Edmund Pevensie – Narnian hahmo: pettäjästä sankariksi

Leijona, noita ja vaatekaappi -elokuvassa Edmund on yksi 10-vuotiaista päähenkilöistä ja hahmo, joka kehittyy tarinan aikana eniten.

Kirjassa sanotaan, että Edmund aloitti elämänsä sympaattisena ihmisenä, mutta muuttui sitten huonompaan suuntaan ja alkoi käyttäytyä ilkeästi muutettuaan uuteen kouluun. Vuonna 2005 ilmestyneessä kirjan elokuvasovituksessa kerrotaan kuitenkin, että hän on järkyttynyt siitä, että heidät lähetetään pois kotoa, koska heidän isänsä joutuu palvelemaan sodassa.

Edmund puhuu julmasti Lucylle, kun tämä löytää ensimmäisen kerran sisäänkäynnin Narniaan vaatekaapin kautta, ja hän on toinen Pevensie-lapsista, joka lähtee Narniaan seurattuaan Lucyn perässä kiusatakseen tätä. Siellä hän tapaa Jadisin, Valkoisen noidan (joka esittäytyy Narnian kuningattareksi), ja hän saa syödä maagista turkkilaista herkkua, joka aiheuttaa riippuvuuden sen syöjälle. Sen jälkeen hän lupaa Valkoiselle noidalle, että hän tuo veljensä ja sisarensa tämän linnaan, tietämättä, että tämä aikoi tappaa heidät kaikki todistaakseen narnialaisen ennustuksen. Lucy mainitsi Valkoisen noidan eräässä keskustelussa, ja Edmund ymmärtää, että noita ei ollut kukaan muu kuin "Narnian kuningatar", mutta turkkilaisen herkun taika oli niin voimakas, että hän päätti mennä linnaan hakemaan lisää.

Kun Edmund palaa normaaliin maailmaan, hän kieltää olleensa Narniassa eikä halua myöntää, että Lucy puhui totta.

Kun neljä Pevensie-lasta myöhemmin käyvät vaatekaapin läpi, hän sanoo olleensa Narnialassa ennenkin. Herra ja rouva Majava suojelevat häntä ja muita sisaruksia. Mutta kun Majavat ja kolme muuta Pevensie-lasta keskustelevat Aslanin saapumisesta, Edmund livahtaa Valkoisen noidan linnaan, jossa hän toivoo pääsevänsä prinssiksi ja myöhemmin kuninkaaksi.

Hänen ajatuksensa noidasta kuitenkin muuttuvat, kun noita moittii häntä siitä, että hän on tullut ilman sisaruksiaan, ja vielä enemmän, kun matkalla Kivipöytään he löytävät pienen joukon olentoja, jotka nauttivat joulupukin tekemästä juhlasta. Kun olennot jatkavat sanomista, että Isä Joulu on heidän hyväntekijänsä ja tullut Narniaan, mikä on merkki siitä, että hänen valtansa on heikkenemässä, noita muuttaa heidät kiveksi.

Edmund huomaa kauhukseen, että Valkoinen noita oli paha ja että hän antaisi mitä tahansa ollakseen veljensä ja sisarensa kanssa. Valkoisen noidan kelkka pysähtyy lopulta lumen sulaessa (toinen merkki noidan murenevasta voimasta), joten heidän on jatkettava matkaa jalan. He pysähtyvät metsäiseen laaksoon, jossa noita valmistautuu tappamaan Edmundin, koska tämä on pettänyt hänet. Hän sitoo Edmundin puuhun ja ottaa tikarin esiin, mutta Aslanin lähettämä pelastuspartio saapuu paikalle, vapauttaa Edmundin ja vie hänet sisarustensa ja muun Aslanin joukon luo. Edmund katuu täysin pitkän keskustelun jälkeen Aslanin kanssa, joka käskee sen jälkeen Pevensien sopia, että heidän veljensä vääryydet unohdetaan. Seuraavana päivänä noita väittää, että Edmundin henki on hänen. Hän ja Aslan tekevät sopimuksen, jonka mukaan Aslan kuolee Edmundin sijasta (vaikka muut narnialaiset eivät tätä tiedä), mutta noita ei tiedä, että sopimuksen maaginen luonne mahdollistaa Aslanin herättämisen henkiin. Susan ja Lucy todistivat Aslanin ylösnousemuksen.

Kun Aslan sekä Lucy ja Susan kilpajuoksevat vapauttamaan kivivangit noidan linnassa, Edmund liittyy Peterin armeijaan taistelussa, jossa hänellä on rooli Valkoisen noidan vaarallisen taikasauvan murtamisessa, ja hän haavoittuu yrityksessä. Silloin noidan armeija on hyvin nopeasti alakynnessä, ja Aslan tappaa hänet pian, kun jäljelle jääneet viholliset joko antautuvat tai lähtevät pakoon.

Edmund kuitenkin pelastuu kuolemalta, kun Aslan ja Lucy saapuvat paikalle, ja Lucy antaa Edmundille muutaman tipan taikajuomaa, joka parantaa nopeasti kaikki sairaudet.

