Anjou – historia, sijainti ja merkitys Länsi-Ranskassa

Tutustu Anjoun rikkaaseen historiaan, sijaintiin Angersin ja Loiren laaksossa sekä sen merkitykseen keskiajan valtapolitiikassa ja kulttuuriperinnössä Länsi-Ranskassa.

Anjou (ranskaksi [ɑ̃ʒu]) on entinen kreivikunta, herttuakunta (1360) ja provinssi, jonka keskus oli Angersin kaupunki Länsi-Ranskassa Loiren laaksossa. Sen perinteinen latinankielinen nimi oli Andegavia.

Anjou eli Angevinin marssi (rajamaat) muodosti Neustrian ja Akvitanian välisen rajan. Se oli myös Neustrian ja Bretagnen välinen raja. Mustalla liuskekivikalliolla sijaitsi Angersin roomalainen linnoitus. Se vartioi Mayenne- ja Loire-jokia, jotka virtasivat sen ympärillä.

Anjoun perustaja tai ensimmäinen kreivi oli Ingelger.

Anjou kuului Englantiin vuosina 1151-1199, kun Henrik II peri kreivikunnan. Hänestä tuli Anjoun kreivi muiden arvonimiensä lisäksi. Hänen (kolmannesta) pojastaan Rikhard Leijonasydämestä tuli kreivi isänsä jälkeen. Valtaansa huipulla Angevinin valtakunta levisi Ulsterista Pyreneille. Rikhardilla ei ollut laillisia jälkeläisiä, joten vuonna 1199 Anjou siirtyi hänen veljenpojalleen, Bretagnen Arthurille. Hän oli Bretagnen herttuan Geoffreyn poika. Englannin kruunu siirtyi Henrik II:n viidennelle pojalle ja Rikhardin nuorimmalle veljelle Johannekselle. Arthur joutui kuningas Johanneksen vangiksi vuonna 1203, eikä häntä enää koskaan nähty. Vuonna 1204 Ranskan Filip II otti Anjoun takaisin. Myöhemmin se korotettiin herttuakunnaksi prinssi Ludvigille, Ranskan Juhana II:n toiselle pojalle. Se pysyi herttuakuntana Ranskan vallankumoukseen asti. Nykyään Anjou vastaa suurelta osin nykyistä Maine-et-Loiren departementtia.

Maantiede ja luonto

Anjou sijaitsee Loiren keskiosissa, ja sen maisemia hallitsevat Loiren laakso, laajat jokilaaksot sekä kumpuilevat maastot, joissa on kalkkikiveä ja liuskekiveä. Alueen ilmasto on Atlantin vaikutuksen alainen: leuto ja kostea talvi sekä pehmeät kesät, mikä tekee siitä suotuisan vinviljelylle ja hedelmäviljelylle. Joet kuten Loire ja Mayenne ovat muokanneet aluetta vuosisatojen ajan tarjoten viljavia tulvamaita ja kulkuyhteyksiä.

Historia tiivistettynä

• Varhaiskeskiaika: Anjoun alue kehittyi kruunattujen ja paikallisten hallitsijoiden kesken; alueen perustajaksi perinteisesti mainitaan Ingelger.
• Kreivikunta ja Plantagenetit: Anjousta tuli keskeinen osa niin kutsuttua angevinien valtaa. House of Anjou -sukuista kasvoi myöhemmin Plantagenet-dynastia, jonka kautta Anjou liitettiin osaksi laajaa aluekokonaisuutta.
• Englannin hallinta 1151–1199: Henrik II peri Anjoun, ja hänen poikansa Rikhard Leijonasydän hallitsi sitä osana valtakuntaansa.
• Konfliktit ja paluu Ranskalle: Rikhardin kuoltua ja sisäisten kiistojen jälkeen alue siirtyi lopulta Ranskan kuninkaille, kun Filip II valtasi sen 1204.
• Herttuakunta 1360 eteenpäin: Vuonna 1360 Anjousta tuli herttuakunta, ja se säilyi tällaisena osana Ranskan feodaalista järjestelmää aina vallankumoukseen asti.

