Teloitusryhmä (ampuminen) — määritelmä, historia ja käyttö
Tutustu teloitusryhmän (ampuminen) määritelmään, historiaan ja nykypäivän käyttöön: kansainväliset käytännöt, tilastot ja maat, joissa menetelmää yhä sovelletaan.
Teloitusryhmä on joukko aseistettuja ihmisiä, jotka ampuvat ja tappavat kuolemantuomion saaneen rikollisen. Ammuttavalla henkilöllä on usein silmät sidottuna. Tätä teloitusmenetelmää on usein käytetty armeijassa rikoksista, kuten karkuruudesta ja pelkuruudesta.
Harva maa käyttää enää teloitusryhmiä. Monet maat ovat joko lopettaneet kuolemanrangaistuksen käytön tai siirtyneet käyttämään tappavaa ruisketta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa käytettiin aiemmin teloitusryhmiä, mutta nyt siellä käytetään tappavaa ruisketta. Joissakin maissa, kuten Indonesiassa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, käytetään kuitenkin edelleen teloitusryhmiä. Vuonna 2014 73 maassa käytettiin edelleen teloitusta ampumalla, ja se on ainoa teloitusmenetelmä 45 eri maassa.
Historia
Teloitusryhmän käyttö juontaa juurensa sodankäynnin ja sotilasoikeuden perinteisiin, joissa kuolemantuomioita toimeenpantiin järjestelmällisesti. Ammuntatapaa käytettiin laajalti erityisesti 1700–1900-luvuilla sekä sodan että rauhan oloissa. Sotilaallisissa oikeusprosesseissa kuolemantuomion täytäntöönpano ampumalla nähtiin usein nopeana ja "kurinalaisuutta ylläpitävänä" keinona.
Käytännöt ja variaatiot
Perinteinen teloitusryhmä koostuu useista ampujista (esim. 5–12). Käytännöt vaihtelevat, mutta yleisiä piirteitä ovat:
- Useampi ampuja, jotta yksittäisen vastuuta hämärretään.
- Joissain tapauksissa yksi tai useampi ampuja saa tyhjiä patruunoita, jolloin kukaan ei voi varmasti tietää, kuka ampui mahdollisesti tappavan osuman.
- Ammutaan usein kohti sydäntä tai päätä; osuma-alue riippuu paikallisesta käytännöstä ja määräyksistä.
- Tuomittu saatetaan sitoa ja peittää silmät ennen täytäntöönpanoa.
- Teloituksella on yleensä virallinen seremonia: tuomion lukenut viranomainen, todistajat sekä lääkintähenkilökuntaa paikalla.
Oikeudelliset ja eettiset näkökulmat
Teloitusryhmän käyttö herättää monenlaisia oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. Kritiikki kohdistuu muun muassa seuraaviin seikkoihin:
- Inhimillisyys: Vaikka ampuminen voi olla nopeasti tappava, on olemassa riski, että teloitus ei ole välitön ja aiheuttaa kärsimystä.
- Vastuun hajaantuminen: Useamman ampujan käyttö pyritään perustelemaan sitä, että yksittäinen henkilö ei joudu kantamaan koko vastuuta.
- Oikeusturva: Kuolemanrangaistuksen luonne asettaa erityisiä vaatimuksia oikeudenkäynnin laadulle ja virheiden välttämiselle.
- Ihmisoikeudet: Monet ihmisoikeusjärjestöt vaativat kuolemanrangaistuksen lakkauttamista kokonaan, ja monet kansainväliset sopimukset ja suositukset kannustavat moratorioon tai lopulliseen kieltämiseen.
Täytäntöönpanon riskit ja "epäonnistuneet" teloitukset
On dokumentoituja tapauksia, joissa teloitus ampumalla ei johtanut välittömään kuolemaan, mikä on nostanut esiin vaatimuksia täytäntöönpanokäytäntöjen tarkistamisesta tai menetelmän hylkäämisestä. Epäonnistuneet teloitukset lisäävät huolta menetelmän "humanisuudesta" ja siitä, voiko valtio aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä.
Nykytila ja trendit
Globaalisti kuolemanrangaistuksen käyttö on vähentynyt ja monet maat ovat siirtyneet vaihtoehtoisiin teloitusmenetelmiin tai kokonaan lopettaneet rangaistuksen. Teloitusryhmät ovat yhä harvinaisempia, mutta niitä käytetään yhä joissain maissa sekä sotilaallisissa että siviilioikeudellisissa yhteyksissä. Kansainvälinen keskustelu on painottunut kuolemanrangaistuksen asteittaiseen poistamiseen ja elinkautisen vankeuden käyttöön vaihtoehtona.
Vaihtoehdot ja tulevaisuus
Nykyisin yleisimpiä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanomenetelmiä ovat mm. tappava ruiske, hirttäminen ja ampuminen, mutta käytännöt vaihtelevat maittain. Kansainväliset ihmisoikeusorganisaatiot ja monet valtiot suosivat kuolemanrangaistuksen poistamista tai ainakin sen käytön rajoittamista merkittävästi. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että teloitusryhmien käyttö jatkaa vähenemistään globaalissa mittakaavassa.
Lähestymistapa artikkelin aiheeseen
Tämä teksti kuvaa teloitusryhmän käsitettä, sen historiallisen taustan, käytännön järjestelyjä sekä oikeudellisia ja eettisiä näkökulmia. Aihe herättää voimakkaita tunteita ja poliittisia keskusteluja, joten sen käsittelyssä on tärkeää huomioida sekä fakta- että arvo-ulottuvuudet.
Manet: Maximilianin teloitus.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on ilotulitusryhmä?
A: Ampumaratsu on joukko ihmisiä, joilla on aseet ja jotka ampuvat ja tappavat kuolemanrangaistukseen tuomitun rikollisen.
K: Miksi ammuttavalla henkilöllä on usein silmät sidottuna teloituksen aikana?
V: Ammuttavan henkilön silmät sidotaan usein teloituksen aikana.
K: Onko teloitusryhmämenetelmää käytetty armeijassa?
V: Kyllä, teloitusmenetelmää on usein käytetty armeijassa rikoksista, kuten karkuruudesta ja pelkuruudesta.
K: Käytetäänkö monissa maissa edelleen teloitusmenetelmänä teloitusryhmiä?
V: Ei, vain harvat maat käyttävät enää teloitusryhmiä. Monet maat ovat joko lopettaneet kuolemanrangaistuksen käytön tai siirtyneet käyttämään tappavaa ruisketta.
K: Käytettiinkö Utahin osavaltiossa aiemmin teloitusryhmiä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon?
V: Kyllä, Utahin osavaltiossa käytettiin aiemmin teloitusryhmiä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanossa.
K: Mitä teloitusmenetelmää Utahin osavaltio käyttää tällä hetkellä?
V: Utahin osavaltio käyttää nykyään tappavaa ruisketta.
K: Onko maita, joissa käytetään nykyäänkin teloitusryhmiä?
V: Kyllä, vuodesta 2014 lähtien 73 maata käyttää edelleen teloitusta ampumalla, ja se on ainoa teloitusmenetelmä 45 eri maassa. Joissakin maissa, kuten Indonesiassa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, käytetään edelleen teloitusryhmiä.
Etsiä