Lopulta Edmund paranee, Aslan kruunaa hänet Suuressa läntisessä metsässä Kuningas Edmund Oikeudenmukaiseksi, Narnian yhteiseksi hallitsijaksi kuningatar Lucyn, kuningatar Susanin ja Ylikuningas Peterin kanssa, ja hänet lyödään ritariksi Lantern Wasten herttualle, Läntisen marssin kreiviksi ja Pöydän jalon ritarikunnan ritariksi.

15 vuotta myöhemmin hän ja hänen sisaruksensa palaavat Englantiin, jossa he kaikki esiintyvät jälleen lapsina.

Edmund ja hänen sisaruksensa palaavat Narniaan ja kohtaavat Kaspianin, Narnian laillisen kuninkaan, kuningas Mirazia vastaan. Hän saa kääpiö Trumpkinin vakuuttuneeksi siitä, että he ovat tarun kuninkaita ja kuningattaria, kun hän voittaa hänet miekkailuharjoituksessa. Myöhemmin hän auttaa Peteriä ja Trumpkinia puolustamaan Kaspiania Nikabrikia (mustaa kääpiötä), huoria ja ihmissutta vastaan. Edmund on myös paikalla katsomassa Peterin miekkakamppailua kuningas Mirazia vastaan.

Edmund on sittemmin alkanut välittää Lucysta enemmän, ja hän on ensimmäinen, joka uskoo Lucya, kun tämä "näkee" Aslanin, ja asettuu hänen puolelleen Trumpkinin ja muiden sisarustensa epäuskoisia kommentteja vastaan. Edmund esitetään kirjassa ystävällisempänä kuin kirjassa Leijona, noita ja vaatekaappi.

Elokuvassa Edmund osoittautuu paljon kypsemmäksi kuin Peter ja Kaspian, mutta hän pysyy poissa heidän riidoistaan. Elokuvassa hän pystyy myös estämään Valkoisen noidan herättämisen kuolleista törmäämällä jääseinään, josta tämä on liukumassa ulos.

Edmund, Lucy ja heidän serkkunsa Eustace palaavat maalauksen avulla takaisin Narniaan ja päätyvät mereen. Kuningas Caspia, joka on matkalla etsimään kolmea kadonnutta lordia, pelastaa heidät ja vie heidät Dawn Treader -alukselle. Tämä oli Edmundin ja Lucyn viimeinen seikkailu Narniassa, sillä Aslan kertoi heille, että he ovat liian vanhoja palaamaan takaisin. Tähän mennessä Edmund oli kypsynyt paljon, mikä näkyy tavassa, jolla hän suhtautuu Eustaceen (serkkuun) ja taisteluissa kuningas Kaspianin kanssa. Edmund on myös lopettanut kokonaan Lucyn loukkaamisen. Kun Eustace (serkku) muuttaa käytöstään sen jälkeen, kun hänet on muutettu takaisin lohikäärmeeksi, Edmund mainitsee oman petoksensa ja sanoo, että Eustace ei ollut yhtään pahempi kuin hän itse sanoilla "Sinä olet aasi, mutta minä olin petturi".

Kuningas Edmund, kuningatar Susan ja Faunus Tumnus vierailevat Calormenin maassa, jossa prinssi Rabadash haluaa Susanin vaimokseen. Edmund luulee, että Shasta on kadonnut Archenlandin prinssi Corin, Narnian liittolainen, ja moittii poikaa, koska tämä on karannut ja saanut kaikki huolestuneina pahoinvoiviksi. Narnialaiset pääsevät pakoon Tumnuksen salakavalan suunnitelman ansiosta, mikä saa Rabadashin suostuttelemaan isänsä siihen, että he valtaavat Narnian hyökkäämällä Archenlandiin.

Shasta tapaa Edmundin jälleen kerran Anvardissa. Edmund muistuttaa Shastaa, ettei hänen pitäisi salakuunnella. Edmund ja Archenlandin kuningas Lune johtavat taistelua Calormenin armeijaa vastaan, ja he onnistuvat voittamaan.

Nähtyään unta Narnian kuningas Tirianista, joka anelee heidän apuaan Englannissa, Peter ja Edmund lähtevät Ketterleyn vanhaan kotiin Lontoossa kaivamaan esiin taikasormukset, jotka professori Kirke hautasi pihalle poikasena Taikurin veljenpoika -kirjassa, jotta Eustace ja Jill pääsisivät Narniaan niiden avulla. He odottavat muita junalaiturilla, kun tapahtuu onnettomuus.

Kun kuningas Tirian näkee unessaan Narnian seitsemän ystävää, hän ajattelee, että Edmundilla ja Peterillä "oli jo kuninkaan ja soturin kasvot".

Edmund liittyy Susania lukuun ottamatta kaikkien muiden mukana Aslanin maahan. Peterin ja Lucyn tavoin hän kuolee junaturmassa ja palaa Aslanin maahan, jossa he kaikki voivat elää ikuisesti rauhassa.