Liittoutuneiden hyökkäys Italiaan oli liittoutuneiden laajamittainen maihinnousukampanja toisen maailmansodan aikana Italiassa. Liittoutuneet aloittivat mantereelle laskeutumisen syyskuun alussa 1943: ensimmäinen hyökkäys (operaatio Baytown) tehtiin 3. syyskuuta Calabrian rannikolle, mutta päähyökkäys Salernon seudulla, operaatio Avalanche, toteutettiin 9. syyskuuta 1943. Maihinnousu seurasi Sisilian valtausta ja oli osa tavoitteita avata uusi rintama ja pakottaa Italia pois sodasta.

Johtaminen ja osallistuneet joukot

Maihinnousun ylipäällikkönä toimi kenraali Harold Alexanderin 15. armeijaryhmä. Siihen kuuluivat kenraaliluutnantti Mark Clarkin Yhdysvaltain viides armeija ja kenraali Bernard Montgomeryn brittiläinen kahdeksas armeija. Päähyökkäyksen maihinnousu Salernon lähellä toteutettiin Yhdysvaltain 5. armeijan toimesta, jota tuki laivasto-, ilma- ja merijalkaväkioperaatiot sekä joukkojen siirto Sisiliasta.

Avalanche (Salerno) — maihinnousun kulku

Päähyökkäyksen rannikkoalueena oli Salernon edusta Tyrrhenanmeren rannikolla. Liittoutuneiden tavoitteena oli nopeasti vallata rantavyöhyke, laajentaa maihinnousupaikkaa ja edetä kohti Napolia sekä katkaista saksalaisten ja italialaisten joukkojen mahdollisuus järjestelmälliseen vastarintaan. Operaation alkuvaiheessa liittoutuneilla oli valtava merellinen ylivoima ja voimakas tykistö- ja ilmatuki.

Saksan korkea komentaja Italian rintamalla, kenraalimajuri (myöhemmin kenraalifeldmarschall) Albert Kesselring, reagoi nopeasti. Saksan joukkojen organisaatio ja vetäytymisvalmiudet mahdollistivat tehokkaiden vastaiskujen organisoinnin: yksiköitä siirrettiin Etelä-Italian puolustukseen ja ne käynnistivät kovia paikallisia hyökkäyksiä Salernon rantavyöhykettä vastaan. Taisteluissa rannalla ja sisämaan teillä liittoutuneet joutuivat torjumaan useita vastaiskuja ennen kuin beachhead saatiin vakaammalle pohjalle.

Muut samaan aikaan tehdyt operaatiot

  • Operaation Baytown maihinnousu Calabriassa (3. syyskuuta 1943) oli osa laajempaa suunnitelmaa: sen tarkoituksena oli vetää saksalaisia joukkoja eteläiselle niemimaalle ja estää heidän siirtonsa pohjoisemmaksi.
  • Operaation Slapstick maihinnousu Tarantossa toteutettiin samassa ajanjaksossa ja kohtasi verrattain vähän vastarintaa, osin siksi, että Italian hallitus oli solminut aselevon liittoutuneiden kanssa ja italialaiset joukot alueella eivät pystyneet järjestämään pitkäkestoista puolustusta.

Ilmastus, logistiikka ja taistelun ratkaisevat tekijät

Salernon taistelussa ratkaisevaa oli liittoutuneiden merellinen tulituki, ilmatuen käyttö ja kyky nopeisiin joukkojen lisäsiirtoihin. Vaikeat sääolosuhteet ja paikallinen maasto rajoittivat etenemistä, ja saksalaiset hyökkäykset aiheuttivat liittoutuneille vakavaa painetta. Lisäksi Italian aselevon (sopimus allekirjoitettiin 3. syyskuuta mutta julistettiin 8. syyskuuta) ilmoittaminen vaikutti sekavasti paikalliseen tilanteeseen: osa italialaisista joukkoista antautui tai vaihtoi puolta, mutta saksalaiset ehtivät ottaa käyttöön järjestelyt hallitakseen monia avainalueita.

Seuraukset ja merkitys

Vaikka Salernon maihinnousu kohtasi ankaria vastustuksia ja eteneminen jäi alkukaudella hitaaksi, se loi liittoutuneille tärkeän kiinnityspisteen manner-Italiaan ja mahdollisti myöhemmän etenemisen pohjoiseen. Napoli vapautettiin lokakuussa 1943, ja Italian kampanja jatkui pitkittyneenä taisteluna kohti Roomaa ja edelleen pohjoiseen. Operaatio Avalanche oli osa laajempaa strategiaa, joka sitoi saksalaisia joukkoja Etelä-Euroopassa ja vaikutti Saksan sotaresursseihin muilla rintamilla.

Salernon maihinnousu osoitti myös, että maihinnousut mantereelle Sisilian jälkeen olivat monimutkaisempia: vastustaja pystyi järjestämään tehokkaita vastaiskuja, ja poliittinen tilanne (italialaisten aselevon ja hallinnon romahtaminen) teki operaation johtamisesta haastavaa. Operaatio oli silti liittoutuneille välttämätön askel Italian kampanjan etenemisessä.