Sanakirja – määritelmä, tyypit, käyttö ja esimerkit

Sanakirja on kirja tai tietokanta, jossa esitetään sanojen eli lekseemien muodot ja merkitykset, usein myös niiden taivutus, lausuma ja käyttöesimerkit. Sanat on yleensä järjestetty aakkosjärjestykseen, jotta ne löytyvät nopeasti. Termi "sanakirja" juontaa juurensa latinan sanasta "dictio" ("sanonta"). Käytännössä sanakirja voi olla painettu teos, sähköinen sovellus tai osa verkossa toimivaa hakupalvelua.

Sanakirjan tyypit

Monikieliset ja yksikieliset sanakirjat – yksikielinen selittää sanojen merkityksiä samassa kielessä; monikielinen (käännössanakirja) antaa vastineita kielestä toiseen. Esimerkiksi käännössanakirjat muuttavat sanoja kielestä toiseen.
Oppijoiden sanakirjat – suunnattu kielioppijoille, sisältävät selkeämpiä määritelmiä, esimerkkilauseita ja kielioppitietoa.
Erikoissanakirjat – tekniset, lääketieteelliset, oikeudelliset tai muut alakohtaiset sanakirjat, jotka selittävät tietyn aihepiiriin liittyviä termejä.
Elämäkertasanakirjat – tarjoavat lyhyitä elämäkertoja tunnetuista henkilöistä (elämäkertasanakirjoja).
Tesaurukset – keskittyvät synonyymeihin, termien laajempaan verkostoon ja käsitteelliseen ryhmittelyyn (joskus kutsutaan tesaurukseksi).
Tietosanakirjan ja sanakirjan risteymät – jotkin julkaisut sijaitsevat sanakirjan ja tietosanakirjan välimaastossa: ne antavat sanakirjan kaltaisia kieliselityksiä mutta myös laajempaa asia- tai taustatietoa.
Muita erikoismuotoja – riimisanakirjat, käännössanakirjat, käänteis- tai hakusanakirjat (reverse dictionary) ja fraasisanakirjat.

Sanakirjan rakenne ja sisältö

Hyvä sanakirja esittää kuhunkin hakusanaan (lemmalle) tyypillisesti seuraavat elementit:

Hakusana (lemmateksti) – sanan perusmuoto.
Sanaluokka – esim. substantiivi, verbi, adjektiivi.
Taivutusmuodot tai paradigma
Äänneopas / lausunta – usein merkitty IPA-merkinnällä tai selkeällä oikeinkirjoitusohjeella.
Määritelmät – yksi tai useampia täsmällisiä merkityksiä, usein numeroituna.
Käyttöesimerkit – lauseita, jotka näyttävät sanan tyypillisen käytön ja kontekstin.
Sävy- ja rekisteri-ilmaisut – merkinnät kuten ark., kir., alueellinen.
Etümologia – sanan alkuperä ja lainautumishistoria, jos saatavilla.
Synonyymit, antonyymit ja kollokaatiot – auttavat kielen tuottamisessa ja ymmärtämisessä.
Käännökset – monikielisissä sanakirjoissa.

Käyttötarkoitukset ja hyödyt

Selitykset ja merkitykset: apu sanojen tulkitsemisessa ja oikean merkityksen valinnassa.
Kielten oppiminen: sanaston kartuttaminen, esimerkkilauseet, kieliopillinen tieto.
Käännöstyö: termien vastineiden etsiminen kielestä toiseen.
Kirjoittaminen ja editointi: oikea muoto, oikeinkirjoitus ja rekisterivaatimukset.
Tutkimus ja sanastotyö: terminologian määrittely ja alaan liittyvä sanasto.

Sanakirjat vs. tietosanakirjat

Sanakirja keskittyy kielen kuvaamiseen: sanojen merkityksiin, muotoihin ja käyttöön. Tietosanakirja puolestaan tarjoaa laajempaa faktapohjaista tietoa aiheista ja ilmiöistä, ei niinkään kielen käyttöön liittyvää ohjeistusta. Joissain julkaisuissa raja hämärtyy, jolloin sanakirjassa voi olla pidempiä artikkelimaisia selityksiä.

Verkkosanakirjat ja digitaaliset toiminnot

Sähköiset sanakirjat tarjoavat ominaisuuksia, joita painetussa muodossa ei ole: pikahaku, äänitteet sanan lausumasta, hyperlinkit liittyviin artikkeleihin, kontekstihakemisto, automaattinen päivitys ja laajat korpuspohjaiset esimerkit. Monissa moderneissa sanakirjoissa on myös käyttötilastotiedot ja hakusuositukset.

Sanakirjan laatiminen (leksikografia)

Sanakirjan kokoaminen on järjestelmällistä tutkimusta (leksikografia). Tyypillinen prosessi sisältää:

Korpuksen rakentamisen: laaja kokoelma tekstejä, joista haetaan konkreettisia käyttöesimerkkejä.
Hakusanojen valinnan ja lemaatisoinnin määrittelyn.
Määritelmien muotoilun ja esimerkkien valinnan.
Etümologian ja rekisteritietojen tarkistamisen.
Toistuvat päivitykset: uudet sanat, merkitysmuutokset ja kielen kehitys.

