Syötävä makiainen (Glis glis) – lajiopas, historia ja levinneisyys

Syötävä makiainen (Glis glis) — kattava lajiopas: historia, ruokaperinteet ja levinneisyys Euroopassa. Tunnistus, käyttäytyminen ja vaikutus ympäristöön.

Tekijä: Leandro Alegsa

Syötävä makiainen (Glis glis) on pieni makiainen ja ainoa Glis-suvun laji. Se on yön aktiivinen, puissa viihtyvä jyrsijä, jolla on pyöreät korvat, suuret silmät ja tuuhea häntä. Aikuinen yksilö on yleensä 12–17 cm pitkä (ruumis) ja häntä 10–13 cm; paino vaihtelee vuodenajan mukaan, tavallisesti noin 100–200 g.

Ulkonäkö ja tunnistus

Syötävän makiaisen turkki on päältä harmaanruskea ja alta vaalea. Silmät ovat suuret ja mustat, mikä auttaa hämärässä liikkumisessa. Häntä on pitkähkö ja pörröinen, mikä erottaa lajin monista muista hiirieläimistä. Laji voi muistuttaa muita petomaisia jyrsijöitä, mutta suurikokoiset silmät, häntä ja sen käyttäytyminen auttavat tunnistuksessa.

Elintavat ja ravinto

Syötävä makiainen on pääasiassa öinen ja puissa liikkuva. Se rakentaa pesiä puunkoloihin, kallionhalkeamiin ja joskus myös rakennuksiin. Lajin ruokavalio on monipuolinen: se syö pähkinöitä, siemeniä, hedelmiä, marjoja ja myös hyönteisiä sekä muiden pieneläinten poikasia silloin tällöin. Kesän ja alkusyksyn aikana yksilöt usein keräävät rasvaa talveksi, koska laji nukkuu talveksi pitkässä talvihorroksessa (hibernaatio).

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu keväästä alkukesään. Naaras synnyttää yleensä yhden pesueen vuodessa; pesueen koko vaihtelee, tyypillisesti 3–7 poikasta. Poikaset pysyvät emon luona pesässä useita viikkoja ennen itsenäistymistä.

Historia ihmisen kanssa

Muinaiset roomalaiset kasvat- tivat syötävää makiaista syötäväksi (yleensä välipalaksi). He pitivät myyriä tai makiaita erityisissä savisissa astioissa, joita kutsuttiin glirariumiksi tai gliraria-astioiksi, ja rasvaisia yksilöitä käytettiin myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Keskiajan lähteet kertovat lajin hyödyntämisestä sekä ruoaksi että turkiksi, ja mainintoja hyödystä on jo 1200-luvulla kirjoitetuissa asiakirjoissa. Lisäksi lajin rasvaa on mainittu käytettynä lääkkeenä. Köyhät ja nälkäiset talonpojat ovat perinteisesti käyttäneet syötävää makiaista tukevana proteiinilähteenä talviaikana.

Levinneisyys

Syötävä makiainen esiintyy laajasti Keski- ja Etelä-Euroopassa, erityisesti lehtimetsissä ja pensaikoissa. Sen alueeseen kuuluu mm. Euroopan manneralueiden sisäosia Euroopassa.

Maahantuonti ja tilanne Britanniassa

Laji tuli Britanniaan ihmisen vaikutuksesta: sitä tuotiin vahingossa tai tahallaan ja pääsi vapaaksi paikallisista kokoelmista. Yksi tunnettu tapaus on, että yksilöitä pääsi vapaaksi Lionel Walter Rothschildin kokoelmasta Tringin lähettyvillä Englannissa, vuonna 1902. Tämän seurauksena Iso‑Britannian etelä- ja keskiosiin syntyi paikallinen populaatio: Britanniassa arvioidaan olevan noin 10 000 yksilöä, ja laji on levinnyt kapea-alaisesti esimerkiksi kolmion muodossa Beaconsfieldin, Aylesburyn ja Lutonin väliselle alueelle.

Vaikutukset ja suojelu

Joidenkin mielestä syötävä makiainen on tuholaisena. Se voi aiheuttaa vahinkoja puutarhoissa, hedelmäpuille ja rakennusten eristeisiin pesiydyessään. Toisaalta laji on myös kiinnostava osa paikallista luontoa ja sen esiintymisestä on paikoin suojelullisia kysymyksiä.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1981 Wildlife and Countryside Act -laki rajoittaa tiettyjä tapoja tappaa tai käsitellä lajin yksilöitä, ja syötävän makiaisen poistaminen alueelta saattaa vaatia luvan. Poistotoimet tulee tehdä lain ja paikallisten säädösten mukaisesti sekä huomioida eläinsuojelu.

Yhteenveto

Syötävä makiainen on pieni, pähkinöitä ja hedelmiä suosiva jyrsijä, jolla on pitkä historia ihmisten hyödyntämänä erityisesti roomalaisten aikana. Laji elää laajasti Euroopassa ja on ajoittain levinnyt myös muualla ihmistoiminnan seurauksena. Paikallisesti se voi aiheuttaa haittaa mutta kuuluu myös osaksi alueellista luonnon monimuotoisuutta; sen käsittely ja mahdollinen poisto vaativat usein viranomaislupia ja harkintaa.

syötävä koirasZoom
syötävä koiras

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on syötävä makuuvaara?


V: Ruokohelpi on pienikokoinen hiirihaukkalaji ja ainoa Glis-suvun laji. Se tunnetaan myös nimellä läskimyyrä, ja se on yksi Euroopan suurimmista myyräkoirista.

K: Miten muinaiset roomalaiset käyttivät niitä?


V: Muinaiset roomalaiset kasvattivat niitä syötäväksi, yleensä välipalaksi, minkä vuoksi sen nimessä on "syötävä".

K: Missä luonnonvaraisia syötäviä mäkäräisiä syödään vielä nykyäänkin?


V: Sloveniassa syödään edelleen luonnonvaraisia syötäviä koiraslintuja, ja niiden pyydystäminen ruoan ja turkiksen saamiseksi on slovenialainen perinne.

K: Kuka toi tämän eläimen Englantiin?


V: Tämä eläin tuotiin vahingossa Englantiin sen jälkeen, kun muutama karkasi Lionel Walter Rothschildin yksityiskokoelmasta vuonna 1902.

Kysymys: Kuinka monta syötäväksi kelpaavaa brittiläistä koiraslintua on nykyään olemassa?


V: Beaconsfieldin, Aylesburyn ja Lutonin välissä sijaitsevassa 200 neliökilometrin (520 km2) kokoisessa kolmiossa elää noin 10 000 brittiläistä syötäväksi kelpaavaa koiraslintua.

K: Onko tämä eläin joidenkin mielestä tuholainen?


V: Kyllä, jotkut ihmiset pitävät tätä eläintä tuholaisena. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lakeja, jotka eivät salli tiettyjä tapoja tappaa niitä, ja niiden poistaminen alueelta saattaa vaatia luvan.

K: Miksi köyhät talonpojat syövät näitä talvella?


V: Köyhät talonpojat söivät niitä talvella, koska ne ovat hyviä proteiininlähteitä, kun ruokaa oli niukasti tai sitä oli vaikea saada.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3