Kulttuuri, talous ja tuotteet

Anjou tunnetaan sekä historiallisesta että maataloudellisesta perinnöstään. Alueella viljellään viiniä, hedelmiä ja vihanneksia; erityisen kuuluisa on Anjou-viini sekä makeat jälkiruokaviinit kuten Coteaux du Layon ja Quarts de Chaume. Myös Anjou-omenat ja -päärynät (poire d'Anjou) ovat alueen tunnettuja tuotteita.

Perinteinen maatalous on yhdistetty nykyaikaiseen elintarviketuotantoon ja turismiin. Monet viinitilat, maatilamatkailuyritykset ja historialliset kohteet houkuttelevat vierailijoita, minkä vuoksi matkailu on merkittävä tulonlähde.

Arkkitehtuuri ja nähtävyydet

Angersin linna (Château d'Angers) on alueen tärkeimpiä linnoituksia, ja siellä säilytetään kuuluisaa Apokalypsin ryijyä (Tapisserie de l'Apocalypse). Muita merkittäviä rakennuksia ovat Angersin katedraali (Cathédrale Saint-Maurice), Saumurin linna sekä useat keskiaikaiset ja renessanssiajan linnat ja kartanot ympäri maakuntaa, esimerkiksi Château de Brissac.

Alueen kylissä ja kaupungeissa näkyy vahva historiallinen kerrostuneisuus: roomalaisten jäännöksiä, keskiaikaisia kaupunginosia ja renessanssiajan rakennuksia, jotka kertovat Anjoun roolista läpi vuosisatojen.

Kieli ja kulttuurinen identiteetti

Historiallisesti Anjou kuuluu Oïl-kielialueeseen, ja paikallinen murre (anjoulais) on osa laajempaa normannin ja pays-de-la-loire -alueen murteiden kirjoa. Vaikka standardiranska on nykyisin hallitseva, alueella pidetään yllä paikallisia perinteitä, festivaaleja ja paikalliskulttuuria, jotka korostavat Anjoun erillistä historiaa Ranskan sisällä.

Nykyajan merkitys ja perintö

Tänään historiallinen Anjou kuuluu suurelta osin nykyiseen Maine-et-Loiren departementtiin, mutta alueen nimi ja identiteetti elävät vahvana: kaupunkien, kylien, viinitarhojen ja kulttuuriperinnön kautta. Anjou on esimerkki siitä, miten historian hallinta- ja raja-asetelmien muutokset ovat muokanneet alueellista identiteettiä Ranskassa.

Nopeat faktat

• Perinteinen latinankielinen nimi: Andegavia.
• Keskus: Angers.
• Kuuluisa tuote: Anjou-viinit ja Anjou-päärynä.
• Tärkeä monumentti: Angersin linna ja Apokalypsin ryijy.
• Nykyinen hallinnollinen rooli: suurin osa alueesta kuuluu Maine-et-Loire -departementtiin.

Lisätietoja Anjoun historiasta ja kulttuuriperinnöstä löytyy muun muassa paikallisista museoista, arkistoista ja viinitilojen esittelyistä, jotka valottavat alueen merkitystä niin Ranskan kuin laajemmin Euroopan historiassa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Anjou?

K: Kuka oli Anjoun perustaja tai ensimmäinen kreivi?

K: Miten Henrik II:sta tuli Anjoun kreivi?

K: Kuka seurasi Rikhard Leijonasydäntä Anjoun kreivinä?

K: Mitä Arthurille tapahtui sen jälkeen, kun hänestä tuli kreivi?

K: Milloin Filip II otti Anjoun takaisin hallintaansa?

K: Mikä on Anjoun entisen maakunnan nykyinen vastine?

Hae kirjaimella