Syötävä makiainen (Glis glis) on pieni makiainen ja ainoa Glis-suvun laji. Se on yön aktiivinen, puissa viihtyvä jyrsijä, jolla on pyöreät korvat, suuret silmät ja tuuhea häntä. Aikuinen yksilö on yleensä 12–17 cm pitkä (ruumis) ja häntä 10–13 cm; paino vaihtelee vuodenajan mukaan, tavallisesti noin 100–200 g.
Ulkonäkö ja tunnistus
Syötävän makiaisen turkki on päältä harmaanruskea ja alta vaalea. Silmät ovat suuret ja mustat, mikä auttaa hämärässä liikkumisessa. Häntä on pitkähkö ja pörröinen, mikä erottaa lajin monista muista hiirieläimistä. Laji voi muistuttaa muita petomaisia jyrsijöitä, mutta suurikokoiset silmät, häntä ja sen käyttäytyminen auttavat tunnistuksessa.
Elintavat ja ravinto
Syötävä makiainen on pääasiassa öinen ja puissa liikkuva. Se rakentaa pesiä puunkoloihin, kallionhalkeamiin ja joskus myös rakennuksiin. Lajin ruokavalio on monipuolinen: se syö pähkinöitä, siemeniä, hedelmiä, marjoja ja myös hyönteisiä sekä muiden pieneläinten poikasia silloin tällöin. Kesän ja alkusyksyn aikana yksilöt usein keräävät rasvaa talveksi, koska laji nukkuu talveksi pitkässä talvihorroksessa (hibernaatio).
Lisääntyminen
Lisääntyminen tapahtuu keväästä alkukesään. Naaras synnyttää yleensä yhden pesueen vuodessa; pesueen koko vaihtelee, tyypillisesti 3–7 poikasta. Poikaset pysyvät emon luona pesässä useita viikkoja ennen itsenäistymistä.
Historia ihmisen kanssa
Muinaiset roomalaiset kasvat- tivat syötävää makiaista syötäväksi (yleensä välipalaksi). He pitivät myyriä tai makiaita erityisissä savisissa astioissa, joita kutsuttiin glirariumiksi tai gliraria-astioiksi, ja rasvaisia yksilöitä käytettiin myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Keskiajan lähteet kertovat lajin hyödyntämisestä sekä ruoaksi että turkiksi, ja mainintoja hyödystä on jo 1200-luvulla kirjoitetuissa asiakirjoissa. Lisäksi lajin rasvaa on mainittu käytettynä lääkkeenä. Köyhät ja nälkäiset talonpojat ovat perinteisesti käyttäneet syötävää makiaista tukevana proteiinilähteenä talviaikana.
Levinneisyys
Syötävä makiainen esiintyy laajasti Keski- ja Etelä-Euroopassa, erityisesti lehtimetsissä ja pensaikoissa. Sen alueeseen kuuluu mm. Euroopan manneralueiden sisäosia Euroopassa.
Maahantuonti ja tilanne Britanniassa
Laji tuli Britanniaan ihmisen vaikutuksesta: sitä tuotiin vahingossa tai tahallaan ja pääsi vapaaksi paikallisista kokoelmista. Yksi tunnettu tapaus on, että yksilöitä pääsi vapaaksi Lionel Walter Rothschildin kokoelmasta Tringin lähettyvillä Englannissa, vuonna 1902. Tämän seurauksena Iso‑Britannian etelä- ja keskiosiin syntyi paikallinen populaatio: Britanniassa arvioidaan olevan noin 10 000 yksilöä, ja laji on levinnyt kapea-alaisesti esimerkiksi kolmion muodossa Beaconsfieldin, Aylesburyn ja Lutonin väliselle alueelle.
Vaikutukset ja suojelu
Joidenkin mielestä syötävä makiainen on tuholaisena. Se voi aiheuttaa vahinkoja puutarhoissa, hedelmäpuille ja rakennusten eristeisiin pesiydyessään. Toisaalta laji on myös kiinnostava osa paikallista luontoa ja sen esiintymisestä on paikoin suojelullisia kysymyksiä.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1981 Wildlife and Countryside Act -laki rajoittaa tiettyjä tapoja tappaa tai käsitellä lajin yksilöitä, ja syötävän makiaisen poistaminen alueelta saattaa vaatia luvan. Poistotoimet tulee tehdä lain ja paikallisten säädösten mukaisesti sekä huomioida eläinsuojelu.
Yhteenveto
Syötävä makiainen on pieni, pähkinöitä ja hedelmiä suosiva jyrsijä, jolla on pitkä historia ihmisten hyödyntämänä erityisesti roomalaisten aikana. Laji elää laajasti Euroopassa ja on ajoittain levinnyt myös muualla ihmistoiminnan seurauksena. Paikallisesti se voi aiheuttaa haittaa mutta kuuluu myös osaksi alueellista luonnon monimuotoisuutta; sen käsittely ja mahdollinen poisto vaativat usein viranomaislupia ja harkintaa.
