YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus – määritelmä ja merkitys
YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus: määritelmä, merkitys ja valvonta kidutuksen, epäinhimillisen kohtelun ja ihmisoikeuksien suojelun näkökulmasta.
Kidutuksen vastainen yleissopimus on Yhdistyneiden Kansakuntien 10. joulukuuta 1984 tekemä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sopimus, jossa kielletään kaikenlainen kidutus, julma, epäinhimillinen ja halventava rangaistus tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Yleissopimus tuli voimaan 26. kesäkuuta 1987.
Yleissopimukseen liittyy myös valinnainen pöytäkirja, joka antaa kansainväliselle ihmisoikeustutkijajärjestölle mahdollisuuden tutkia pöytäkirjan ratifioineen maan vankiloita, jotta se voi selvittää, onko siellä kidutusta tai epäinhimillistä kohtelua tai rangaistuksia, jotka on kielletty yleissopimuksessa.
Määritelmä ja keskeiset periaatteet
Yleissopimus määrittelee kidutuksen laajasti: kyse on fyysisen tai henkisen tuskan tai kärsimyksen tahallisesta aiheuttamisesta, kun siihen on tarkoitus saada tietoa tai tunnustus, rangaista, pelotella tai syrjiä, ja tekijänä on viranomainen tai joku, joka toimii viranomaisen luvalla tai hyväksynnällä. Sopimuksessa korostetaan, että kidutus on ehdottomasti kielletty – poikkeustilanteella, kuten sota, sisällissota tai muu hätätila, ei voida oikeuttaa kidutusta.
Valtiolle asetetut velvoitteet
- Kriminalisoida kidutus kansallisessa lainsäädännössä ja määrätä siitä rangaistukset.
- Estää kidutusta ennakolta mm. koulutuksella, selkeillä menettelyillä ja vartioinnilla vankeinhoidossa ja poliisiasemilla.
- Tutkia tehokkaasti ja riippumattomasti väitteet kidutuksesta, saattaa syylliset vastuuseen ja antaa korvaukset uhreille.
- Varata asianmukainen oikeusapu, lääketieteellinen hoito ja kuntoutus kidutuksen uhreille.
- Kieltää todisteiden käyttö, jotka on saatu kidutuksella tai muulla epäasianmukaisella kohtelulla.
- Estää palauttaminen (non‑refoulement) valtioon, jossa on olemassa merkittävät syyt uskoa, että henkilöä voisi kohdata kidutus.
- Laajentaa valiokunnan ja muiden kansainvälisten elinten kanssa tehtävää yhteistyötä ja antaa niille pääsyä tarvittaessa.
Valvonta ja toimeenpano kansainvälisellä tasolla
Sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo YK:n Kidutuksen vastainen komitea (Committee Against Torture, CAT), joka tarkastelee sopimusvaltioiden määräaikaisia raportteja ja antaa suosituksia. Jos valtio on hyväksynyt komitean kompetenssin, yksittäiset ihmiset voivat myös saattaa valituksia komitean käsiteltäväksi.
Valinnainen pöytäkirja (Optional Protocol to the Convention against Torture, OPCAT) perusti kansainvälisen ehkäisevän elimen, joka voi tehdä vierailuja pidätyspaikkoihin sekä kannustaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia ehkäiseviä mekanismeja (National Preventive Mechanisms, NPM). Tämä vierailutoiminta ja paikallinen valvonta ovat tärkeitä kidutuksen ehkäisykeinoja käytännössä.
Merkitys ja vaikutukset
Kidutuksen vastaista yleissopimusta pidetään ihmisoikeusjärjestelmän kulmakivenä: se asettaa selkeät normit yksilön koskemattomuudelle, oikeusturvalle ja humaanille kohtelulle. Sopimus pakottaa valtiot muuttamaan lainsäädäntöään ja käytäntöjään, parantamaan vankien ja pidätettyjen oikeuksia sekä rakentamaan mekanismeja väärinkäytösten paljastamiseksi ja korjaamiseksi. Sopimuksella on myös merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus: tieto valvonnasta ja vastuuseen joutumisesta hillitsee väärinkäytöksiä viranomaiskäytännöissä.
Käytännön haasteet
Vaikka sopimus asettaa selkeät velvoitteet, sen täytäntöönpano kohtaa usein haasteita, kuten riittämättömät tutkimusresurssit, poliittinen vastarinta, järjestelmän salailu tai puutteet kansallisessa lainsäädännössä. Siksi kansainväliset valvontamekanismit ja kansalaisyhteiskunta ovat tärkeitä varmistamassa, että sopimuksen periaatteet toteutuvat myös arjessa.
Yleissopimus on keskeinen työkalu kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun poistamisessa maailmasta. Sen nojalla kehitetyt käytännöt, kuten tutkimukset, vierailut pidätyspaikkoihin ja uhrien oikeuksien vahvistaminen, edistävät ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista.
Aiheeseen liittyvät sivut
Toinen sivu
- Ihmiskaupan vastainen yleissopimus
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus?
V: Se on Yhdistyneiden kansakuntien 10. joulukuuta 1984 luoma kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sopimus, jossa kielletään kaikenlainen kidutus, julma, epäinhimillinen ja halventava rangaistus tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Kysymys: Milloin yleissopimus tuli voimaan?
V: Yleissopimus tuli voimaan 26. kesäkuuta 1987.
K: Kuinka monta maata on ratifioinut yleissopimuksen huhtikuuhun 2022 mennessä?
V: Huhtikuuhun 2022 mennessä 173 maata on ratifioinut yleissopimuksen.
K: Mikä on kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen liittyvä valinnainen pöytäkirja?
V: Valinnainen pöytäkirja antaa ihmisoikeustutkijoiden kansallisille tai kansainvälisille järjestöille mahdollisuuden tutkia pöytäkirjan ratifioineen maan vankiloita ja selvittää, esiintyykö siellä kidutusta, epäinhimillistä kohtelua tai yleissopimuksessa kiellettyjä rangaistuksia.
Kysymys: Kuinka monta maata on ratifioinut pöytäkirjan huhtikuuhun 2022 mennessä?
V: Huhtikuuhun 2022 mennessä 91 maata on ratifioinut pöytäkirjan.
K: Kuka valvoo kidutuksen vastaisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa?
V: Yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvoo kidutuksen vastainen komitea.
K: Mitä kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa kielletään?
V: Kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa kielletään kaikenlainen kidutus, kaikki julmat, epäinhimilliset ja halventavat rangaistukset tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Etsiä