Diakriittinen | kirjaimen ylä-, alapuolelle, läpi tai päälle laitettu merkki

Diakriittinen merkki on kirjaimen ylä-, alapuolelle, läpi tai päälle laitettu merkki. Esimerkkejä diakriittisistä merkinnöistä ovat akuutti aksentti tai graavinen aksentti. Sana tulee kreikan kielen sanasta διακριτικός (suom. diakritikós, 'erottava'). Yleensä se vaikuttaa tapaan, jolla sana sanotaan (lausutaan). Useimmat diakriittiset merkinnät liittyvät ääntämiseen, koska useimmat aakkoset eivät kuvaa sanojen äänteitä tarkasti. Englannin kielessä diakriittiset merkinnät ovat harvinaisia, mutta yleisiä monissa muissa kielissä.

Varhaisen arabian kielen kehitys (9.-11. vuosisata). Basmalaa käytettiin esimerkkinä kufilaisista Koraanin käsikirjoituksista. (1) 9. vuosisadan alun kirjoitus, jossa ei ole pisteitä eikä diakriittisiä merkkejä [1]; (2) ja (3)9.-10. vuosisadalla Abbasidien dynastian aikana Abu al-Aswadin järjestelmällä perustettiin punaiset pisteet, joiden kukin järjestys tai asento osoittaa eri lyhyttä vokaalia. Myöhemmin käytettiin toista mustien pisteiden järjestelmää erottamaan kirjaimet, kuten "fāʼ" ja "qāf" [2] [3]; (4) 11. vuosisadalla Al Farāhídin järjestelmässä (nykyisin tuntemassamme järjestelmässä) pisteet muutettiin kirjaimia muistuttaviin muotoihin vastaavien pitkien vokaalien kirjoittamiseksi [4].

Esimerkkejä

Englanti

Englannin ortografiassa käytetään usein digrafioita (kuten "ph", "sh", "oo" ja "ea") diakriittisten kirjainten sijasta osoittamaan enemmän äänteitä kuin latinalaisen aakkoston yksittäisillä kirjaimilla voidaan osoittaa. Toisin kuin muissa järjestelmissä (kuten espanjassa), joissa oikeinkirjoitus osoittaa, miten sanat sanotaan, englannin ääntäminen on niin monipuolista, että pelkät diakriittiset merkit eivät tekisi siitä foneettista. Digrafien avulla näytämme äänteet, joita yksittäiset kirjaimet eivät näytä.

Nykyenglannissa diakriittisiä merkkejä ei käytetä paljon. Kaksi diakriittistä merkkiä on tullut osaksi jokapäiväistä englantia: piste i:n tai j:n yläpuolella ja apostrofi. Niitä ei kuitenkaan enää yleisesti pidetä diakriittisinä. Apostrofia käytetään osoittamaan puuttuvia kirjaimia (elision, it's it is:n tilalle) ja osoittamaan omistusoikeutta (kuten Miken autossa).

Useimmissa muissa tapauksissa diakriittisten merkkien käyttöä englanninkielisissä sanoissa pidetään vanhanaikaisena (niitä ei enää käytetä). Diakriittejä (samanlaisia kuin umlauteja) voidaan käyttää sanoissa, joissa kaksi vierekkäistä vokaalia lausutaan erikseen, kuten noöne, reëstablished tai coöperate (kaksi yhdessä lausuttua vokaalia muodostavat diftongin). Tätä menetelmää käytetään edelleen joskus. Diakriittisiä merkkejä käytetään joskus lainasanoissa (vierasperäiset sanat), kuten naïve, entrée, pâté, façade, jotka ovat ranskankielisiä sanoja.

Ranskan

Kirjain e: yleisiä ovat terävä aksentti é (nouseva ääni, kuten ranskankielisessä sanassa née), vakava aksentti è (laskeva ääni); élève on (vasemmalta) terävä, vakava ja äänetön e. Cedilla ç merkitsee pehmeää c:tä, joka kuulostaa englannissa s:ltä.

