Endemismi – määritelmä, tyypit (paleo- ja neoendemismi) ja esimerkit

Endemismi on ekologinen sana, joka tarkoittaa, että kasvi tai eläin elää vain tietyssä paikassa, kuten tietyllä saarella, tietyssä luontotyypissä, kansakunnassa tai muulla määritellyllä alueella. Endemismi voi koskea eri taksonomisia tasoja: lajia, alalajia tai jopa kantaa. Esimerkiksi monet makilajit ovat endeemisiä Madagaskarin saarella. Endemismi voi olla laaja‑alueista (esim. endeeminen koko mantereelle) tai hyvin paikallista (mikroendemsismi), jolloin lajin levikki rajoittuu vain muutamaan neliökilometriin.

Tyypit: paleoendemismi ja neoendemismi

Endemismiä on kahta päätyyppiä: paleoendemismi ja neoendemismi. Paleoendemismi tarkoittaa sitä, että laji eli ennen laajalla alueella, mutta nykyään vain pienemmällä alueella. Tällaiset lajit ovat usein jääneitä jäänteitä aiemmista ekosysteemeistä tai ilmasto‑oloista (esimerkiksi reliktit).

Neoendemismi tarkoittaa, että äskettäin on ilmestynyt laji, joka on läheistä sukua päälajille tai joka on muodostunut risteytymisen seurauksena ja luokitellaan nyt erilliseksi lajiksi. Tämä on yleinen prosessi kasveissa, erityisesti niissä, joissa esiintyy polyploidiaa. Neoendemit voivat syntyä myös joukko‑eristyksen ja sopeutumispaineiden seurauksena, esimerkiksi saarilla tapahtuvan sopeutumislevittäytymisen (adaptive radiation) kautta.

Miksi endemismi syntyy?

• Geografinen eristyneisyys: saaret, vuoristot ja eräät vesistöt rajoittavat geenivirtausta ja edistävät paikallista lajikehitystä.
• Ekologinen erikoistuminen: lajit sopeutuvat paikallisiin olosuhteisiin, jolloin ne eivät menesty muualla.
• Historialliset syyt: ilmaston muutokset, jääkaudet ja meritasojen vaihtelut voivat supistaa aiempien laajempien levikkien jäänteiksi jääneitä eliöpopulaatioita.
• Perustajavaikutus ja sukupuuttoon liittyvät pullonkaulat: pienistä populaatioista lähtöisin olevat lajit voivat eriytyä nopeasti.

Missä endemismi on yleistä — esimerkkejä

Endemiset lajit kehittyvät todennäköisimmin saarille, koska ne ovat eristyksissä. Tämä koskee myös syrjäisiä saariryhmiä, kuten Havaijisaaria, Galápagossaaria ja Sokotraa. Endemismiä voi esiintyä myös alueilla, jotka ovat erillään muista samankaltaisista alueista, kuten Etiopian ylängöillä, tai suurissa vesistöissä, kuten Baikaljärvellä.

Tunnettu esimerkki ihmisen vaikutuksista endeemisiin lajeihin on Bermuda: Bermudalla oli miljoonia bermudalintuja ja "bermudaseetrejä" (itse asiassa katajia), kun se asutettiin 1600-luvun alussa. Vuosisadan loppuun mennessä lokkilintujen uskottiin kuolleen sukupuuttoon. Seetrit, joiden määrä oli vähäinen vuosisatoja kestäneen laivanrakennuksen vuoksi, kuolivat lähes sukupuuttoon 1900-luvulla loisen leviämisen vuoksi. Sekä lokkilintuja että setripyöriäisiä esiintyy nykyään hyvin harvoin, samoin kuin muita Bermudalla endeemisesti esiintyviä tai alkuperäisiä lajeja.

Uhat endeemisille lajeille ja suojelutoimet

Endeemiset lajit ovat erityisen haavoittuvia, koska niiden elinalue on pieni. Satunnaiset tapahtumat (esim. myrskyt, tulipalot, taudit), elinympäristön tuhoutuminen ja kulkeutuminen uusien lajien mukana voivat nopeasti vähentää populaatioita. kuolla sukupuuttoon, koska ne elävät vain pienellä alueella.

Yleisimmät suojelutoimet:

• elinympäristöjen suojelu ja laajentaminen (suojelualueet, luonnonpuistot);
• bioseuraamisen ja rajatarkastusten tiukentaminen, jotta vieraslajit eivät pääse leviämään;
• kapseleinti ja geenivarojen säilytys (siemenpankit, eläinpuistot) eli ex situ -suojelu;
• restaurointi ja elvytys: elinympäristöjen palauttaminen ja vieraslajien poisto;
• lajikohtaiset ohjelmat, kuten lisääntyminen tarhaolosuhteissa ja uudelleenistuttaminen luonnonalueille.

Monissa tapauksissa suojelu vaatii paikallisyhteisöjen osallistumista, kansainvälistä rahoitusta ja pitkäjänteistä seurantaa. Endeemiset lajit ovat usein myös tärkeitä alueelliselle identiteetille ja ekosysteemipalveluille, joten niiden suojelu hyödyttää laajasti.

Ero kotoperäisyyteen ja vieraslajeihin

Endemisuus ei ole sama asia kuin lajin alkuperäisyys. Kotoperäiset eliöt eivät ole sama asia kuin kotoperäiset eliöt - laji, joka on kotoperäinen jossakin paikassa, voi olla kotoperäinen myös muualla. Toisin sanoen “kotoperäinen” (indigena) tarkoittaa, että laji on luonnollinen tietylle alueelle, mutta se ei välttämättä ole endeeminen eli esiintyvä vain siellä.

Vieraslaji, joka tunnetaan myös nimellä luonnontilainen tai eksoottinen laji, on organismi, joka ei ole alkuperäislaji tietyssä paikassa tai tietyllä alueella. Toisin kuin endeemiset lajit, vieraslajit voivat levitä laajasti ja joskus syrjäyttää paikallisia lajeja.

Yhteenveto

Endemismi kuvaa eliöitä, joiden levinneisyys on rajoittunut tietylle alueelle. Se syntyy eristyksen ja sopeutumisen kautta, ja se näkyy vahvasti saaristoissa, vuoristoissa ja eristyneissä ekosysteemeissä. Koska endeemiset lajit usein elävät pienellä alueella, ne ovat alttiita häiriöille ja tarvitsevat usein aktiivista suojelua säilyäkseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on endeemismi?

K: Mitä kahta endemismin tyyppiä on?

K: Miten endeemismi eroaa kosmopoliittisesta levinneisyydestä?

K: Missä endeemiset lajit tyypillisesti kehittyvät?

K: Miksi endeemiset eliöt ovat muita herkempiä?

Kysymys: Mitä eroa on endeemisellä organismilla ja alkuperäisellä organismilla?

K: Mitä tarkoittaa se, että jokin on tuotu tai eksoottinen laji?

Hae kirjaimella