Darwinius on kädellisten suku, joka tunnetaan vain yhden fossiilin perusteella. Sen löysi vuonna 1983 amatööri Messelin kuopasta. Kyseessä on käytöstä poistettu liuskekivilouhos, joka on tunnettu hämmästyttävän hyvin säilyneistä fossiileistaan, lähellä Messelin kylää, noin 35 kilometriä Frankfurt am Mainista kaakkoon Saksassa. Messel on myös Unescon maailmanperintökohde, ja siitä on löytynyt runsaasti poikkeuksellisen hyvin säilyneitä varhaisen eoseenikauden eliöitä.
Fossiili on peräisin eoseenikaudelta, noin 47 miljoonaa vuotta sitten. Darwinius-suku on nimetty Charles Darwinin 200-vuotispäivän kunniaksi, ja lajin nimi masillae kunnioittaa Messeliä, josta näyte löydettiin. Olento näytti pinnallisesti samankaltaiselta kuin nykyaikainen maki. Se on lajinsa ainoa tunnettu yksilö.
Fossiili, lempinimeltään "Ida", jaettiin kaivausten jälkeen laattaan ja osittaiseen vastalaattaan. Nämä kaksi osaa myytiin erikseen, ja ne koottiin uudelleen vasta vuonna 2007. Löytö nosti nopeasti kiinnostusta, koska näyte on poikkeuksellisen täydellinen: luuranko on säilynyt lähes kokonaisena, ja mukana on myös pehmytkudosjälkiä sekä vatsan alueen sisältöjä, jotka tarjoavat tietoa yksilön viimeisestä ravinnosta.
Rakenne ja elintavat
Darwinius masillae oli pieni, puissa elävä kädellinen. Sen rakenteesta voi päätellä elementtejä liikkumisesta, ravinnosta ja aistinelimistä: kämmenselät ja varpaat viittaavat tarttuvaan otteeseen, ja sormissa on merkkejä laakeista kynsistä (ei selvästi kehittyneistä kynsikäsiin). Hammasrakenne ja purentajäljet viittaavat sekoitettuun kasvi- ja mahdollisesti hyönteisruokavalioon. Fossiilin perusteella yksilö oli nuori, mikä on huomioitava tulkittaessa kokoa ja kypsymispiirteitä.
Tieteellinen merkitys ja keskustelu
Idan löytäminen ja sen julkaisu 2000-luvun lopulla herätti laajaa julkista ja tieteellistä kiinnostusta. Esiteltyään fossiilin tutkijat korostivat sen ainutlaatuista säilyneisyyttä ja mahdollisuuksia ymmärtää varhaisten kädellisten evoluutiota. Julkinen media leimasi Idan helposti "kadonneeksi linkiksi", mutta tieteellisessä yhteisössä syntyi myös vilkasta keskustelua siitä, kuinka läheisesti Darwinius liittyy nykyisiin kädellisiin, kuten apinoihin ja ihmisiin.
Monet tutkijat sijoittavat Darwinius adapiformeihin — adapoidit ovat ryhmä, joka muistuttaa nykyaikaisia lemureita ja muutamia muita varhaisia kädellisiä. Nykyinen konsensus on, että adapiformit edustavat sivuhaaraa ihmisten ja apinoiden (haplorhini) evoluutiossa, eivätkä välttämättä ole suoria esi-isiä ihmisapinoille. Tästä huolimatta Ida tarjoaa arvokasta tietoa varhaisten kädellisten morfologiasta, ekologiasta ja kehitysvaiheista.
Mihin fossiili on päätynyt ja edelleen tehtävät tutkimukset
Ida oli pitkään yksityisessä omistuksessa ennen kuin fossiilin osat yhdistettiin ja tutkittiin laajemmin. Löytöä on esitelty näyttelyissä ja se on inspiroinut lukuisia lisätutkimuksia, joissa käytetään moderneja kuvantamismenetelmiä ja vertailuanalyysiä muiden fossiilien kanssa. Tutkimus jatkuu: uusia analyyseja tehdään, ja jokainen uusi vertailu auttaa kirkastamaan Darwiniuksen paikkaa kädellisten evoluutiossa.
Yhteenveto: Darwinius masillae (Ida) on merkittävä, mutta yksittäinen ja nuori fossiilinäyte, joka antaa ainutlaatuisen ikkunan noin 47 miljoonan vuoden taakse. Se on erinomainen esimerkki Messelin erinomaisesta säilymisestä, ja vaikka sen rooli ihmisen evoluutiossa on kiistanalainen, Ida on tärkeä pala varhaisten kädellisten evoluution tutkimuksessa.