Ennakkotapaus (stare decisis) – määritelmä ja merkitys common law -järjestelmässä

Sitova ennakkotapaus

Ennakkotapausta, jota on sovellettava tai noudatettava, kutsutaan sitovaksi ennakkotapaukseksi (vaihtoehtoisesti pakottavaksi ennakkotapaukseksi, pakottavaksi tai sitovaksi viranomaiseksi jne.). Stare decisis -opin mukaan alemman oikeusasteen tuomioistuimen on kunnioitettava ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen tekemiä oikeustapauksia, jotka kuuluvat tuomioistuimen käsittelemien asioiden muutoksenhakuväylään. Yhdysvaltojen osavaltio- ja liittovaltion tuomioistuimissa toimivalta on usein jaettu maantieteellisesti paikallisten käräjäoikeuksien kesken, joista useat kuuluvat alueellisen muutoksenhakutuomioistuimen alaisuuteen, ja kaikki alueelliset tuomioistuimet kuuluvat ylimmän tuomioistuimen alaisuuteen. Määritelmän mukaan alempien tuomioistuinten päätökset eivät sido toisiaan eivätkä järjestelmässä ylempänä olevia tuomioistuimia, eivätkä muutoksenhakutuomioistuinten päätökset sido toisiaan tai eri muutoksenhakutuomioistuimen alaisuuteen kuuluvia paikallistuomioistuimia. Tuomioistuinten on lisäksi noudatettava omia aiemmin muissa tapauksissa antamiaan lainopillisia lausuntoja ja kunnioitettava muiden tuomioistuinten päätöksiä, jotka ne ovat antaneet niiden käsiteltävänä olevissa osapuolten välisissä riita-asioissa, jotka koskevat samoja tosiseikkoja tai tapahtumia, ellei niillä ole painavaa syytä muuttaa näitä päätöksiä.

Eräs oikeustieteen professori on kuvannut pakottavaa ennakkotapausta seuraavasti:

Kun toimivaltainen tuomioistuin on määritetty, tuomioistuin on "velvollinen" noudattamaan kyseisen tuomioistuimen ennakkotapausta vain, jos se on suoraan kyseisessä asiassa. Vahvimmassa merkityksessä "suoraan asiaan liittyvä" tarkoittaa, että: (1) ennakkotapauksessa ratkaistu kysymys on sama kuin vireillä olevassa asiassa ratkaistava kysymys, (2) kyseisen kysymyksen ratkaiseminen oli välttämätöntä ennakkotapauksen ratkaisemiseksi, (3) ennakkotapauksen merkittävät tosiseikat ovat läsnä myös vireillä olevassa asiassa ja (4) vireillä olevassa asiassa ei esiinny muita tosiseikkoja, joita voitaisiin pitää merkittävinä.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa ylempi tuomioistuin voi kumota tai kumota pakottavan ennakkotapauksen, mutta usein se yrittää erottaa ennakkotapauksen ennen sen kumoamista ja rajoittaa siten ennakkotapauksen soveltamisalaa joka tapauksessa.

Ennakkotapaus ei ole tuomaria "sitova" tai "pakottava" siinä mielessä kuin lait sitovat kansalaisia. Tuomaria ei voi vangita tai sakottaa, jos hän on eri mieltä sen kanssa. Hänen valansa ei ole ennakkotapaukselle, vaan ainakin liittovaltion tuomareiden osalta "Yhdysvaltojen perustuslaille ja laeille". Tuomareiden etiikan kaanonissa ei mainita kuuliaisuutta ennakkotapauksille, vaan "liittovaltion perustuslaille ja sen osavaltion perustuslaille, jonka lakeja he hallinnoivat". Tuomioistuinlaitoksen käytännesäännöissä ei mainita mitään ennakkotapauksista. Useimmissa tapauksissa ennakkotapaus on perustuslain ja lakiemme järkevin tulkinta, jolloin perustuslaille vannottua valaa noudatetaan uskollisimmin noudattamalla ennakkotapausta. Mutta kun tuomarin mielestä enemmistön mielipiteessä esitetty perustuslain tulkinta ei ole vakuuttava verrattuna eriävän mielipiteen tulkintaan, ennakkotapauksen noudattaminen saattaa rikkoa tuomarin valaa. Eräässä tuomiossa, jossa tuomari Roy Moore näki tällaisen eron, hän tunnusti sen auktoriteetin ennakkotapauksena, mutta sanoi: "[Korkeimman oikeuden enemmistön] tulkinta perustuslaista on heidän tulkintansa. Mutta mikään ei voi olla ristiriidassa perustuslaille vannovan virkamiehen valan kanssa." Kaaos on tietysti seurausta siitä, että ennakkotapauksia jätetään huolimattomasti huomiotta. Kansalaiset, jotka yrittävät noudattaa lakia, tarvitsevat käsityksen siitä, mikä laki on.

