Kuolemanpääkoi (Acherontia) – lajit, tunnistus ja käyttäytyminen
Kuolemanpääkoi (Acherontia) — lajit, tunnistus ja kiehtova käyttäytyminen: vinkuminen, kallomuotoinen merkintä ja mehiläispesien hunajaraiskat — tunnista A. atropos, styx ja lachesis.
Kuolemanpää-haukkakoi voi olla yksi kolmesta perhostyypistä. (A. atropos, A. styx ja A. lachesis), ja ne kuuluvat Acherontia-sukuun. Yleisimmin nimeä käytetään Euroopan lajista.
A. atropos on yleensä Euroopassa, mutta A. styx ja A. lachesis elävät Aasiassa. Nimi tulee rintakehän kallonmuotoisista merkinnöistä. Kaikki kolme lajia ovat kooltaan, väritykseltään ja elinkierroltaan suunnilleen samanlaisia.
Näillä perhosilla on monia epätavallisia piirteitä. Kaikki kolme lajia voivat ärsyyntyessään vinkua äänekkäästi. Ääni syntyy, kun ilmaa siirretään nielusta, ja usein samalla vilkkuu kirkkaanvärinen vatsa, jolla yritetään pelotella saalistajia. Kaikki kolme lajia ryöstävät eri mehiläislajien mehiläispesiä hunajaa varten, mutta A. atropos hyökkää vain tunnetun länsimaisen mehiläisen, Apis melliferan, pesiin. Ne pystyvät liikkumaan pesissä vahingoittumattomina, koska ne jäljittelevät mehiläisten hajua.
Tunnistus
Aikuinen: Kuolemanpääkoi on kookas haukkakoi, jonka siipiväli on tyypillisesti noin 8–13 cm. Etusiipien pohjaväri vaihtelee ruskeasta harmaaseen ja niissä on tummia ja vaaleita viiruja sekä selässä selvästi erottuva, ihmisen kalloa muistuttava merkki. Vatsan sivuilla on usein kirkkaan keltaisia ja sinertäviä poikittaisia kuvioita, jotka paljastuvat häirittynä.
Toukat: Toukat ovat suuria ja voimakkaita, niillä on peräpäässä tynnyrimäinen "sarvi" (kuten muillakin haukkakoilla) ja värimuunnoksia vihreästä ruskeaan tai keltaiseen. Ikääntyvät toukat voivat olla hyvin kookkaita ja helposti tunnistettavia.
Elinkierto ja ravinto
Muna–toukka–kotelo–aikuinen: Naaras munii yleensä yksittäisiä munia kasvien lehdille. Toukat syövät valikoituja ravintokasveja ja koteloituvat maaperään tai maan pinnan alle. Acherontia-lajeilla on yleensä yksi tai kaksi sukupolvea vuodessa riippuen ilmastosta.
Ravinto: Useimmat lajit käyttävät toukkavaiheessa Solanaceae-heimoon kuuluvia kasveja kuten Atropa, Datura, Nicotiana ja Solanum (esim. peruna, tomaatti). Aikuiset imeskelevät kukkien nektaria, mutta tunnetuin erityispiirre on hunajan ryöstäminen mehiläispesistä.
Käyttäytyminen ja erikoispiirteet
- Ääni: Kuolemanpääkoin vinkuna syntyy, kun ilma kulkee perhosen nielun kautta. Ääni on usein varoitusääni tai osa puolustusnäytöstä.
- Hunajaröyhkiminen: Acherontia-lajit voivat päästä mehiläispesään ja syödä hunajaa. Niiden kyky liikkua pesässä peräytyy siitä, että ne pystyvät jäljittelemään mehiläisten hajua (esim. pintakemiallisten yhdisteiden avulla), minkä ansiosta muista mehiläisistä ne tunnistetaan vähemmän vieraiksi.
- Pelottelutaktiikat: Perhonen voi vilkuttaa kirkkaita vatsan kuvioita, kasvattaa siipiään ja päästää ääntä pelotellakseen saalistajia. Tällainen näytös voi pelästyttää esimerkiksi lintuja.
- Elinympäristö ja aktiivisuus: Aikuinen on yöaktiivinen ja hakeutuu valoihin; toukat elävät ravintokasviensa äärellä maaseutuympäristöissä, puutarhoissa ja pientiloilla.
Levinneisyys
A. atropos esiintyy yleisesti Euroopassa ja Pohrafrikassa, kun taas A. styx ja A. lachesis ovat Aasiassa. Eri lajit saattavat esiintyä myös lähialueilla riippuen ilmastoista ja ravintokasvien saatavuudesta.