Toisenlaista periaatetta havainnollistaa circumflex î. Tämä osoittaa yleensä kirjaimen häviämisen: esim. maistre (keskiranska) > maître (nykyranska). Sen tehtävä on siis historiallinen. Lisäksi, harvemmin, circumflexiä käytetään erottamaan homofonit toisistaan. Nämä ovat sanoja, jotka kirjoitetaan samoin, mutta joilla on eri merkitys. Esimerkki: sur = on, mutta sûr = turvallinen. Näissä tapauksissa näiden kahden sanan ääntäminen voi olla erilainen.

Espanjan

Espanjan kielessä akuutti aksentti merkitsee yksinkertaisesti korostusta, esim. educación. Siinä korostus on viimeisellä vokaalilla, ei tavanomaisesti toiseksi viimeisellä. Toiseksi viimeinen vokaali (tavu) on tavallinen korostuspaikka puhutussa espanjassa. Sitä ei yleensä merkitä painetulla aksentilla. Kun painotus on tavanomaisella paikallaan, loppukonsonantti jätetään usein pois puheessa.

Tilde ñ lausutaan jotakuinkin ny. Se on heidän sanakirjoissaan erillinen kirjain, joka tulee n:n jälkeen.

Kaksois-L äännetään kuten meidän Y:mme, ja LL on espanjan kielen sanakirjoissa omassa osiossaan, yhden L:n osion jälkeen.

Saksan

Saksan kielen umlaut ü lausutaan ue, ja sitä käytetään nyky-saksassa vähemmän. Historiallisissa nimikirjoituksissa olisi aina säilytettävä umlaut, jos sitä on käytetty kyseisessä nimessä.

ruotsi, norja, tanska

Skandinaaviset kielet käsittelevät diakriittisillä kirjaimilla varustettuja merkkejä ä, ö ja å uusina ja erillisinä aakkosten kirjaimina ja lajittelevat ne z:n jälkeen. Yleensä ä lajitellaan æ:n (tuhkan) ja ö:n (o-viivan) kaltaiseksi. Myös aa, kun sitä käytetään å:n vaihtoehtoisena kirjoitusasuna, lajitellaan sellaiseksi. Muita diakriittisillä kirjaimilla muunnettuja kirjaimia käsitellään niiden taustalla olevan kirjaimen muunnoksina, paitsi että ü lajitellaan usein y:ksi.

Muut kuin roomalaiset kirjoitusasut

Arabian ja heprean kaltaisten semiittisten kielten kirjoitusasussa on paljon erilaisia diakriittisiä merkintöjä. Tämä johtuu osittain siitä, että semiittisten kielten kirjoitusasut muodostettiin alun perin ilman erillisiä kirjaimia vokaaleille, ja osittain siitä, että joistakin kielistä (erityisesti arabiasta) puhutaan useita murteita.

Heprean ja arabian diakriittisiä merkkejä ei kuitenkaan aina käytetä.

1 Moos 1:9 Ja Jumala sanoi: "Kerätköön vedet". Kirjaimet mustalla, niqqud punaisella , kanteleet sinisellä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on diakriitti?

A: Diakriittinen merkki on kirjaimen ylä-, alapuolelle, läpi tai päälle laitettu merkki, joka yleensä vaikuttaa tapaan, jolla sana lausutaan (äännetään).

K: Mistä sana "diakriittinen" tulee?

V: Sana tulee kreikan kielen sanasta היבךסיפיךע (suom. diakritikףs, 'erottava').

Kysymys: Onko diakriittisyys yleistä englannissa?

V: Ei, diakriittiset merkit ovat harvinaisia englannissa, mutta yleisiä monissa muissa kielissä.

K: Miksi useimmat aakkoset eivät ole tarkkoja sanojen äänteiden kuvaamisessa?

V: Useimmat aakkoset eivät kuvaa sanojen äänteitä tarkasti, koska niistä puuttuu tiettyjä symboleja ja merkkejä, joita tarvitaan äänteiden tarkkaan esittämiseen.

K: Mitkä ovat esimerkkejä diakriittisistä merkinnöistä?

V: Esimerkkejä diakriittisistä merkinnöistä ovat akuutti aksentti tai syvä aksentti.

K: Miten diakriittiset merkit voivat vaikuttaa ääntämiseen?

V: Diakriittiset merkit voivat vaikuttaa ääntämiseen muuttamalla sitä, miten tietty kirjain tai tavu lausutaan.