Kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus on Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 hyväksymä ja 3. syyskuuta 1981 voimaan tullut yleissopimus, joka kuuluu kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja jonka tarkoituksena on kieltää kaikenlainen naisiin kohdistuva syrjintä ja taata heidän ihmisoikeutensa ja vapautensa tasa-arvoisesti miesten kanssa. Vuoteen 2017 mennessä 189 maata oli ratifioinut tämän yleissopimuksen eli luvannut toteuttaa sen. Maat, jotka eivät olleet ratifioineet sitä, olivat Iran, Somalia, Etelä-Sudan, Tonga, Yhdysvallat ja Vatikaani.

Mitä CEDAW velvoittaa?

CEDAW (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women) määrittelee naisiin kohdistuvan syrjinnän laajasti ja velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään sekä lainsäädännöllisiin että käytännön toimenpiteisiin syrjinnän poistamiseksi. Keskeisiä velvoitteita ovat muun muassa:

  • poistaa syrjivät lait ja käytännöt sekä säätää ja toimeenpanna laki, joka turvaa naisten ja miesten tasa-arvon;
  • ottaa käyttöön toimenpiteitä, kuten koulutusta ja tietoisuuskampanjoita, jotka purkavat sukupuolistereotypioita;
  • turvata naisten taloudelliset, sosiaaliset, poliittiset ja sivistykselliset oikeudet ja pääsy palveluihin (esim. terveydenhuolto, koulutus, työmarkkinat);
  • suojella naisia väkivallalta, ihmiskaupalla ja hyväksikäytöltä;
  • ottaa käyttöön tilapäiset erityistoimet (temporary special measures) korjaamaan historiallista epätasa-arvoa.

Keskeiset artiklat ja tulkintalinjaukset

CEDAW:n artiklat käsittelevät muun muassa syrjinnän määritelmää (artikla 1), valtion yleisvelvoitetta kumota syrjintä (artikla 2), naisten osallistumista politiikkaan ja talouselämään (artiklat 7–8), terveyteen liittyviä oikeuksia (artikla 12), työelämän tasa-arvoa ja äitiysasemaa (artikla 11) sekä perheoikeutta ja avioliittoa (artikla 16). Komitea on antanut useita yleisohjeita (General Recommendations), esimerkiksi:

  • General Recommendation 19 (1992) – väkivalta naisia kohtaan tulkitaan ihmisoikeusrikkomukseksi;
  • General Recommendation 28 (2013) – korostaa usean syrjintäperusteisen yhdessä esiintyvän syrjinnän (intersectionality) huomioimista;
  • komitea on myös tulkinnut oikeuden terveyteen sisältävän laajemman pääsyn lisääntyvään ja turvalliseen lisääntymisterveyden palveluihin.

Seuranta ja toimeenpano

CEDAW:n toimeenpanoa valvoo YK:n CEDAW-komitea, joka koostuu asiantuntijoista. Sopimusvaltiot laativat komitealle määräaikaisia kertomuksia (initial and periodic reports) siitä, miten velvoitteet on pannaan toimeen. Komitea antaa kertomusten perusteella concluding observations eli suosituksia ja huomioita. Lisäksi on olemassa Optional Protocol (vuodelta 1999), joka antaa mahdollisuuden yksittäisten valitusten tutkimiseen ja kansallisten tilanteiden erityistutkimuksiin (inquiry procedure), kun valtio on ratifioinut myös tämän pöytäkirjan.

Vaikutukset käytännössä

CEDAW on ollut työkalu lainsäädännöllisille uudistuksille ja käytännön toimenpiteille monissa maissa. Sen avulla on muun muassa:

  • uudistettu perheoikeutta ja syrjiviä avioliittoon liittyviä säännöksiä;
  • kirkastettu työn, koulutuksen ja terveyspalveluiden tasa-arvoa koskevia säännöksiä;
  • vahvistettu naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevia lakeja ja palveluja;
  • edistetty naisten osallistumista politiikkaan ja päätöksentekoon.

Vaikutus riippuu kuitenkin valtion poliittisesta tahdosta, kansallisesta lainsäädännöstä ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuudesta.

Rajoitukset ja kritiikki

CEDAW ei ole itsessään täytäntöönpanovalta; sen vaikutus perustuu sopimusvaltioiden sitoutumiseen, komitean suositusten vaikutukseen ja kansalaisyhteiskunnan valvontaan. Monissa maissa on tehty varauksia (reservations), jotka rajoittavat sopimuksen soveltamista esimerkiksi perheoikeudessa tai avioliittoon liittyvissä kysymyksissä. Kritiikkiä on myös siitä, että valtiot usein jättävät kertomukset myöhään ja suosituksia ei aina toimeenpaneta riittävästi.

Miten yksilö tai järjestö voi hyödyntää CEDAWia?

CEDAW tarjoaa joukon työkaluja oikeuksien edistämiseen:

  • käytä CEDAW:n normeja kansallisessa lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä — tuomioistuimet ja lakimiehet voivat vedota sen periaatteisiin;
  • laadi ja toimita varjokertomuksia (shadow reports) komitealle yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa — nämä täydentävät valtion kertomuksia ja voivat vaikuttaa komitean suosituksiin;
  • jos valtio on ratifioinut Optional Protocolin, harkitse yksityisoikeudellista valitusta komitealle tilanteissa, joissa kotimaiset oikeussuojakeinot on käytetty loppuun;
  • yhteistyö kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden ja tasa-arvoviranomaisten kanssa voi vahvistaa toimeenpanoa ja seurantaa suositusten toteutumista.

Yhteenvetona: CEDAW on kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän keskeinen väline naisten ja tyttöjen oikeuksien suojelemiseksi. Sen tehokkuus riippuu kuitenkin valtioiden sitoutumisesta, kansallisesta toimeenpanosta ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuudesta suositusten seuraamisessa ja niiden vaatimuksessa.