Korallien valkaisu ja ilmastonmuutos: syyt, seuraukset ja toipuminen

Korallien valkaisu ja ilmastonmuutos — selvitä syyt, seuraukset ja toipumisen mahdollisuudet sekä tehokkaat suojelutoimet pelastamaan riutat.

Korallien valkaisu tapahtuu, kun kivikorallit menettävät värinsä ja näyttävät valkoisilta. Ilmiö johtuu siitä, että korallien kudoksissa elävät yksisoluisten levien sukuun kuuluvat symbiontit poistuvat tai vähenevät niin paljon, että niiden tumma väri katoaa ja korallin kalsiumkarbonaattinen tukiranka näkyy.

Kivikorallit ovat yksinkertaisia eläimiä, jotka muodostavat suuria riuttoja. Ne elävät usein endosymbioottisessa suhteessa yksisoluisten levien kanssa (tällä ryhmällä nimenomaan nykykäsityksen mukaan kuuluvat mm. Symbiodiniaceae-heimoon kuuluvat lajiryhmät). Korallit viihtyvät valoisissa matalissa vesissä aivan merenpinnan alapuolella, sillä levät tuottavat merkittävän osan korallipolypin ravinnosta fotosynteesin avulla. Levät voivat tuottaa jopa 60–90 prosenttia korallin energiasta ja tärkeistä ravintoaineista.

Korallipolypit ovat herkkiä ympäristön muutoksille, erityisesti veden lämpötilan ja valon määrän vaihteluille. Stressitilanteessa korallipolypit voivat erottaa kudostensa sisällä eläviä leviä (symbiontteja). Kun leväpopulaatio pienenee, koralli näyttää valkoiselta mutta ei välittömästi kuole; ilman levien tuottamaa energiaa korallit nääntyvät ja muuttuvat alttiimmiksi taudeille, eroosiolle ja kuolemalle. Jotkin korallit kuitenkin toipuvat, jos olosuhteet palautuvat riittävän nopeasti ja sopivat levät palaavat (resymbioosi).

Syyt

• Meriveden lämpötilan nousu: Ilmaston lämpenemisen aiheuttamat lämpösumut ja lämpöaallot ovat yleisin ja voimakkain korallien valkaisun aiheuttaja. Lyhyet mutta voimakkaat lämpöhuiput riittävät aiheuttamaan valkaisua.
• Valon ja UV-säteilyn lisääntyminen: korkea auringonpaiste yhdistettynä lämpöstressiin voi pahentaa tilannetta.
• Muut ympäristötekijät: meren happamoituminen (ocean acidification) heikentää korallien kalkkikerrostumista, rehevöityminen ja sedimentaatio tukahduttavat leväyhteisöjä, ja paikalliset kuormitukset kuten saastuminen, ylikalastus ja trooppiset myrskyt lisäävät stressiä.
• Sairaudet ja patogeenit: stressaantuneet korallit ovat alttiimpia sairauksille, jotka voivat levitä nopeasti tiheissä riutoissa.

Seuraukset

Laajat valkaisut tuhoavat koralliyhteisöjä ja helettävät riuttojen rakennetta sekä toimintaa. Seuraukset ulottuvat:

• ekologisesta monimuotoisuudesta – monet lajit menettävät elinympäristönsä;
• taloudesta – kalastus, matkailu ja paikalliset elinkeinot kärsivät;
• suojelusta – riutat suojaavat rannikoita aallokolta ja eroosiolta, ja niiden heikkeneminen lisää rantavyöhykkeiden haavoittuvuutta;
• hiilenkiertoon – elävien korallien häviäminen muuttaa ekosysteemin toimintoja.

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman mukaan pisimmät kirjatut maailmanlaajuiset valkaisutapahtumat tapahtuivat vuosina 2014–2016. Tämän ajanjakson aikana koralleja kuoli ennennäkemättömässä mittakaavassa. Esimerkiksi vuonna 2016 Suuren valliriutan korallien valkaisu tappoi arviolta 29–50 prosenttia riutan koralleista, ja vuonna 2017 valkaisu oli jo edennyt riutan keskiosiin. Tutkimukset osoittavat myös, että valkaisutapahtumien väli on lyhentynyt merkittävästi — esimerkiksi ajanjakson 1980–2016 aikana tapahtumien väli puolittui.

Väri- ja sopeutumisilmiöt

Kaikki valkaistuneet korallit eivät muutu täysin valkoisiksi. Jotkut korallit saavat voimakkaita, kirkkaita värejä tai muuttavat pigmenttiään stressin aikana. Toukokuussa 2020 Southamptonin yliopiston tutkijat havaitsivat, että tällaiset kirkkaat värit toimivat eräänlaisena aurinkosuojana ja suojaavat korallin soluja valolta. Tämä voi auttaa korallia selviytymään ajanjaksosta, jolloin se on ilman symbiontteja, ja tehdä ympäristöstä suotuisamman levien paluulle. Myös pitkäaikaiset evolutiiviset suhteet korallien ja levien välillä viittaavat siihen, että joillakin korallilajeilla on aiempaa sopeutumiskykyä vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaihteluihin.

Toipuminen ja suojelu

Koralliriuttojen toipuminen riippuu valkaisun vakavuudesta ja kestosta sekä paikallisista oloista. Lyhytkestoisesta valkaisusta toipuminen on todennäköisempää kuin toistuvista, vakavista tapahtumista. Tärkeitä tekijöitä toipumisessa ovat mm. levien saatavuus, veden laatu, kalasto (esim. laidunnus, joka pitää levät kurissa) ja riutan yhteydet muihin terveisiin populaatioihin (larvalleita ja geenivirtaa varten).

• Paikalliset hoitotoimet: jätevesien ja pintavalunnan hallinta, sedimentaation vähentäminen, kalastuksen säätely ja suojelualueet parantavat korallien elinmahdollisuuksia.
• Uudelleenistutus ja kunnostus: koralliviljelmöt, korallien fragmentointi, larvalannoitus ja muut restaurointimenetelmät auttavat paikallisesti palauttamaan elinympäristöjä, mutta ne eivät korvaa laajaa ilmastollista ongelmaa.
• Tieteelliset toimenpiteet: tutkitaan mm. korallien "assistoitua evoluutiota" (valikoiva jalostus lämpöä sietäville yksilöille), suojakatos- ja varjostusratkaisuja sekä leväsiirtoja tukemaan resymbioosia.
• Kansainvälinen toiminta: ilmastonmuutoksen hillintä päästötason laskulla on ratkaisevaa — ilman tehokkaita globaaleja päästövähennyksiä valkaisujen tahti ja vakavuus todennäköisesti lisääntyvät.

Yhteenvetona: korallien valkaisu on oire laajemmasta ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormasta merellä. Joillakin koralleilla on sopeutumiskeinoja ja paikalliset suojelutoimet voivat parantaa selviytymistä, mutta pitkäaikainen ratkaisu vaatii päästöjen vähentämistä, parempaa vedenlaadun hoitoa ja laaja‑alaista suojelua ja elvyttämistä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on korallien valkaisu?

K: Mikä on tärkein syy korallien valkaisuun?

K: Kuinka suuren osan korallin energiasta levät tuottavat?

K: Kuinka paljon vahinkoa Suurelle valliriutalle aiheutui vuonna 2016?

K: Kuinka usein maailmanlaajuisia valkaisutapahtumia esiintyy?

K: Minkä värisiksi jotkin korallit voivat muuttua valkaisun aikana?

Hae kirjaimella