Ei-sitova / vakuuttava ennakkotapaus

Ennakkotapausta, joka ei ole pakottava mutta joka on hyödyllinen tai merkityksellinen, kutsutaan vakuuttavaksi ennakkotapaukseksi (tai vakuuttavaksi auktoriteetiksi tai neuvoa-antavaksi ennakkotapaukseksi). Vakuuttavaan ennakkotapaukseen kuuluvat alempien tuomioistuinten, muiden maantieteellisten lainkäyttöalueiden vertaistuomioistuinten tai ylempien tuomioistuinten ratkaisemat tapaukset, muissa rinnakkaisissa järjestelmissä (esimerkiksi sotilastuomioistuimissa, hallintotuomioistuimissa, alkuperäiskansojen/heimojen tuomioistuimissa, osavaltioiden tuomioistuimissa ja liittovaltion tuomioistuimissa Yhdysvalloissa) ratkaistut tapaukset sekä joissakin poikkeustapauksissa muiden kansakuntien, sopimusten, maailmanlaajuisten oikeudellisten elinten jne. tapaukset.

Ensimmäisen vaikutelman antaneissa tapauksissa tuomioistuimet tukeutuvat usein muiden lainkäyttöalueiden tuomioistuinten, jotka ovat aiemmin käsitelleet samankaltaisia kysymyksiä, vakuuttavaan ennakkotapaukseen. Vakuuttavasta ennakkotapauksesta voi tulla sitova, kun ylempi tuomioistuin hyväksyy vakuuttavan ennakkotapauksen.

Custom

Ensimmäinen ennakkotapaus on pitkäaikainen tapa, jonka tuomioistuimet ja tuomarit ovat perinteisesti tunnustaneet. Tapa voi olla niin syvälle juurtunut yhteiskuntaan, että se saa lain voiman. Samasta tai samankaltaisesta asiasta ei ole koskaan tarvinnut tehdä erityistä päätöstä, jotta tuomioistuin voisi ottaa huomioon tavanomaisen tai perinteisen ennakkotapauksen harkinnassaan.

Oikeuskäytäntö

Toinen ennakkotapaustyyppi on oikeuskäytäntö. Common law -järjestelmissä tämäntyyppiselle ennakkotapaukselle annetaan enemmän tai vähemmän painoarvoa tuomioistuimen päätöksenteossa useiden tekijöiden mukaan. Tärkeintä on se, onko ennakkotapaus relevantti, eli käsitelläänkö siinä olosuhteita, jotka ovat samanlaisia tai hyvin samankaltaisia kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa. Toiseksi, milloin ja missä ennakkotapaus on ratkaistu? Tuore päätös, joka on tehty samalla lainkäyttöalueella kuin nyt käsiteltävä tapaus, saa suuren painoarvon. Seuraavaksi tärkeimpiä ovat tuoreet ennakkotapaukset sellaisilla lainkäyttöalueilla, joiden laki on sama kuin paikallinen laki. Vähiten painoarvoa annetaan ennakkotapauksille, jotka ovat peräisin erilaisista olosuhteista, vanhemmille tapauksille, jotka on sittemmin kumottu, tai tapauksille, jotka on annettu sellaisilla lainkäyttöalueilla, joiden lainsäädäntö on erilainen.

Tuomioistuimen muotoilut

Yhdysvaltain kolmannen piirin muutoksenhakutuomioistuin on todennut:

Ennakkotapauksessa liitetään tuomiossa annettuun päätökseen sisältyviin yksityiskohtaisiin tosiseikkoihin erityinen oikeudellinen seuraus, jota pidetään sääntönä ratkaistaessa myöhempää tapausta, joka koskee samoja tai samankaltaisia tosiseikkoja ja joka käsitellään samassa tuomioistuimessa tai alemmassa oikeusasteessa olevassa tuomioistuimessa.

