Esperanton aakkoset ovat aakkoset, joita käytetään esperanton kielen kirjoittamiseen. Siinä on 28 (kaksikymmentäkahdeksan) kirjainta.
Esperanton aakkoset perustuvat roomalaisiin aakkosiin (joihin myös englannin aakkoset perustuvat). Toisin kuin englantilaisissa aakkosissa, niissä ei ole kirjaimia q, w, x tai y, mutta niissä on 6 (kuusi) kirjainta, joissa käytetään diakriittistä merkkiä (erityinen merkki kirjaimen yläpuolella): ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ.
Kirjaimet ja niiden ääntäminen
Esperanton aakkoset ovat seuraavat (vakiintunut järjestys):
a b c ĉ d e f g ĝ h ĥ i j ĵ k l m n o p r s ŝ t u ŭ v z
- a – äännetään kuten suomen a (esim. ami)
- b – äännetään kuten suomen b
- c – äännetään /ts/ (kuten sanoissa tsaar, suomen translitteraatio)
- ĉ – äännetään /tʃ/ (kuten englannin "ch"; esimerkki ĉokolado)
- d – kuten suomen d
- e – kuten suomen e
- f – kuten suomen f
- g – aina kovaa g:ta (/g/), kuten suomen g
- ĝ – äännetään /dʒ/ (kuten englannin "j" sanassa "judge"; esimerkki ĝardeno)
- h – kuten suomen h
- ĥ – harvinaisempi, ääntyy kurkkuäänteenä /x/ tai /χ/ (esim. ĥoro)
- i – kuten suomen i
- j – äännetään kuten suomen j (engl. y-äänne), esim. jaro
- ĵ – äännetään /ʒ/ (kuten ranskan "j", esimerkki ĵurnalo)
- k – kuten suomen k
- l – kuten suomen l
- m – kuten suomen m
- n – kuten suomen n
- o – kuten suomen o
- p – kuten suomen p
- r – yleensä rullaava /r/
- s – äännetään /s/
- ŝ – äännetään /ʃ/ (kuten englannin "sh"; esimerkki ŝipo)
- t – kuten suomen t
- u – kuten suomen u
- ŭ – erikoiskirjain, äännetään puolikonsonanttisena /w/ usein diftongien osana (esim. aŭ, eŭ; aŭto, eŭropo)
- v – kuten suomen v
- z – äännetään /z/
Esperanton kirjoitusjärjestelmä on foneminen: kukin kirjain vastaa pääosin yhtä äännettä. Painotus (stressing) on yleisesti sanan toiseksi viimeisellä tavulla (penultimate stress), ellei erikseen merkitty.
Diakriittimerkit
Esperanton erikoismerkit ovat:
- ĉ (c-kirjaimen kanssa kova satsi: /tʃ/)
- ĝ (/dʒ/)
- ĥ (kurkkuäänne /x/ tai /χ/; nykykielessä harvinainen)
- ĵ (/ʒ/)
- ŝ (/ʃ/)
- ŭ (breve-merkki, puolikonsonantti /w/)
Unicode-koodipisteet (pääesimerkkejä): ĉ U+0109, Ĉ U+0108; ĝ U+011D, Ĝ U+011C; ĥ U+0125, Ĥ U+0124; ĵ U+0135, Ĵ U+0134; ŝ U+015D, Ŝ U+015C; ŭ U+016D, Ŭ U+016C.
Aakkosjärjestys ja lajittelu
Diakriittiset kirjaimet katsotaan esperanton aakkosissa erillisiksi kirjaimiksi, eivät vain variantteina. Ne sijoittuvat peruskirjaimen jälkeen: esimerkiksi c on ennen ĉ, g ennen ĝ jne. Täysi järjestys on siis sama kuin yllä lueteltu.
Joissain ei-standardeissa lajitteluissa tai tietokonejärjestelmissä diakriittien käsittely voi poiketa tästä (esim. ne saatetaan käsitellä saman kirjaimen muunnelmina), mutta kieliopillisessa ja sanakirjakäytössä ne ovat erillisiä kirjaimia.
Kirjoittaminen ilman diakriittejä
Käytännössä diakriitteja tarvitaan usein, mutta joissain ympäristöissä niitä ei ole helppo kirjoittaa. Kaksi yleistä korvausjärjestelmää ovat:
- h-järjestelmä: lisätään peruskirjaimen jälkeen h — esim. ĉ → ch, ĝ → gh, ĥ → hh, ĵ → jh, ŝ → sh, ŭ → uh. Tämä on historiallinen tapa, mutta voi aiheuttaa epäselvyyttä kielten, joissa digrafit kuten ch ovat omia äänteitään.
- x-järjestelmä: korvataan diakriitti kirjaimella x — esim. ĉ → cx, ĝ → gx, ĥ → hx, ĵ → jx, ŝ → sx, ŭ → ux. Tämä on tietokoneympäristöissä hyvin käytetty, koska x ei esiinny esperantossa muissa yhteyksissä ja on siten yksiselitteinen.
Monissa nykyaikaisissa tekstieditoreissa ja näppäimistöasettelussa on suorat keinot antaa esperanton diakriittimerkit (compose-näppäin, kielikohtaiset asettelut tai Unicode-liitteet).
Historia ja käyttö
Esperanton aakkoset laati kielioppinsa laatija L. L. Zamenhof. Aakkosisto perustuu latinalaisiin kirjaimiin ja diakriitteihin pyrittiin valitsemaan siten, että äänteille saataisiin yksiselitteinen kirjoitus. Diakriittien vuoksi esperanto eroaa monista eurooppalaisista kielistä, mutta se tekee sen ääntämisestä ennakoitavaa ja säännönmukaista.
Yhteenveto
- Esperanton aakkosia on 28 kirjainta; ne ovat fonemisia ja pääsääntöisesti 1:1 suhteessa äänteisiin.
- Erityisiä kirjaimia ovat ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ.
- Diakriittejä voi korvata h- tai x-järjestelmällä, mutta suositeltavaa on käyttää varsinaisia merkkejä, erityisesti virallisessa ja julkaisukäytössä.