Ensimmäinen Atlantin taistelu 1914–1918: merisota, saarto ja sukellusveneet

Ensimmäinen Atlantin taistelu (1914-1918) oli ensimmäisen maailmansodan merisotaretki, joka käytiin suurelta osin Brittein saaria ympäröivillä merialueilla ja Atlantin valtamerellä. Sekä Saksan keisarikunta että Yhdistynyt kuningaskunta tukeutuivat voimakkaasti tuontiin väestönsä ruokkimiseksi ja sotateollisuutensa huoltamiseksi, joten molemmat pyrkivät saartamaan toisensa. Britannialla oli kuninkaallinen laivasto, joka oli lukumääräisesti ylivoimainen ja pystyi toimimaan Britannian imperiumin alueella. Saksan laivasto ei pystynyt tuhoamaan Britannian laivastoa, kuten Jyllannin taistelussa nähtiin.

Kenties ratkaisevin tekijä Atlantin taistelussa oli kuitenkin sota kauppalaivoja ja huoltoyhteyksiä vastaan. Saksan laivasto käytti pääasiassa rajoittamatonta sukellusvenesotaa: sukellusveneet (U-veneet) pyrkivät tuhoamaan liittoutuneiden alusliikennettä ja katkaisemaan Britannian elintärkeitä tuontivirtoja. Neuvottelemattomat saarron ja sukellusvenesodan seuraukset ulottuivat myös siviiliväestöön ja kansainväliseen politiikkaan. Neutraalit maat eivät pitäneet saarroista, ja RMS Lusitanian uppoaminen (7.5.1915) suututti erityisesti Yhdysvallat ja sysäsi diplomaattista painetta Saksaa vastaan.

Sukellusvenesodan kulku ja käänteet

Aluksi Saksa rajoitti sukellusvenesodan toimintatapoja kansainvälisen kritiikin vuoksi, mutta keväällä 1917 se päätti palata rajoittamattomaan sukellusvenesotaan tavoitteenaan estää Britannian elintarvike- ja materiaalivirrat ennen kuin Yhdysvallat ehtisi vaikuttaa sodan kulkuun. Päätös osoittautui strategiseksi riskiksi: vaikka U-veneet saivat aikaan merkittäviä tappioita liittoutuneiden kauppalaivastolle, ne myös provosoivat Yhdysvallat sodan osapuoleksi. Yhdysvaltain julkinen mielipide kääntyi ja maat julistivat sodan Saksan keisarikuntaa vastaan huhtikuussa 1917.

Britannian saarto ja sen vaikutukset

Brittien laivasto johti tehokasta merisaartoa, jolla pyrittiin estämään sotatarvikkeiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden pääsy Saksaan ja sen liittolaisiin. Saarto aiheutti Saksan kotirintamalla vakavia pula- ja ravinnonjakeluongelmia: ruokapula, pakkoruokinnat ja pitkäaikainen pula vaikutti väestön elinoloihin ja sotakestävyteen. Saarto myös jatkui osittain vielä aselevon jälkeen painostuskeinona, mikä nopeutti neuvottelupaineita ja osaltaan vaikutti maan asemaan vuoden 1919 rauhansopimusneuvotteluissa — Versaillesin sopimus allekirjoitettiin 28. kesäkuuta 1919.

Torjuntatoimet ja tekninen kehitys

Liittoutuneet kehittivät useita keinoja suojata kauppalaivojaan ja torjua U-veneitä. Keskeisiä toimia olivat:

konvoijärjestelmän laajamittainen käyttöönotto (vuonna 1917), joka yhdisti kauppalaivaston saatavaan sotilaalliseen suojaan
syväpanosiskut (depth charges), hydrofonit ja laivapohjaiset torjuntavälineet
ilmavalvonta- ja tiedustelulentokoneiden käyttö rannikkoalueilla ja pääreittien vartioinnissa
harhaanjohtavat sotalaivat (ns. Q-shipit) ja miinakentät
etukäteinen viestintä- ja murto-operaatioiden hyödyntäminen (esim. viestien murto ja signaalien seuraaminen)

Nämä toimet yhdessä konvoijärjestelmän kanssa vähensivät merkittävästi U-veneiden tehokkuutta loppuvuodesta 1917 ja vuonna 1918.

Pinta-alustoiminta ja kaupparynnäkköjä

Sodan meritoimet eivät rajoittuneet vain sukellusveneisiin. Saksan pintalaivat ja laittomat kaupparisteilijät (aseistetut kauppalaivat, eli niin sanotut "raiders") iskivät liittoutuneiden kauppaan, ja miinoituksilla pyrittiin haittaamaan laivaliikennettä. Britannian Grand Fleet ja saksalainen High Seas Fleet kohtasivat suuremmissa laivataisteluissa, joista merkittävin oli mainittu Jyllannin taistelu, mutta kumpikaan puoli ei kyennyt saavuttamaan alusta alkaen ratkaisevaa merenherruutta Atlantilla.

