Korallissienet eli klavarioidit ovat sieniä, jotka ovat yleensä korallin muotoisia, mutta voivat olla myös haarukan, matojen tai mailojen muotoisia. Ne ovat kumimaisia ja toisinaan kirkkaan värisiä.
Alun perin tällaiset sienet luokiteltiin Clavaria-sukuun, ja niitä kutsuttiin "clavarioideiksi", mikä tarkoittaa Clavarian kaltaisia. Nyt tiedetään, että kaikki clavarioidilajit eivät ole läheistä sukua toisilleen. Koska niitä tutkitaan usein ryhmänä, säilytämme epävirallisen (ei-taksonomisen) nimen "clavarioidit sienet", ja sitä käytetään usein tutkimusjulkaisuissa.
Ulkonäkö ja muodonvaihtelu
Clavarioidien hedelmäkappaleet (basidiokarpit) ovat yleensä pystysuoria, haarautuneita tai yksittäisiä pystymäisiä harjoja. Haarautumisen aste, pinnan rakenne ja väri vaihtelevat suuresti: jotkut lajit ovat sileitä ja yhtenäisiä, toiset ryppyisiä, karvaisia tai kovettuneita. Värit vaihtelevat valkoisesta ja vaaleankeltaisesta voimakkaisiin punaisen, oranssin, violetin tai ruskean sävyihin.
Luokittelu ja taksonomia
Perinteinen luokittelu perustui pelkkään muotoon, mutta molekyylitutkimukset ovat osoittaneet, että clavarioidinen muoto on kehittynyt useissa eri haaroissa. Nykyään klavarioidit lajit sijoittuvat eri sukuisiin ja lahkoihin, ja tunnettuihin klavarioidisiin sukuisiin kuuluvat esimerkiksi Clavaria, Clavulinopsis, Clavulina, Ramaria ja Ramariopsis. Usein luokittelu vaatii mikroskooppista ja DNA-perusteista tutkimusta, koska samanlaiset ulkonäölliset piirteet voivat johtua samankaltaisesta elinympäristöstä eikä läheisestä sukulaisuudesta.
Elinympäristö ja ekologia
Clavarioidit elävät monenlaisissa ympäristöissä: metsän pohjassa sammalen tai lehtikerroksen päällä, lahopuun pinnalla tai pellolla. Ekologisesti ne voivat olla saprotrofeja (hajoittajia), jotka hajottavat kuollutta orgaanista ainesta, tai mykorritsaisia lajeja, jotka muodostavat symbioottisia suhteita kasvien kanssa. Joissain metsissä ne ovat tärkeitä ravinteiden kierrättäjiä ja maan rakenteen parantajia.
Tunnistaminen
Tarkka määritys vaatii usein useiden ominaisuuksien yhdistämistä: ulkomuodon lisäksi tutkitaan itiöiden koko, muoto ja pinnan kuviointi mikroskoopilla sekä mahdollisesti DNA-analyysiä. Itiövuoto (spore print) voi auttaa: osalla lajeista se on vaalea, osalla kellertävä tai oranssiin vivahtava. Sienestäessä on hyvä käyttää kiinteää havaintodokumentaatiota (valokuvat eri kuvakulmista, kasvualusta, ympäristö) ja tarvittaessa varmistaa laji sienituntemukseen perehtyneeltä asiantuntijalta.
Syötävyys ja käyttötarkoitukset
Clavarioidit sisältävät sekä syötäviä että käyttökelvottomia tai katkeroita lajeja. Joitain pehmeäkuorisia ja mietoja lajeja on käytetty ruokasieninä, mutta monien lajien syötävyyttä ei ole luotettavasti selvitetty. Siksi varmuutta lajista ei kannata etsiä kokeilemalla — tunnistus virheelliseksi voi johtaa myrkytyksiin tai pahaan makuelämykseen. Lisäksi joitain lajeja käytetään tieteellisessä tutkimuksessa ekologiassa ja biodiversiteetin seurannassa.
Merkitys ja suojelu
Korallissienet ovat osa metsien monimuotoisuutta ja ekosysteemien toimintaa. Paikallisesti harvinaiset lajit voivat olla herkkiä metsänhoidon, maankäytön muutosten ja elinympäristön häiriöiden vaikutuksille. Luonnossa liikkuessa on suositeltavaa kunnioittaa sienien elinalueita ja raportoida merkittävistä havainnoista paikallisille luontoharrastajaryhmille tai tietokantoihin, jotta lajien esiintymisestä saadaan parempi kuva.
Yhteenveto: Klavarioidit eli korallissienet muodostavat muodoltaan monipuolisen ja kiinnostavan ryhmän sieniä. Ne eivät muodosta yhtä taksonomista yksikköä, vaan vastaavat muotokoon liittyvät ryhmät esiintyvät useissa eri sukulinjoissa. Havaintoja kannattaa dokumentoida huolellisesti, ja määritykseen kannattaa käyttää mikroskooppisia ja tarvittaessa molekyylisiä menetelmiä.