Esimerkki sanakirja-artikkelista

Tässä yksinkertaistettu esimerkki siitä, miltä sanakirja-artikkeli voi näyttää:

kissa [ˈkisːɑ] (subst.)
1. pieni nisäkäs, joka on yleinen kotieläin; usein lemmikki; erityisesti Felis catus. Esim. "Kissa istui ikkunalaudalla."
2. (puhek.) henkilö, jolla on erityisiä piirteitä tai käytöstapoja.
Syn.: lemmikki. Etümologia: mahdollisesti vanhasta kantauralilaisesta juuresta; lainaa käytännön kielitieteellisin merkinnöin.

Yhteenveto

Sanakirja on keskeinen työkalu sekä kielen käyttäjille että tutkijoille. Se voi olla laaja yleissanakirja tai kapea erikoisteos, painettu tai sähköinen. Laadukas sanakirja kuvastaa kielen käytön nykyaikaa, tarjoaa selkeitä määritelmiä ja käyttöesimerkkejä sekä auttaa ymmärtämään sanojen vivahteita, taivutusta ja alkuperää.

Sanakirjat

Sanakirjat, jotka selittävät sanojen merkityksen

Sanakirjat, jotka selittävät sanojen merkityksen, antavat sanalle selkeän "määritelmän" (esim. virtahepo : sorkkaeläin, jolla on paksu iho, suuri suu ja lyhyet jalat ja joka elää Afrikan joissa ja järvissä).

Iso sanakirja antaa myös lisätietoja sanasta. Se selittää, miten se lausutaan. Yleensä tähän käytetään kansainvälisiä foneettisia aakkosia. Se selittää, miten sanaa käytetään. Tämä ei ole ongelma sanalle "virtahepo", mutta sanalla "laittaa" on niin monta eri merkitystä, että suuressa sanakirjassa voi olla kokonainen sivu tai enemmänkin selittääkseen, miten sitä voidaan käyttää. Siinä selitetään myös sanan alkuperä (esim. kreikankielinen "hippos" hevonen ja "potamus" joki).

Sanakirja voi myös antaa sanan muodon eri aikamuodoissa, monikossa jne.

Sanakirjat, jotka kääntävät vieraille kielille

On myös sanakirjoja, jotka kääntävät sanoja vieraille kielille. Hyvin usein yhdessä niteessä (yhdessä kirjassa) käännetään molempiin suuntiin; esimerkiksi puolet kirjasta saattaa kääntää englannista hollanniksi ja toinen puoli hollannista englanniksi.

Kun sanakirjan avulla haluaa selvittää, miten jokin asia sanotaan toisella kielellä, on oltava tarkkana, että valitsee oikean sanan. Sanalla "right" on englannissa kaksi perusmerkitystä: 1) "oikea" ja 2) vastakohta sanalle "vasen". Muissa kielissä on eri sanoja näitä eri merkityksiä varten, mutta niillä on myös omia homonyymejä. Sellaisella sanalla kuin "put" on monia merkityksiä. Hyvässä sanakirjassa on laaja luettelo näistä merkityksistä, jotta ihmiset voivat löytää haluamansa sanan. Monissa kielissä esimerkiksi sana "laittaa" on erilainen sen mukaan, laitetaanko jotain johonkin (esim. pöydälle) vai johonkin (esim. kaappiin).

Sanakirjojen päivittäminen

Sanakirjoja on päivitettävä usein, koska kieli muuttuu. Kieleen tulee usein uusia sanoja (esim. paljon tietokonetermiä) tai sanojen merkitys muuttuu (esim. "homo" tai "cool"). Tunnetuin englanninkielinen sanakirja on Oxford English Dictionary (eli OED). OED:hen lisätään jatkuvasti sanoja. Niitä ei koskaan poisteta, vaikka ne olisivat vanhentuneita (niitä ei käytetä enää). OED:hen pääsee käsiksi verkossa (tilaamalla sen).

Sanakirja

Aiheeseen liittyvä kirjallisuus

Henning Bergenholtz/Sven Tarp (toim.): Specialised Lexicography Manual. Benjamins 1995.
Sandro Nielsen: Kaksikielinen LSP-sanakirja. Gunter Narr 1994.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sanakirja?

A: Sanakirja on eräänlainen kirja, joka selittää sanojen eli tarkemmin sanottuna lekseemien merkityksiä.

K: Miten sanat on järjestetty sanakirjoissa?

A: Sanat on järjestetty aakkosjärjestykseen, jotta ne löytyvät nopeasti.

K: Mitä tarkoittaa sana "sanakirja"?

V: Sana "sanakirja" tulee latinan sanasta "dictio" ("sanonta").

K: Millaisia erilaisia sanakirjoja on olemassa?

V: Sanakirjoja on monenlaisia: sanakirjoja, jotka selittävät sanoja ja niiden käyttöä, sanakirjoja, jotka kääntävät sanoja kielestä toiseen, elämäkertasanakirjoja, jotka kertovat kuuluisista henkilöistä, teknisiä sanakirjoja, jotka selittävät teknisten sanojen tai tiettyyn aiheeseen liittyvien sanojen merkityksiä (joskus kutsutaan tesaurukseksi).

K: Miten tietosanakirja eroaa sanakirjasta?

V: Tietosanakirja antaa paljon lisätietoa asioista (tietoa) eikä selitä kielenkäyttöä. Tietosanakirja antaa vähemmän tietoa aiheesta kuin oikea tietosanakirja, mutta enemmän kuin yksinkertainen sanakirja.

K: Mistä sana "dictio" on peräisin?