Kotkarauskut (Myliobatidae) — tunnistus, elintavat ja lajit

Kotkarauskut ovat Myliobatidae-rauskuperheeseen kuuluvia rustokaloja. Ne ovat enimmäkseen suuria lajeja, jotka elävät pikemminkin avomerellä kuin merenpohjassa.

Kotkarauskut syövät nilviäisiä ja äyriäisiä murskaamalla niiden kuoret litteillä hampaillaan, kun taas paholaisrauskut ja mantarauskut suodattavat vedestä planktonia.

Ne ovat erinomaisia uimareita, ja ne pystyvät nousemaan vedestä jopa useita metrejä pinnan yläpuolelle. Muihin rauskuihin verrattuna niillä on pitkä pyrstö ja hyvin erottuva timantinmuotoinen vartalo. Ne ovat ovoviviparisia, ja ne synnyttävät jopa kuusi poikasta kerrallaan. Niiden pituus vaihtelee 48 senttimetristä 9,1 metriin.

Häntä näyttää ruoskalta, ja se voi olla yhtä pitkä kuin vartalo. Sillä on pisto. Kotkarauskut elävät lähellä rannikkoa 1-30 metrin syvyydessä, ja poikkeustapauksissa niitä tavataan jopa 300 metrin syvyydessä. Kotkarauskut näkee yleisesti risteilemässä hiekkarantoja pitkin hyvin matalissa vesissä.

Tunnistus

Kotkarauskut erottuvat selvästi timantin- tai siipimäisestä (levyseinäisestä) vartalostaan ja pitkistä, sirommista etusiivistä, jotka muistuttavat kotkaa tai haukkaa liidossa. Niiden ruumiin etuosassa oleva levy on leveä ja teräväkulmainen. Suun alueella on usein voimakkaat, laattamaiset hampaat, jotka on erikoistettu kovakuoristen saaliiden murskaamiseen. Häntä on yleensä pitkä ja ohut; monilla lajeilla siinä on piikki tai useampi piikki, jonka pistos voi aiheuttaa vakavia haavoja.

Ravinto ja ruoka

Kotkarauskut saalistavat pääasiassa pohjan läheisyydessä eläviä eliöitä: nilviäisiä, äyriäisiä ja muutakin kovakuorista saalista. Ne käyttävät litteitä, laatanmuotoisia hampaitaan shellien murskaamiseen. Joillain lajeilla on myös tapana kaivella hiekkaa ja mutaa saadakseen esiin piilottelevia äyriäisiä tai simpukoita.

Lisääntyminen ja elinkierto

Kotkarauskut ovat ovoviviparisia eli munat kehittyvät äidin sisällä ja poikaset syntyvät elävinä. Emokalojen kohtuun kehittyneet poikaset saattavat alkuvaiheessa saada ravintoa keltuaispussista ja myöhemmin erityisistä kohdun eritteistä (histotrofia). Kanta ja poikasmäärä vaihtelevat lajeittain, mutta syntyvä määrä on usein melko pieni (joillain lajeilla jopa yksi–kuusi poikasta kerralla), mikä tekee populaatioista herkempiä ylikalastukselle.

Elinympäristö ja käyttäytyminen

Kotkarauskut viihtyvät sekä matalissa rannikkoalueissa että avoimemmilla merialueilla. Ne uiskentelevat usein lähellä pohjaa mutta myös vesipinnan läheisyydessä ja pystyvät tekemään näyttäviä hyppyjä yli vedenpinnan. Usein niitä nähdään liitelemässä hiekkapohjien ja koralliriuttojen yläpuolella etsimässä ravintoa. Joillakin lajeilla on lajikohtaista vaelluskäyttäytymistä tai kausittaista liikkumista lisääntymis- ja ruokailualueiden välillä.

Lajikirjo ja levinneisyys

Myliobatidae-perhe sisältää useita lajeja, joita esiintyy lämpimillä ja lauhkeilla merialueilla ympäri maailmaa. Lajien levinneisyys ja elintavat vaihtelevat: jotkut lajit suosivat trooppisia koralliriuttoja, toiset avoimempia hiekka- ja mudapohjia sekä rannikkovesiä. Eri lajien kokoon ja väritykseen liittyy paljon vaihtelua, mikä voi vaikuttaa tunnistukseen kenttäoloissa.

Ihmisen kanssa – uhat ja turvallisuus

Kotkarauskujen pitkät pistimelliset hännät voivat aiheuttaa pahoja vammoja, jos eläintä käsitellään tai astutaan päälle. Usein pistos on kuitenkin eläinten puolustusreaktio, ei hyökkäys ihmistä kohtaan. Sukeltajien ja rantaeläinten kannattaa kunnioittaa eläinten etäisyyttä ja välttää niiden häiritsemistä.

Monia lajeja uhkaavat ihmisen toiminnasta johtuvat tekijät: sivusaalis kalastuksessa, suora kalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen, saastuminen ja meren lämpeneminen. Koska kotkarauskut tuottavat vain vähän poikasia, heidän populaationsa toipuvat hitaasti. Useat lajit onkin luokiteltu uhanalaisiksi tai ainakin paikallisesti huolestuttaviksi.

Suojelu ja tutkimus

Suojelutoimet sisältävät muun muassa kalastusrajoituksia, sivusaaliin vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, suojelualueiden perustamista sekä tiedotuskampanjoita. Sukellus- ja luontomatkailu voivat toimia myös suojelun tukena, kun toiminta on vastuullista ja paikallisyhteisöt hyötyvät taloudellisesti.

Miten tunnistaa helposti

• Muoto: Timantin- tai siipimäinen levyruumis.
• Häntä: Pitkä, ohut ja usein pistävä tai piikikäs.
• Hampaat: Litteät, laattamaiset – tarkoitettu kovien kuorten murskaamiseen.
• Käyttäytyminen: Upea uimari, usein havaittavissa lähellä pintaa ja hiekkapohjia; pystyy hyppäämään vedestä.

Kotkarauskut ovat meriluonnon kiehtovia ja tärkeä osa meriekosysteemejä. Niiden suojelu vaatii kansainvälistä yhteistyötä, vastuullista kalastusta ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat kotkan säteet?

K: Missä kotkarauskut useimmiten elävät?

K: Mitä kotkarauskut syövät?

K: Miten paholaisrauskut ja mantarauskut ruokailevat?

K: Kuinka monta poikasta kotkarausku voi synnyttää kerrallaan?

K: Missä kotkarauskuja tavataan yleisesti?

K: Pistääkö kotkarausku?

Hae kirjaimella