Ihmisten ja kulttuurin näkökulma
Kuolemanpääkoin erikoinen kalloaiheinen kuviointi on herättänyt huomiota ja pelkoa kansanperinteessä ja populaarikulttuurissa. Perhonen esiintyy joskus kauhuteemaisessa symboliikassa, mutta luonnontieteellisesti kyse on vain toisenlainen suojaväritys ja tunnusomainen kuvio.
Havainnointi ja suojelu
Kuolemanpääkoi ei yleisesti ole uhanalainen laji, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristön menetyksestä, torjunta-aineista tai ravintokasvien vähenemisestä. Jos haluat havainnoida tai suojella lajeja:
- Tarkkaile yöaikaan valoilla houkuteltuja perhosia ja mehiläistarhojen läheisyyttä (muista kunnioittaa mehiläispesiä ja pitää riittävä etäisyys).
- Vältä haitallisia torjunta-aineita puutarhassa ja jätä paikoin luonnonmukaista kasvillisuutta toukkien ravinnoksi.
- Valokuvaa ja merkitse havainnot luontohavaintopalveluihin, jos haluat auttaa lajien seurannassa.
Kuolemanpääkoi on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten perhosilla voi olla sekä voimakkaita puolustuskeinoja että poikkeuksellista käyttäytymistä, kuten mehiläispesien hyväksikäyttö hunajan saamiseksi. Ne ovat silti osa monimuotoista yöperhosten maailmaa ja kiinnostava kohde luonnonystävälle.
Kehitys
Munat munitaan yksitellen isäntäkasvin vanhojen lehtien alle, ja ne ovat vihreitä tai harmaan sinisiä. Yksikään kolmesta lajista ei ole pakotettu käyttämään vain yhtä isäntäkasviperhettä. Monet käytetyistä kasveista kuuluvat Solanaceae-, Verbenaceae-, Oleaceae-, Bignoniaceae- ja muihin heimoihin. Toukat ovat vahvoja, 120-130 mm:n pituisia, ja niiden pyrstösarvi erottuu tai on helposti havaittavissa. Kaikilla kolmella lajilla on kolme toukkien värimuotoa: yleensä vihreä, ruskea tai keltainen. Toukat eivät juurikaan liiku, ja ne naksuttelevat alaleukojaan tai jopa purevat, jos niitä uhataan. Kun ne ovat sukukypsiä, ne kaivautuvat maan alle ja kaivavat pienen kammion, jossa ne nukkuvat.
Folklore
Tätä koiperhosta käytettiin elokuvassa The Silence of the Lambs. Siihen viitattiin myös elokuvassa Olen linnan kuningas.
· 
Acherontia atropos
· .jpg)
Acherontia lachesis
· 
Acherontia styx
· 
Acherontia styx
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuinka montaa perhoslajia kutsutaan yleisesti nimellä kuolemanpää-haukkakoi?
V: On olemassa kolme perhostyyppiä, joita kutsutaan yleisesti nimellä Death's-head hawkmoth.
K: Mikä on kuolemanpäähaukkakotien suvun nimi?
V: Kuolemanpää-haukkakotilot kuuluvat Acherontia-sukuun.
Kysymys: Minkä kuolemanpään haukkakoi-lajin nimi on yleisimmin kuolemanpään haukkakoi?
V: Eurooppalaista lajia, A. atroposia, kutsutaan yleisimmin kuolemanpäähaukkakoiraksi.
K: Missä A. styx ja A. lachesis esiintyvät?
V: A. styx ja A. lachesis esiintyvät Aasiassa.
Kysymys: Mistä nimi "Kuolemanpää-haukkakoi" on peräisin?
V: Nimi "Kuolemanpää-haukkakoi" tulee rintakehän kallonmuotoisista merkinnöistä.
K: Mitä epätavallisia piirteitä kuolemanpäähaukkakotilaisilla on?
V: Kuolemanpää-haukkakotit voivat ärsyyntyessään vinkua kovaa, ja ne ryöstävät mehiläispesistä hunajaa. Ne pystyvät myös liikkumaan mehiläispesissä vahingoittumatta, koska ne jäljittelevät mehiläisten tuoksua.
Kysymys: Minkä hunajamehiläislajin kimppuun A. atropos erityisesti hyökkää?
V: A. atropos hyökkää erityisesti länsimaisen hunajamehiläisen (Apis mellifera) yhdyskuntiin.
Etsiä