Daphnia eli vesikirput – pienet planktoniset äyriäiset ja elinympäristöt
Daphniat ovat pieniä, planktonisia äyriäisiä, joiden pituus on 0,2-5 mm. Daphniat kuuluvat Cladocera-luokkaan. Ne ovat yksi monista pienistä vesieläimistä, joita kutsutaan usein vesikirppuiksi niiden hyppivän uintitavan vuoksi. Ne elävät erilaisissa vesiympäristöissä happamista soista makean veden järviin, lampiin, puroihin ja jokiin.
Ulkonäkö ja rakenne
Daphniat ovat pieniä, läpikuultavia äyriäisiä, joilla on kuorimainen suojakasvun muotoinen karapaksi (kuori). Niillä on yksi suuri yhdistetty silmä (kompoundisilmän näkömuunnelma) ja parin muotoiset muut aistinsarvet: etusarvet toimivat ravinnon tunnistuksessa ja takasarvet ovat usein tärkeitä uinnissa. Monilla lajeilla esiintyy sukupuolten tai ympäristötekijöiden mukaan vaihtelua muotoon, esimerkiksi suojautumiseen liittyviä lisämuotoja kuten piikkejä tai “kypäriä”.
Lisääntyminen ja elinkierto
Daphniat lisääntyvät tyypillisesti syklisen partenogeneesin kautta: suotuisina aikoina naaras tuottaa suvuttomasti klooneja (eloonjääviä poikasia marsupiumissa eli madonpesiksi kutsutussa kuppimaisessa kohdassa), jolloin populaatio voi kasvaa nopeasti. Epäedullisissa oloissa eli kuivuus, kylmä tai ravinnon puute laukaisee sukupuolisen lisääntymisen, jolloin syntyy mies- ja naarassuvun sukusoluja. Sukupuolinen lisääntyminen tuottaa usein kestomuotoja (ephippia), jotka sisältävät lepoalkioita ja kestävät jäätymistä ja kuivumista. Lepoalkiot voivat säilyä sedimentissä kuukausia tai vuosia, kunnes olosuhteet taas sallivat kuoriutumisen.
Ravinto ja käyttäytyminen
Daphniat ovat suodattajia: ne käyttävät etu- ja suuharjaksiaan veden virtausten ja hiukkasten ohjaamiseen kohti suuta. Ravintoon kuuluu erityisesti pienet levät (fytoplankton), bakteerit sekä orgaaninen partikkeleista koostuva detritus. Ravinnon syöntinopeus ja valikoivuus vaikuttavat veden läpinäkyvyyteen ja plankton yhteisön rakenteeseen — voimakas daphnia-populaatio voi kukistaa leväesiintymät ja kirkastaa vettä.
Elinympäristöt ja levinneisyys
Daphniat löytyvät laajalti eri tyyppisistä makean veden kohteista: suot, lammet, järvet, hitaat joet ja joskus myös kalanistutuksissa. Eri lajit sietävät vaihtelevia olosuhteita; jotkut viihtyvät happamissa, humuspitoisissa vesissä, toiset vain kirkkaammissa järvissä. Ne voivat esiintyä pintakerroksissa ja myös syvemmillä vyöhykkeillä riippuen lämpötilasta, valosta ja ravinnosta.
Ekologinen merkitys ja uhkat
- Avaintekijät ravintoketjussa: daphniat ovat tärkeitä kuluttajia ja samalla ravintoa kaloille, vesikirppujen pedoilla (esim. Chaoborus), hyönteisten toukille ja muille selkärangattomille.
- Veden laatu: ne vaikuttavat leväpopulaatioihin ja veden kirkkauteen ja ovat siksi tärkeitä vesiekosysteemin toiminnan kannalta.
- Indikaattoreita ympäristömuutoksille: daphniat ovat herkkiä lämpötilan, hapen ja kemikaalien muutoksille, joten ne toimivat usein indikaattoreina veden saastumiselle tai myrkyllisille aineille.
Tutkimus ja ihmiskäyttö
Daphnia-lajeja käytetään laajalti ekotoksikologisissa testeissä ja ekologisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Daphnia magna on yleinen malli-organismi myrkyllisyystesteissä (OECD-ohjeistot) ja evoluutioon liittyvissä kokeissa. Niiden nopea lisääntyminen, helppo kasvatettavuus ja näkyvät fenotyyppiset muutokset tekevät niistä käyttökelpoisia sekä laboratorio- että kenttätutkimuksissa.
Huomioitavaa
Vaikka daphniat ovat pieniä, niiden populaation muutokset voivat kertoa paljon vesiekosysteemin tilasta. Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, veden lämpeneminen ja kemiallinen saastuminen voivat kaikki muuttaa daphnia-populaatioiden kokoa ja lajikoostumusta, mikä heijastuu koko vesiston hyvinvointiin.
Anatomia ja fysiologia
Kierto
Dapnioilla on avoin verenkiertojärjestelmä. Verisuonten sijasta vesikirppuilla on hemolymfaksi kutsuttua nestettä. Hemolymfaa pumpataan koko ruumiinonteloon (jota kutsutaan hemocoeliksi).
Hermosto
Daphnian hermosto koostuu aivoista, joissa on kaksi tai kolme paria ganglioita. Gangliot ovat hermosoluja, joilla on taipumus ryhmittyä. Hermostossa on myös hermorenkaita, jotka kiertävät ruokatorvea. Viimeisenä sillä on parittainen ventraalinen hermosäie.
Lisääntyminen
Daphnian lisääntymisjärjestelmä on parthenogeneettinen. Naaraspuoliset vesikirput tuottavat munia ilman parittelua. Se tarkoittaa, että niiden munat voivat kasvaa ilman hedelmöittymistä. Naaraspuolinen vesikirppu kantaa noin 50 munaansa pesäkammiossa, kunnes ne ovat valmiita kuoriutumaan. Daphniat voivat edelleen paritella, mutta ainoa ero on, että "paritetuilla" munilla on erityisen kova kuori, joka voi suojata niitä ankarilta olosuhteilta pitkään. Näitä munia kutsutaan kystoiksi, ja ne voivat kuoriutua, kun olosuhteet ovat jälleen suotuisat, mikä tapahtuu yleensä keväällä.
Muut
Daphnia spp. on suosittu elävä ruoka trooppisten ja merikalojen kasvatuksessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat Daphnia?
A: Daphnia on pieni, planktoninen äyriäinen.
K: Kuinka pitkiä Daphniat ovat?
V: Daphniat ovat 0,2-5 mm pitkiä.
K: Mihin järjestykseen Daphnia kuuluu?
V: Daphnia kuuluu Cladocera-luokkaan.
K: Miksi Daphniaa kutsutaan usein vesikirppuiksi?
V: Daphnioita kutsutaan usein vesikirppuiksi niiden hyppivän uintitavan vuoksi.
K: Millaisissa vesiympäristöissä Daphnia elää?
V: Daphniat elävät erilaisissa vesiympäristöissä happamista soista makean veden järviin, lampiin, puroihin ja jokiin.
K: Ovatko Daphniat hyönteisiä?
V: Ei, Daphniat eivät ole hyönteisiä. Ne ovat äyriäisiä.
K: Ovatko Daphniat hyvin suuria?
V: Ei, Daphniat ovat hyvin pieniä, 0,2-5 mm pituisia.
