Crohnin tauti on pitkäaikainen tulehduksellinen suolistosairaus (IBD), joka voi aiheuttaa suoliston limakalvon ja syvempien kerrosten turpoamista ja haavaumia. Taudin nimi tulee Burrill Bernard Crohnista, joka kuvasi tapauksia vuonna 1932; sen varhaisia kuvauksia on tehty jo 1700-luvulla (Giovanni Battista Morgagni). Crohnin tauti voi esiintyä minkä tahansa osan ruoansulatuskanavasta suusta peräaukkoon, mutta yleisimmin se sijaitsee ohutsuolen loppuosassa (ileumissa) ja paksusuolessa.

Oireet

Oireet vaihtelevat sairauden sijainnin ja vaikeusasteen mukaan. Yleisimmät oireet ovat:

  • krooninen vatsakipu ja krampit
  • ripuli, usein verinen
  • laihtuminen ja ruokahaluttomuus
  • oksentelu (jos oireita on ylä-ruoansulatuskanavassa)
  • väsymys ja yleinen huonovointisuus
  • kuumeita ja lihaskipuja

Lisäksi Crohnin tautiin voi liittyä suoliston ulkopuolisia oireita, kuten niveltulehdusta, iho-oireita (esim. eriasteiset ihottumat), silmäongelmia (sidekalvon tai silmän tulehdus) ja ravintoaineiden imeytymishäiriöitä, jotka voivat johtaa anemiaan ja luuston heikkenemiseen.

Syy ja taustatekijät

Tarkkaa syytä ei tunneta. Taudissa elimistön immuunijärjestelmä reagoi liiallisesti ja aiheuttaa tulehdusta ruoansulatuskanavassa; kyseessä on immuunivälitteinen tila, mutta sitä ei luokitella perinteiseksi autoimmuunisairaudeksi, jossa immuunijärjestelmä kohdistuisi yksiselitteisesti oman kudoksen tiettyyn osaan. Taustalla on todennäköisesti useiden tekijöiden yhteisvaikutus:

  • perinnöllisyys: Crohnin tauti näyttää olevan yhteydessä geeneihin (esim. NOD2/CARD15-geenimuutosten yhteys on havaittu)
  • ympäristötekijät: tupakointi lisää riskiä ja huonontaa tautia, teollistuneen elinympäristön tekijät saattavat vaikuttaa
  • suoliston mikrobiomi: suolistobakteeriston muutokset voivat vaikuttaa taudin puhkeamiseen ja pahenemisvaiheisiin
  • immuunivasteen säätely: immuunijärjestelmän epätasapaino altistaa liialliselle tulehdusreaktiolle

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä Crohnin taudin laukaisee yksittäisellä potilaalla; sairastuvat sekä miehet että naiset, ja tauti alkaa usein nuorella aikuisiällä (usein teini-iän ja kolmenkymmen ikävuoden välillä), vaikka se voi ilmaantua missä iässä tahansa.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu oireisiin, kliiniseen tutkimukseen ja useisiin tutkimuksiin. Tavallisia tutkimuksia ovat:

  • verikokeet (tulehdusmerkkiaineet, anemia, ravintoaineiden puutteet)
  • ulostetutkimukset (infektiot pois suljettavaksi ja tulehdusmerkkien arviointi)
  • endoskopia- ja kolonoskopia-tutkimukset, joiden avulla nähdään limakalvovauriot ja otetaan koepaloja histologiseen tutkimukseen
  • röntgen-, tietokonetomografia- (TT) tai magneettikuvantaminen (MRI) suoliston tarkempaan arviointiin
  • ultraäänitutkimus tietyissä tilanteissa
  • Diagnoosin tekeminen voi vaatia eri alojen yhteistyötä (gastroenterologi, radiologi, patologit) ja toistuvia tutkimuksia sairauden luonteen ja sijainnin selvittämiseksi.

