Eland – Afrikan suurin antilooppi: lajit, elintavat ja ominaisuudet

Eland — Afrikan suurin antilooppi. Tutustu kahteen lajiin, niiden kokoon, elintapoihin, huikeaan hyppykykyyn ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Lajit & ominaisuudet.

Eland on suurin antilooppi. Lajeja on kaksi, molemmat afrikkalaisia.

Eland, Taurotragus oryx, on kotoisin Itä-Afrikasta ja Etelä-Afrikasta. Jättiläiselandia, Taurotragus derbianus, tavataan Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Kamerunissa ja Senegalissa sekä Länsi-Afrikassa. Molempien lajien ulkonäössä on yhtäläisyyksiä, mutta erot tulevat ilmi koossa, sarvien muodossa ja elinalueissa.

Ulkonäkö ja koko

Elandit ovat massiivisia, ruskeasävyisiä antilooppeja joilla on paksu paksurunko, hillittykarvainen turkki ja selvästi näkyvä kaulanahka tai leuka-alainen "kaulus" (dewlap), joka on erityisesti urosyksilöillä suurempi. Sekä uroksilla että naarailla on pitkät, kartiomaiset mutta kierreltynä kasvavat sarvet; sarvet ovat tyypillisesti suorat ja hieman kallistuvat taakse.

Kokojakauma vaihtelee lajeittain ja yksilöittäin: urokset ovat usein suurimmat ja voivat yleisesti painaa useita satoja kiloja — tyypillisiä arvioita ovat urokset noin 600–900 kg (harvoin yli tonnin) ja naaraat useimmiten 300–600 kg. Hartiakorkeus on yleensä noin 1,5–1,9 metriä lajin ja sukupuolen mukaan.

Elintavat ja sosiaalisuus

Jättiläiselandit ovat varovaisia ja valppaita, joten niitä voi olla vaikea lähestyä ja tarkkailla. Ne ovat seurallisia ja vaeltavat usein pienissä tai suurissakin ryhmissä riippuen vuodenajasta ja ravinnon saatavuudesta. Usein ne muodostavat laumoja, joissa on sekä naaraita että poikasia; aikuiset koiraat voivat elää myös yksin tai pienissä nuorten urokkaiden "bachelor"-ryhmissä.

Laumat voivat olla rakenteeltaan joustavia: kuivuuskausina ja ravinnon niukkuuden aikana ne saattavat hajaantua pienempiin ryhmiin ja kokoontua taas sateiden jälkeen. Tavallinen eland elää toisinaan suurissa, muuttuvissa laumoissa.

Ruokavalio ja elinympäristö

Elandit ovat yleisesti ottaen sekasyöjiä: ne laiduntavat ruohoa mutta myös ruohoa täydentävät lehdet, lehtiä ja oksia. Ne sopeutuvat hyvin erilaisiin kasvillisuustyyppeihin ja käyttävät metsien reuna-alueita, savanneja sekä pensaikoita. Elandit voivat myös kerätä vettä ruoasta ja selviävät pitkiäkin aikoja ilman juomista etenkin kosteina kausina.

Liikkuminen, nopeus ja hyppykyky

Elandien liikkeet vaihtelevat rauhallisesta harhailusta nopeaan pakenemiseen. Tarkat juoksunopeusmittaukset ovat harvinaisia, mutta eläimet voivat liikkua hyvin nopeasti tarvittaessa; joissain lähteissä mainitaan jopa yli 60–70 km/h lyhyissä pakojuoksuissa. Vaikka eland on massiivinen, se on myös yllättävän ketterä: hyppykyvystä on erilaisia väitteitä — toisten mukaan ne pystyvät ylittämään noin 1,5 metrin esteitä helposti, joiden mukaan ne saattavat joskus hypätä jopa yli 2 metrin korkuisia esteitä.

Äänet ja viestintä

Kävellessään elandin etujalkojen jänteet tai nivelet tuottavat terävän naksuvan äänen, jonka syytä ei tunneta täydellisesti. Ääni kantautuu jonkin matkaa ja on hyvä merkki lähestyvästä laumasta. Luonnontieteilijät pitävät sitä todennäköisesti eräänlaisena viestintämuotona tai koordinaatiokeinona lauman sisällä; äänen tarkka fysiologia liittyy jänteiden liikkeeseen nivelissä.

Lisääntyminen ja elämänkierto

Urokset kilpailevat naaraista sarvinäytöksillä ja painimaisilla kohtaamisilla. Naaras synnyttää yleensä yhden vasaan kerrallaan; poikaset pysyvät emän suojassa muutaman kuukauden ajan ja vieroitus tapahtuu asteittain. Lisääntymiskaudet voivat vaihdella alueittain ja ovat usein sidoksissa ruokavarojen sekä vuodenajan vaihteluihin. Elandin elinikä luonnossa on tyypillisesti yli kymmenen vuotta; vankeudessa ne voivat elää pidempään.

Suojaus ja ihmisen vaikutus

Kannat vaihtelevat lajeittain ja alueittain. Tavallinen eland on monin paikoin yleisempi ja sopeutuvampi, kun taas jättiläiselandin populaatiot ovat paikoin uhanalaisempia johtuen metsästyksestä, elinympäristöjen pirstoutumisesta ja ihmisen aiheuttamasta paineesta. Suojelualueet ja kestävä kannanhoito ovat tärkeitä lajien tulevaisuuden turvaamiseksi.

Ihmisen ja elandin suhteet

Elandia metsästetään perinteisesti ravinnoksi ja trofeeksi, mutta lajia on myös jalostettu ja käytetty kotieläinten kaltaisissa tilanteissa erityisesti eteläisessä Afrikassa: niiden liha ja maito ovat arvokkaita, ja elandeja pidetään joskus karjankaltaisina tuotantoeläiminä. Hoidettujen populaatioiden avulla voidaan myös tukea luonnonvaraisia kantoja ja säilytystoimia.

Yhteenvetona: eland on kookas, sopeutuva ja sosiaalinen antilooppi, jonka lajien välillä on eroja levinneisyydessä ja kannan koossa. Niiden käyttäytyminen, äänet ja suuri koko tekevät niistä erityisen kiinnostavia sekä luonnontutkijoille että paikallisille ihmisyhteisöille.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitkä ovat kaksi eland-lajia?

K: Missä kumpaakin lajia tavataan?

K: Kuinka paljon urokset painavat?

K: Kuinka paljon naaraat painavat?

K: Ovatko ne nopeita juoksijoita?

K: Ovatko ne hyviä hyppääjiä?

Kysymys: Millaisen äänen jänne tai nivelet pitävät kävellessään?

Hae kirjaimella