Seuraukset ja perintö

Ensimmäinen Atlantin taistelu vaikutti voimakkaasti sodan kulkuun: merisaarto heikensi Saksan kotirintamaa ja U-veneiden toimet puolestaan toivat Yhdysvallat mukaan sotaan. Sodan loppuvaiheessa liittoutuneiden parantunut torjunta, konvoijärjestelmä ja kasvanut tuotanto palauttivat huoltoketjut ennalleen. Meritaistelun opit — etenkin sukellusvastaisten taktiikoiden ja teknologioiden kehitys — vaikuttivat merkittävästi myös toisen maailmansodan strategioihin ja merisodankäyntiin.

Saksalainen sukellusvene U 14

Taistelu numeroina

Liittoutuneiden ja puolueettomien sukellusveneiden upottama tonnisto ensimmäisessä maailmansodassa.

Kuukausi	1914	1915	1916	1917	1918
Tammikuu		47,981	81,259	368,521	306,658
Helmikuu		59,921	117,547	540,006	318,957
Maaliskuu		80,775	167,097	593,841	342,597
Huhtikuu		55,725	191,667	881,027	278,719
Toukokuu		120,058	129,175	596,629	295,520
Kesäkuu		131,428	108,855	687,507	255,587
Heinäkuu		109,640	118,215	557,988	260,967
Elokuu	62,767	185,866	162,744	511,730	283,815
Syyskuu	98,378	151,884	230,460	351,748	187,881
Lokakuu	87,917	88,534	353,660	458,558	118,559
Marraskuu	19,413	153,043	311,508	289,212	17,682
Joulukuu	44,197	123,141	355,139	399,212
Yhteensä	312,672	1,307,996	2,327,326	6,235,878	2,666,942

Yhteensä 12 850 814 bruttotonnia

On huomattava, että rajoittamaton sukellusvenesodankäynti aloitettiin uudelleen helmikuussa 1917, ja britit aloittivat täysimittaisen saattoliikenteen syyskuussa 1917. Suurimmat tappiot kärsivät huhtikuussa 1917, jolloin sukellusveneet upottivat ennätykselliset 881 027 tonnia.

Lähde: Fayle, C. Ernest, Seaborn Trade, Vol. 3, s. 465, taulukko I[a]; Lontoo: Fayle, C. Ernest, Seaborn Trade, Vol. 3, s. 465, taulukko I[a]: John Murray, 1924.

Saksan sukellusvenevoimat 1914-1918

	1914	1915	1916	1917	1918
Käytettävissä	24	29	54	133	142
Voitot	10	52	108	87	70
Taistelutappiot	5	19	22	63	69
Muut tappiot		8	7	15	9
Vuodet päättyvät	29	54	133	142	134

Toiminnassa olevia veneitä yhteensä: 351
Taistelussa uponnut yhteensä (50 %): 178
Muut tappiot (11 %): 39
Valmistui välirauhan jälkeen: 45
Luovutettu liittoutuneille: 179

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli ensimmäinen Atlantin taistelu?

A: Ensimmäinen Atlantin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan merisotaretki, joka käytiin suurelta osin Brittein saaria ympäröivillä merialueilla ja Atlantin valtamerellä.

K: Miksi sekä Saksa että Yhdistynyt kuningaskunta pyrkivät saartamaan toisensa?

V: Sekä Saksa että Yhdistynyt kuningaskunta olivat voimakkaasti riippuvaisia tuonnista väestönsä ruokkimiseksi ja sotateollisuutensa huoltamiseksi, joten ne pyrkivät saartamaan toisensa.

K: Kummalla maalla oli parempi laivasto ensimmäisen Atlantin taistelun aikana?

V: Britannialla oli Kuninkaallinen laivasto, joka oli lukumääräisesti ylivoimainen ja pystyi toimimaan Britannian imperiumin alueella.

Kysymys: Tuhosiko Saksan laivasto Britannian laivaston ensimmäisen Atlantin taistelun aikana?

V: Ei, Saksan laivasto ei pystynyt tuhoamaan brittilaivastoa, kuten Jyllannin taistelussa nähtiin.

K: Mitä taktiikkaa Saksan laivasto käytti pääasiassa ensimmäisen Atlantin taistelun aikana?

V: Saksan laivasto käytti pääasiassa rajoittamatonta sukellusvenesotaa.

Kysymys: Miten puolueettomat maat suhtautuivat saartoihin ja RMS Lusitanian uppoamiseen?

V: Neutraalit maat eivät pitäneet saarroista, ja RMS Lusitanian uppoaminen suututti erityisesti Yhdysvaltoja.

K: Mitä vaikutuksia Saksan onnistuneella saartamisella oli ensimmäisen Atlantin taistelun aikana?

V: Saksan menestyksekäs saarto vaikutti osaltaan sen sotilaalliseen tappioon vuonna 1918, ja edelleen voimassa oleva saarto pakotti myös Versaillesin sopimuksen allekirjoittamiseen vuoden 1919 puolivälissä.