Julma ja epätavallinen rangaistus – määritelmä, lait ja kansainväliset sopimukset
Tutustu julman ja epätavallisen rangaistuksen määritelmään, lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin — oikeudet, ehkäisy ja vaikutukset kansainvälisesti.
Julma ja epätavallinen rangaistus on rangaistus, joka aiheuttaa vakavaa kärsimystä, kipua tai nöyryytystä. Monissa maissa on lakeja julmia ja epätavallisia rangaistuksia vastaan. Myös kansainväliset lait ja sopimukset vastustavat tämäntyyppisiä rangaistuksia.
Termi kattaa useita eri ilmenemismuotoja: fyysinen väkivalta (esimerkiksi kidutus tai julmat rankaisut), psyykkinen kärsimys (esimerkiksi jatkuva nöyryytys tai psykologinen vaino), sekä olosuhteet, jotka johtavat vakavaan kipuun tai terveyden heikkenemiseen (esimerkiksi epäinhimilliset vankeusolosuhteet). Kansainvälisessä oikeudessa erotellaan usein kidutus (torture) sekä inhuman eli epäinhimillinen ja halventava kohtelu; kaikki nämä voivat täyttää “julman ja epätavallisen rangaistuksen” kriteerit riippuen teon vakavuudesta ja olosuhteista.
Määritelmä ja arviointi
Arvioinnissa otetaan huomioon sekä teon objektiivinen vakavuus että tekijän aikomus tai tietoisuus aiheutetusta vahingosta. Merkittäviä kriteerejä ovat muun muassa:
- Toimenpiteen fyysinen tai psyykkinen vaikutus uhrille.
- Toistuvuus, järjestelmällisyys tai erityinen julmuus.
- Uhrin haavoittuvuus (esim. lapsi, vammainen tai sairaana oleva henkilö).
- Voiko toimenpide muodostaa nöyryyttävää tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua.
Kansallinen lainsäädäntö
Useissa valtioissa perustuslailliset tai rikoslain säännökset kieltävät kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun. Lainsäädännössä säädetään usein myös viranomaisten velvollisuudesta estää, tutkia ja rangaista näitä tekoja sekä tarjota uhrille korjaavia keinoja ja hyvitystä. Joissakin maissa on erillisiä rikosnimikkeitä kidutukselle tai julmalle kohtelulle, kun taas toisissa asiaa käsitellään laajempien ihmisoikeussäännösten kautta.
Kansainväliset sopimukset ja velvoitteet
Kansainväliset välineet asettavat selkeitä kieltoja. Tärkeitä esimerkkejä ovat mm. YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus (Convention Against Torture), sopimukset ja muut kansainväliset lait, sekä Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka perusteella monissa maissa kielto julmalle ja epäinhimilliselle kohtelulle on oikeusjärjestyksen perusperiaate. Näiden instrumenttien mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia estämään kidutuksen, tutkimaan epäillyt tapaukset ja rankaisemaan tekijät.
Valvonta ja seuraamukset
Kansainväliset elimet, kuten YK:n kidutuksen vastainen komitea ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, valvovat sopimusten noudattamista. Myös kansalliset oikeusjärjestelmät, valtioiden ihmisoikeusinstituutiot ja kansalaisjärjestöt (esim. Amnesty International) voivat tuoda esiin laiminlyöntejä ja vaatia korjaavia toimenpiteitä. Velvoitteisiin kuuluu mm. puolueettoman tutkinnan tekeminen, vastuullisten viranomaisten rankaisu ja uhrin korvaus ja kuntoutus.
Esimerkkejä ja käytännön ilmentymiä
- Fyysiset kidutustekniikat tai julmat rangaistukset.
- Epäinhimilliset vankeusolosuhteet, kuten pitkäaikainen yksinäissellissä pito ilman lääketieteellistä tarvetta.
- Henkilön järjestelmällinen nöyryyttäminen, pakottaminen alistaviin rituaaleihin tai psykososiaalinen vaino.
- Rangatsemiskeinot, jotka johtavat pysyvään terveydelliseen haittaan tai kuolemaan.
