Ekoalue
Ekologinen alue (ekologinen alue), jota joskus kutsutaan myös bioalueeksi, on "valtakunnan" tai "ekovyöhykkeen" jälkeen seuraavaksi pienin ekologisesti ja maantieteellisesti määritelty alue. Ekologiset alueet kattavat suhteellisen suuria maa- tai vesialueita, ja niissä on tyypillisiä, maantieteellisesti erillisiä luontoyhteisöjä ja lajeja. Maailman luonnonsäätiön (WWF) määrittelemät ekologisen alueen rajat vastaavat suunnilleen luontoyhteisöjen alkuperäistä laajuutta ennen merkittäviä viimeaikaisia häiriöitä tai muutoksia. WWF on määritellyt 825 maaekologista aluetta ja noin 450 makean veden ekologista aluetta eri puolilla maapalloa.
Maailman luonnonsäätiön World Wide Fund for Nature -järjestön ekologisen alueen täydellinen määritelmä, joka on laajalti hyväksytty ja käytössä, on seuraava:
Suuri maa- tai vesialue, joka sisältää maantieteellisesti erillisen luontoyhteisöjen muodostaman kokonaisuuden.
(a) jakavat suurimman osan lajeistaan ja ekologisesta dynamiikasta;
(b) joilla on samanlaiset ympäristöolosuhteet ja;
(c) ovat ekologisessa vuorovaikutuksessa tavoilla, jotka ovat ratkaisevia niiden pitkäaikaisen säilymisen kannalta.
--World Wide Fund for Nature - Ekoalueet
Global 200 on luettelo ekologisista alueista, jotka Maailman luonnonsäätiö (WWF) on määritellyt ensisijaisiksi suojelualueiksi.
Amazonin sademetsän ekologisten alueiden sijaintikartta. Keltainen viiva on World Wide Fund for Nature -järjestön määrittelemien ekologisten alueiden raja.
Terrestrial
Maaperän ekologinen alue on tietty maa-alue, joka eroaa sen lähialueista. Sillä on erilainen ilmasto, geologia, maaperätyyppi, veden saatavuus ja erilaiset elävät lajit (ekologisella alueella elävät eläimet ja kasvit).
Yksi ekologinen alue voi olla esimerkiksi aavikko. Siellä on hiekkaa, hyvin vähän vettä, päivisin hyvin kuumaa ja öisin hyvin kylmää. Kasvit voisivat olla vain pensaita, pieniä puita ja kaktuksia. Eläimet voisivat olla skorpioneja, pieniä nisäkkäitä ja hämähäkkejä.
Ekologinen alue voi olla esimerkiksi trooppinen metsä, jossa on lämpimät lämpötilat koko päivän, paljon sadetta koko vuoden ajan, valtava jokien risteys ja hyvin orgaaninen maaperä. Kasvit voisivat olla valtavia puita tai saniaisia. Eläimet voisivat olla hyönteisiä, lintuja, kaloja ja apinoita.
Marine
Meren ekologiset alueet ovat WWF:n määrittelemiä maailman valtamerten alueita, jotka auttavat meriekosysteemien pelastamistoimissa.
Näiden ekologisten alueiden määrittelyssä käytetään suunnilleen samaa järjestelmää kuin maaekologisten ekologisten alueiden määrittelyssä. Tärkeimmät elinympäristötyypit ovat polaariset, lauhkean alueen hyllyt ja meret, lauhkean alueen nousuvedet, trooppiset nousuvedet, trooppiset korallit, pelagiset, abyssiaaliset ja hadal (valtamerihauta), jotka vastaavat maanpäällisiä eliömaita. Suuret biogeografiset alueet, jotka vastaavat seitsemää maanpäällistä ekovyöhykettä, edustavat laajoja alueita merialtaissa: Pohjoinen lauhkea Atlantti, itäinen trooppinen Atlantti, läntinen trooppinen Atlantti, eteläinen lauhkea Atlantti, pohjoinen lauhkea Indo-Tyynenmeri, keskinen Indo-Tyynenmeri, itäinen Indo-Tyynenmeri, läntinen Indo-Tyynenmeri, eteläinen lauhkea Indo-Tyynenmeri, eteläinen jäämeri, Etelämanner, Etelämanner, arktinen napaseutu ja Välimeri.
Meren ekologisten alueiden luokittelua ei ole kehitetty yhtä yksityiskohtaiseksi ja kattavaksi kuin maan ekologisten alueiden luokittelua; luettelossa mainitaan ainoastaan 200 maailmanlaajuisen ekologisen alueen ensisijaiset suojelualueet.
Täydellinen luettelo merten ekologisista alueista on osoitteessa Global 200 Marine ecoregions (World Wide Fund for Nature).
Makea vesi
Makean veden ekologiset alueet ovat tietyn maantieteellisen alueen makean veden elinympäristöjä, kuten jokia, puroja, järviä ja kosteikkoja. Makean veden ekologiset alueet eroavat maa-alueiden ekologisista alueista, jotka ovat maan eliöyhteisöjä, ja merialueista, jotka ovat valtamerten eliöyhteisöjä.
WWF puhuu seitsemästä tärkeimmästä makean veden ekologisen alueen luontotyypistä: Suuret joet, suurten jokien latva-alueet, suurten jokien suistoalueet, pienet joet, suuret järvet, pienet järvet ja kseriset altaat.
Useat makean veden ekologiset alueet on lueteltu Global 200 -luettelossa, joka on WWF:n ensisijainen ekologinen alue biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Cape flower alue
- Suuri valliriutta
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on ekologinen alue?
A: Ekoregio on maantieteellisesti ja ekologisesti määritelty alue, joka on "valtakunnan" tai "ekovyöhykkeen" alla. Se kattaa suuren maa- tai vesialueen ja sisältää erillisiä luontoyhteisöjä ja lajeja.
K: Kuka määrittelee ekologisen alueen rajat?
V: Maailman luonnonsäätiö (WWF) määrittelee ekologisen alueen rajat, jotka vastaavat suurin piirtein luontoyhteisöjen alkuperäistä laajuutta ennen viimeaikaisia merkittäviä häiriöitä tai muutoksia.
K: Kuinka monta maa- ja makean veden ekologista aluetta WWF on määritellyt?
V: WWF on määritellyt 825 maaekologista aluetta ja noin 450 makean veden ekologista aluetta eri puolilla maapalloa.
K: Mikä on WWF:n ekologisen alueen täydellinen määritelmä?
V: WWF:n mukaan ekologinen alue on suuri maa- tai vesialue, joka sisältää maantieteellisesti erillisen luonnonyhteisöjen muodostaman kokonaisuuden, jossa suurin osa lajeista ja ekologisesta dynamiikasta on samoja, jonka ympäristöolosuhteet ovat samankaltaiset ja joka on ekologisessa vuorovaikutuksessa tavoilla, jotka ovat ratkaisevia niiden pitkäaikaisen säilymisen kannalta.
K: Mikä on Global 200 -luettelo?
V: Global 200 -luettelo on kooste Maailman luonnonsäätiön (WWF) määrittelemistä ensisijaisista suojelualueista, joita kutsutaan ekologisiksi alueiksi.
