Cotton Club oli 1920- ja 1930-luvuilla New Yorkissa sijainnut elegantti ja maineikas yökerho, joka avattiin Harlemin sydämessä osoitteessa 142nd St. ja Lenox Avenue vuonna 1923. Klubista tuli nopeasti yksi kieltolain aikakauden tunnetuimmista viihdepaikoista; se toimi alkuperäisellä paikallaan vuosina 1923–1935 ja siirtyi sen jälkeen lyhyeksi aikaa Midtownin teatterialueelle vuosiksi 1936–1940. Klubin suosioon vaikuttivat sekä sen näyttävät revuét ja huippuluokan esiintyjät että se, että sille pystyttiin tarjoamaan alkoholia salaa kieltolain aikana.
Historia ja toiminta
Cotton Club perustettiin 1920-luvun alun vilkkaaseen viihdekulttuuriin ja osaksi laajempaa Harlem Renaissance -ilmiötä. Alun perin klubin perusti nyrkkeilyn maailmanmestari Jack Johnson, mutta pian valta siirtyi omistaja- ja suojelusjärjestelyjen myötä tunnetulle gangsterille, Owney Madden, joka oli yorkshirelaissyntyinen rikollisjohtaja. Johnson kuitenkin pysyi mukana toiminnassa managerin roolissa. Maddenin tukeman liiketoiminnan ja kieltolain aikaiset verkostot auttoivat klubiia kasvattamaan mainettaan ja vaikutusvaltaansa.
Klubissa järjestettiin näyttäviä revueta, tanssiesityksiä ja orkesterikeikkoja. Lavastus, valaisimet ja koreografia loivat ylellisen mutta usein eksoottiseksi lavastetun kuvan, joka myötäili aikakauden ennakkoasenteita ja fantasioita afroamerikkalaisesta kulttuurista. Cotton Clubista lähetettiin myös radiolähetyksiä, jotka levittivät klubin maineen kansallisesti ja tekivät siellä esiintyneistä artistiesta tunnettuja laajemmalle yleisölle.
Esiintyjät ja musiikki
Vaikka klubi käytännössä sallitsi vain valkoisen yleisön, sen lavalla nähtiin monia aikakauden merkittävimpiä mustia muusikkoja, laulajia ja tanssijoita. Näitä olivat muun muassa:
- Muusikot: Cab Calloway, Andrew Preer, Fletcher Henderson, Duke Ellington, Jimmie Lunceford, Louis Armstrong, Count Basie, Fats Waller
- Laulajat ja esiintyjät: Adelaide Hall, Lottie Gee, Ethel Waters, Avon Long, Aida Ward, Edith Wilson, Dandridge Sisters, Avis Andrews, Will Vodery Choir, Berry Brothers, Nina Mae McKinney, Billie Holiday, Lena Horne
- Tanssijat ja koomikot: Bill Robinson, The Nicholas Brothers, Stepin Fetchit, Butterbeans and Suzy, Earl "Snakehips" Tucker ja Evelyn Welch
Erityisesti Duke Ellington ja hänen orkesterinsa (residenssi 1927–1931) nousivat Cotton Clubin myötä kansalliseen tietoisuuteen. Ellington sävelsi ja sovitti ohjelmaa klubin revuille, ja radiolähetykset tekivät hänen ja muiden esiintyjien musiikista laajalle levinnyttä. Klubin ohjelmistossa yhdistyivät jazz, blues, show-musiikki ja näyttävä koreografia.
Stereo- ja segregaatio: kiistanalainen maine
Cotton Clubin historian merkittävä ristiriita oli sen linjaus pääosin valkoisesta yleisöstä, kun taas esiintyjinä oli lähes yksinomaan afroamerikkalaisia artisteja. Tämä tuotti ristiriitaisia tunteita: yhdeltä puolelta klubi tarjosi mustille taiteilijoille näkyvyyttä, toimeentuloa ja mahdollisuuden kehittää uraansa, mutta toisaalta esiintyjiltä vaadittiin usein stereotypioita vahvistavia rooleja tai eksoottisia esityksiä, jotka myötäilivät valkoisen yleisön odotuksia ja ennakkoluuloja.
Julkkisillat ja kulttuurivaikutus
Cotton Clubissa järjestettiin myös usein "Celebrity Nights" -iltoja, joihin saapui kuuluisuuksia eri aloilta. Näissä illoissa esiintyivät ja vierailivat muun muassa Jimmy Durante, George Gershwin, Sophie Tucker, Paul Robeson, Al Jolson, Mae West, Richard Rodgers, Irving Berlin, Eddie Cantor, Fanny Brice, Langston Hughes, Judy Garland, Moss Hart ja kaupunginjohtaja Jimmy Walker. Nämä vierailut korostivat Cotton Clubin asemaa yhtenä aikansa sosiaalisesti ja kulttuurisesti merkittävimmistä paikoista.
Lopetus ja perintö
Alkuperäinen Cotton Club sulki Milton vuosina 1940-luvun alussa, mutta sen vaikutus jatkui pitkään: klubi auttoi tekemään jazzista ja swingistä kansallisia ilmiöitä ja edisti monien tunnettujen artistien uraa. Samalla se jätti myös monisyisen perinnön: Cotton Club on usein esimerkkinä siitä, miten mustien taiteilijoiden lahjakkuutta hyödynnettiin ja markkinoitiin valkoiselle yleisölle rajoitetun ja toisinaan stereotyyppisen kehyksen kautta.
Myöhemmin Cotton Club on jäänyt elämään populaarikulttuurissa muun muassa elokuvissa ja muisteluissa. Francis Ford Coppolan ohjaama elokuva The Cotton Club (1984) kuvaa osin dramatisoiden klubin aikaa ja ympärillä olleita voimakenttiä. Nimiä ja konseptia on myös käytetty myöhemmissä yökerhoissa ja esityksissä, mutta alkuperäisen Cotton Clubin kulttuurinen vaikutus ja sen rooli 1920–30-lukujen amerikkalaisessa musiikki- ja viihdekentässä säilyvät historiallisen kiinnostuksen kohteina.
