henkilön tai ryhmän mukaan, jolle ne on lähetetty.
- Roomalaiset
- Ensimmäinen korinttilaiskirje
- Toinen Korinttilaiskirje
- Galatalaiskirje
- Efesolaiskirje
- Filippiläisille
- Kolossalaiskirje
- Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje
- Toinen Tessalonikalaiskirje
- Ensimmäinen Timoteuksen kirje
- Toinen Timoteuksen kirje
- Titus
- Philemon
- Heprealaiskirje on perinteisesti liitetty Paavalille, mutta sen kirjoittajaa ei mainita missään.
Yleiset kirjeet
Yleiskirjeet ovat muita kirjeitä, jotka on nimetty sen henkilön mukaan, jonka perinteisesti uskotaan kirjoittaneen ne.
- James
- Ensimmäinen Pietari
- Toinen Pietari
- Ensimmäinen Johannes
- Toinen Johannes
- Kolmas Johannes
- Jude
Ilmestyskirja
- Ilmestyskirja
Etsiä