Oikeussuojakeinot ja ehkäisy
Uhrit voivat hakea suojaa kansallisesta oikeudesta, valittaa riippumattomille valvontaelimille tai kääntyä ihmisoikeusjärjestöjen puoleen. Ennaltaehkäisy vaatii koulutusta, selkeitä ohjeita viranomaisille, läpinäkyvyyttä sekä tilojen ja käytäntöjen säännöllistä valvontaa. Hallitusten velvollisuutena on myös tarjota uhrille lääketieteellistä ja psykososiaalista tukea.
Yhteenveto: Julma ja epätavallinen rangaistus on laaja käsite, joka kattaa fyysisen ja psyykkisen kärsimyksen ja kipuun johtavat toimet. Sekä kansallinen lainsäädäntö että kansainväliset lait ja sopimukset edellyttävät näiden tekojen kieltämistä, tutkimista ja niiden tekijöiden saattamista vastuuseen sekä uhrin suojelemista ja korvaamista.
Historia
Suurimman osan kirjatusta historiasta kuolemanrangaistus oli usein tarkoituksella kivulias. Vakaviin historiallisiin rangaistuksiin kuului muun muassa polttaminen tai keittäminen kuoliaaksi, viiltäminen tai repiminen kappaleiksi, kivillä murskaaminen, kahtia sahaaminen, ristiinnaulitseminen ja monet muut äärimmäisen kivuliaat teloitusmenetelmät. Myös rangaistukset, joiden tarkoituksena ei ollut aiheuttaa kuolemaa, olivat usein tarkoituksella kivuliaita.
Lait
Sanoja "julma ja epätavallinen rangaistus" käytettiin ensimmäisen kerran Englannin Bill of Rights -asiakirjassa vuonna 1689. Vuonna 1791 Yhdysvaltojen perustuslain kahdeksannessa lisäyksessä tehtiin "julma ja epätavallinen rangaistus" laittomaksi Yhdysvalloissa. Seitsemän vuotta myöhemmin Britannian Leewardsaaret käytti samoja sanoja Slavery Amelioration Act -laissaan.
Seuraavassa on joitakin esimerkkejä muista laeista, jotka sisältävät suojaa julmia ja epätavallisia rangaistuksia vastaan.
- Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 10. joulukuuta 1948 hyväksymä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.
- 5 artiklassa sanotaan: "Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla".
- Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artikla (1950).
- Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artikla (1966).
- Marshallinsaarten perustuslaki (1979)
- Perustuslain 2 artiklan 6 kohdassa kielletään "julma ja epätavallinen rangaistus", joka määritellään kuolemanrangaistukseksi, kidutukseksi, "epäinhimilliseksi ja halventavaksi kohteluksi" ja "kohtuuttomiksi sakoksi tai rangaistusten riistoksi".
- Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirja, 12 § (1982).
- Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, 16 artikla (1984).
- Puolan perustuslaki, 40 artikla (1997).
- Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla (2000).
Yhdysvallat
Yhdysvaltojen perustuslain kahdeksannen lisäyksen mukaan "julmia ja epätavallisia rangaistuksia ei saa määrätä". Perustuslaissa ei kuitenkaan määritellä tarkasti, mitä julmat ja epätavalliset rangaistukset ovat.
Tapauksessa Furman v. Georgia (408 U.S. 238 (1972)) Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, mitä kysymyksiä se käyttäisi selvittääkseen, oliko rangaistus julma ja epätavallinen. Tuomari William Brennan kirjoitti asiassa lausunnon. Hän esitti neljä sääntöä rangaistuksista:
- Ne eivät saa olla "ihmisarvoa alentavia" (nöyryyttäviä). Erityisesti kidutus ei ole sallittua.
- Ne eivät voi olla "ankaraa rangaistusta, joka on ilmeisesti määrätty täysin mielivaltaisesti"."
- Ne eivät voi olla "ankara rangaistus, joka on selvästi ja täysin hylätty koko yhteiskunnassa"."
- Ne eivät saa olla "vakavia [ja ilmeisen] tarpeettomia".
Tässä päätöksessä korkein oikeus loi ennakkotapauksen, jonka mukaan jos rangaistus rikkoo jotakin näistä neljästä säännöstä, sitä pidetään "julmana ja epätavallisena" ja se on perustuslain mukaan laiton.
Etsiä