    Mahdolliset komplikaatiot

    Crohnin tauti voi aiheuttaa useita komplikaatioita, erityisesti hoitamattomana tai pitkään aktiivisena:

    • suolen ahtaumat (striktuurat) ja tukokset
    • fistelit (epänormaalit yhteydet suolen ja muun elimen tai ihon välillä) ja absessit
    • ravintoaineiden imeytymishäiriöt ja siitä johtuvat puutostilat (esim. B12-vitamiini, rauta)
    • osteoporoosi pitkäaikaisen tulehduksen tai kortikosteroidilääkityksen seurauksena
    • lisääntynyt riski tietyissä tapauksissa paksusuolen syöpään pitkittyneen taudin seurauksena

    Hoito

    Tavoitteena on vähentää tulehdusta, lievittää oireita, saavuttaa ja ylläpitää remissiota sekä ehkäistä komplikaatioita. Hoito on usein vaiheittaista ja räätälöity potilaalle. Hoitomuotoja ovat:

    • Lääkkeet
      • kortikosteroidit (tehokkaita akuutin tulehduksen hillitsemisessä, ei pitkäaikaiseen käyttöön)
      • immunosuppressiiviset lääkkeet (esim. atsatiopriini, 6-MP, metotreksaatti)
      • biologiset lääkkeet (esim. anti-TNF-lääkkeet, anti-integrin- ja anti-IL-12/23-lääkkeet) vaikeaan tai hoitoresistenttiin sairauteen
      • antibiootit tietyissä komplikaatioissa (esim. fistelit tai absessit)
      • joissain tilanteissa lääkkeet, jotka kohdistuvat tulehdusreitteihin tai oireiden hallintaan
    • Ravitsemushoito — erityisesti lapsilla ja joissain akuuteissa pahenemisvaiheissa ravintoterapialla (täysravintovaihto tai elementaarinen ruokavalio) voidaan saavuttaa remissio ja parantaa ravitsemustilaa.
    • Kirurgia — osa potilaista tarvitsee leikkaushoitoa komplikaatioihin, kuten ahtaumien, fistelien tai toistuvien absessien hoitoon. Kirurgia ei yleensä paranna tautia pysyvästi mutta voi lievittää oireita ja hoitaa komplikaatioita.
    • Elämäntapamuutokset — tupakoinnin lopettaminen on tärkeä toimenpide (tupakka pahentaa Crohnin tautia), riittävä ravitsemus ja tarvittaessa ravintolisät, sekä säännöllinen seuranta ja rokotusten päivittäminen immunosuppressiivisen hoidon yhteydessä.
    • Vaihtoehtoiset ja kokeelliset hoidot — erilaisia vaihtoehtoisia lääkkeitä on kokeiltu, mutta todisteet ovat rajoitettuja. Myös jonkin verran kiinnostusta on herättänyt helmintiterapia (tietyt loisperäiset suolistomadot), jotka voivat muokata immuunireaktioita; tämä on kuitenkin vielä tutkimusasteella eikä vakiintunut hoito.

    Seuranta ja ennuste

    Crohnin tauti on krooninen ja yleensä relapsien ja remissioiden vaiheita sisältävä sairaus. Monet potilaat voivat elää hyvää elämää, kun tauti on hallinnassa oikealla hoidolla ja seurannalla. Säännöllinen seuranta on tärkeää, jotta hoitoa voidaan muuttaa tarvittaessa, komplikaatiot havaita ajoissa ja ravitsemustila turvata.

    Milloin hakeutua hoitoon

    Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos sinulla on jatkuvia vatsakipuja, muuttuneita suolentoimintoja, veristä ulostetta, selittämätöntä laihtumista tai voimakasta väsymystä. Jos sinulla on jo Crohnin tautidiagnoosi ja oireet pahenevat tai uusi komplikaatio (kuume, voimakas vatsakipu, suoliston tukos- tai verenvuoto-oireet) ilmenee, hakeudu välittömästi hoitoon.

    Yhteenvetona: Crohnin tauti on monimuotoinen tauti, jossa yhdistyvät perinnölliset tekijät, immuunivasteen häiriöt ja ympäristötekijät. Hoito on yleensä elinikäistä ja mukautetaan yksilöllisesti, ja tavoitteena on oireiden lievitys, remissioon pääseminen ja elämänlaadun parantaminen.