Esperanto on rakennettu apukieli. Sen luoja oli puolalainen silmälääkäri L. L. Zamenhof. Hän loi kielen helpottaakseen kansainvälistä viestintää. Hänen tavoitteenaan oli suunnitella esperanto siten, että ihmiset voivat oppia sen paljon helpommin kuin minkään muun kansalliskielen.
Aluksi Zamenhof kutsui kieltä nimellä La Internacia Lingvo, joka tarkoittaa esperanton kielellä "kansainvälistä kieltä". Pian ihmiset alkoivat kutsua sitä yksinkertaisemmalla nimellä esperanto, joka tarkoittaa "toivoa antavaa". Nimi tulee sanasta Doktoro Esperanto ("tohtori, joka toivoo"), jolla Zamenhof kutsui itseään ensimmäisessä esperantoa käsittelevässä kirjassaan.
Historia lyhyesti
Ensimmäinen esitys esperantosta julkaistiin nimellä Unua Libro vuonna 1887. Kielen levittyminen perustui pitkälti vapaaehtoiseen opetukseen, kansainvälisiin tapaamisiin ja käännöstoimintaan. Ensimmäinen maailmankongressi kokoontui 1905, ja sittemmin kansainväliset kokoontumiset, järjestöt ja julkaisutoiminta ovat pitäneet kieltä elävänä. Merkittäviä järjestöjä ovat muun muassa Universala Esperanto-Asocio (UEA), joka perustettiin 1908, sekä nuorisojärjestö TEJO.
Rakenteen peruspiirteet
Esperanton kielioppi on suunniteltu säännölliseksi ja oppimista helpottavaksi. Joitakin keskeisiä piirteitä:
- Kirjoitusjärjestelmä perustuu latinalaiseen aakkostoon, jossa on 28 kirjainta ja muutama erikoismerkki (ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ, ŭ).
- Yksi kirjain vastaa yleensä yhtä äännettä; ääntäminen on fonetiikkaa noudattavaa ja paino on toiseksi viimeisellä tavulla.
- Nominit päättyvät aina -o, adjektiivit -a ja adverbit usein -e.
- Monikko muodostetaan lisäämällä -j (esim. domo → domoj) ja objekti ilmaistaan akkusatiivilla -n (mi vidas domon).
- Verbeillä on selkeät aikamuodot: -as (preesens), -is (imperfekti), -os (futuuri), -us (konditionaali) ja -u (imperatiivi/jussivi).
- Rikas johdinjärjestelmä ja liitteet (prefiksit ja suffiksit) mahdollistavat sananmuodostuksen ilman suurta sanavaraston kasvua.
Käyttö, yhteisö ja kulttuuri
Esperantoa puhutaan monissa maissa ja kaikilla mantereilla. Kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka moni maailmassa puhuu esperantoa. Useimpien lähteiden mukaan esperantoa puhuvia on muutamasta sadasta tuhannesta kahteen miljoonaan. Muutamat ihmiset ovat kasvaneet esperantoa äidinkielenään puhuvina. Näitä ihmisiä saattaa olla noin 2 000. Esperanto on siis maailman käytetyin rakennettu kieli.
Yhteisö on kansainvälinen ja monipuolinen: on harrastajia, tutkijoita, opettajia, kirjailijoita ja matkailijoita. Esperantoa käytetään konventeissa, kulttuuritapahtumissa, konferensseissa, opiskelu- ja vaihto-ohjelmissa sekä verkkofoorumeilla. Monet kirjallisuuden teokset on käännetty esperantoksi, ja myös alkuperäistä kauno- ja tietokirjallisuutta julkaistaan.
Erilaisia käytännön palveluja ja verkostoja on syntynyt esperanton ympärille, esimerkiksi majapaikka- ja matkustajapalveluita, kielivaihtoa ja tapahtumakalentereita. Monet käyttävät esperantoa myös kansainvälisiin ystävyyssuhteisiin ja puheenvuoroihin, joissa yhteinen neutraali kieli koetaan eduksi.
Oppiminen ja resurssit
Esperanto on suosittu aloittelijoiden kieli ja monille se on portti muihin kieliin, koska sen säännöllinen rakenne ja johdinjärjestelmä helpottavat kieliopin ymmärtämistä. Oppimateriaalia löytyy runsaasti: koulutuksia, kursseja, oppikirjoja, itseopiskeluresursseja ja verkkokursseja. Myös mobiilisovellukset ja internetyhteisöt ovat lisänneet kielen näkyvyyttä ja saavutettavuutta viime vuosina.
Kirjallisuus, elokuvat, radiolähetykset ja verkkosisältö auttavat ylläpitämään ja kehittämään kielitaitoa. Monilla kaupungeilla on paikallisia esperantoryhmiä ja -tapaamisia, joissa voi harjoitella puhuttua kieltä.
Kirjain- ja äänneongelmat sekä käytännön ratkaisut
Esperanton erikoismerkit (ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ, ŭ) aiheuttavat joskus teknisiä haasteita, esimerkiksi sähköposteissa tai vanhemmissa järjestelmissä. Tämän vuoksi on kehitetty vaihtoehtoisia kirjoitusjärjestelmiä, kuten niin sanottu "x-systeemi" (cx, gx, hx, jx, sx, ux), jota käytetään laajasti tilanteissa, joissa erikoismerkkejä ei voi helposti välittää.
Keskeisiä faktoja ja kritiikki
- Ensijulkaisu: Unua Libro, 1887.
- Yleinen arvio puhujamäärästä: satojatuhansia — noin 2 miljoonaa riippuen laskentatavasta; äidinkielisiä muutamasta sadasta kuni pariin tuhanteen.
- Kirjain- ja ääntämisjärjestelmä on foneminen; painotus on yleisesti toiseksi viimeisellä tavulla.
Kritiikkiä esperanto on saanut esimerkiksi siitä, että sen sanasto ja äännejärjestelmä pohjautuvat voimakkaasti eurooppalaisiin kieliin, mikä voi asettaa ei-eurooppalaiset puhujat eriarvoiseen asemaan. Kuitenkin sen tavoitteena on ollut minimoida oppimisen vaikeus verrattuna luonnollisiin kansalliskieliin, ja sen säännöllisyys tekee monille oppijoille kokemuksesta selkeästi helpomman.
Henkilöä, joka puhuu tai tukee esperantoa, kutsutaan usein "esperantistiksi". Monet esperantistit ovat mukana paikallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa, osallistuvat kongresseihin ja edistävät kielen käyttöä eri yhteyksissä.


![L. L. Zamenhofin ja Alfred Michaux'n perheet [fr] ensimmäisessä esperanton maailmankongressissa, Boulogne'ssa.](https://alegsaonline.com/image/220px-1905-uk-z-m.jpg)