Yhdysvaltainyhdeksännen piirin muutoksenhakutuomioistuin on todennut:

Stare decisis on tuomioistuimen politiikka, jonka mukaan tuomioistuin noudattaa ennakkotapauksia; termi on vain lyhenne sanoista stare decisis et non quieta movere - "pysyä ja noudattaa päätöksiä eikä häiritä sitä, mikä on vakiintunut". Tarkastellaan sanaa "decisis". Sana tarkoittaa kirjaimellisesti ja juridisesti päätöstä. Stare decisis -opin mukaan tapaus on tärkeä vain sen vuoksi, mitä siinä on päätetty - sen vuoksi, "mitä", ei sen vuoksi, "miksi", eikä sen vuoksi, "miten". Sikäli kuin on kyse ennakkotapauksista, stare decisis on tärkeä vain päätöksen kannalta, yksityiskohtaisen oikeudellisen seurauksen kannalta, joka seuraa yksityiskohtaisista tosiseikoista.

Oikeuskäytäntöä voidaan tarkastella ajan kuluessa, ja se voi toimia suuntausten määrittäjänä, mikä osoittaa seuraavan loogisen askeleen lain tulkinnan kehittymisessä. Jos esimerkiksi maahanmuuttoa on rajoitettu lailla yhä enemmän, seuraava asiaa koskeva oikeudellinen päätös voi rajoittaa sitä entisestään.

Tutkijat ovat viime aikoina yrittäneet soveltaa verkostoteoriaa ennakkotapauksiin selvittääkseen, mitkä ennakkotapaukset ovat tärkeimpiä tai arvovaltaisimpia ja miten tuomioistuimen tulkinnat ja prioriteetit ovat muuttuneet ajan myötä.

Super stare decisis

Super-stare decisis on termi, jota käytetään tärkeästä ennakkotapauksesta, joka on vastustuskykyinen tai immuuni sille, että sitä kumotaan, riippumatta siitä, onko se alun perin päätetty oikein. Sitä voidaan pitää yhtenä ääripäänä ennakkotapausten voiman vaihteluvälissä tai vaihtoehtoisesti ilmaista uskomusta tai kritiikkiä siitä, että joitakin päätöksiä ei pitäisi kumota.

Vuonna 1976 Richard Posner ja William Landes keksivät termin "superprecedent" artikkelissaan, jossa he testasivat ennakkotapausta koskevia teorioita viittauksia laskemalla. Posner ja Landes käyttivät tätä termiä kuvaamaan siteeratun päätöksen vaikutusvaltaa. Myöhemmin termi "superprecedent" liitettiin eri asiaan: päätöksen kumoamisen vaikeuteen. Vuonna 1992 Rutgersin professori Earl Maltz kritisoi korkeimman oikeuden päätöstä asiassa Planned Parenthood v. Casey siitä, että se tuki ajatusta, jonka mukaan jos yksi osapuoli voi saada tuomioistuimen määräysvallan kansallisesti erittäin tärkeässä asiassa (kuten asiassa Roe v. Wade), se voi suojella kantaansa siltä, että sitä ei voida kumota "eräänlaisella super-precedenssillä".

Kysymys nousi uudelleen esiin, kun ylituomari John G. Robertsia ja tuomari Samuel Alitoa kuulusteltiin heidän vahvistuskuulemisissaan senaatin oikeuskomiteassa. Ennen kuulemisia valiokunnan puheenjohtaja, Pennsylvanian senaattori Arlen Specter kirjoitti New York Timesiin mielipidekirjoituksen, jossa hän viittasi Roe-lausuntoon "superprecedenssinä". Hän mainitsi käsitteen (ja teki humoristisilta vaikuttavia viittauksia "super-duper-precedenssiin") kuulemisten aikana, mutta Roberts tai Alito eivät hyväksyneet termiä tai käsitettä.

Ennakkotapauksen arvostelu

Vuonna 1997 julkaistussa kiistanalaisessa kirjassaan asianajaja Michael Trotter syytti amerikkalaisia asianajajia siitä, että oikeudellisten kustannusten nousu 20. vuosisadalla johtui suurelta osin siitä, että he luottivat liikaa sitovaan ja vakuuttavaan auktoriteettiin eikä niinkään käsiteltävänä olevan tapauksen ansioihin. Hänen mukaansa tuomioistuinten olisi kiellettävä lainkäyttöalueensa ulkopuolelta tulevien vakuuttavien ennakkotapausten käyttäminen kahta poikkeusta lukuun ottamatta:

(1) tapaukset, joissa ulkomaisen lainkäyttöalueen laki on asian kohteena, tai

(2) tapaukset, joissa asianosainen aikoo pyytää lainkäyttöalueen korkeinta tuomioistuinta kumoamaan sitovan ennakkotapauksen, minkä vuoksi hänen on vedottava vakuuttavaan ennakkotapaukseen osoittaakseen, että muilla lainkäyttöalueilla on vallitseva suuntaus.