Amoebozoa on eukaryoottien heimoon kuuluva ameeban kaltaisten alkueläinten ryhmä. Useimmat liikkuvat sytoplasman sisäisen virtauksen avulla. Niiden sormimaiset pseudopodiat ovat tyypillisiä. Pseudopodit ovat usein leveitä ja lommomaisia ("lobose"), toisin kuin ohuet ja piikikkäät pseudopodit joissain muissa protisteissa; niillä saalistetaan ja ympäröidään ravintohiukkasia.

Ne ovat suuri ryhmä, johon kuuluu noin 2 400 kuvattua ameeboideihin kuuluvaa protistilajia. Useimmissa luokittelujärjestelmissä ameebozoa luokitellaan joko Protista- tai Protozoa-kuntiin kuuluvaksi heimoksi. Kansainvälisen Protistologiyhdistyksen luokittelussa se pidetään luokittelemattomana "yläryhmänä" Eukaryota-heimossa. Ryhmään kuuluu sekä yksisoluisia että suurikokoisia monisoluisia tai monitumaisia muotoja; joukossa on mm. kuorisia (testate) ameeboja, vapaana eläviä lajeja sekä symbiontteja ja patogeeneja.

Taksonomia ja sukulaisuus

Sekvenssianalyysi osoittaa, että Amoebozoa on monofyleettinen klaadi. Useimmissa fylogeneettisissä puissa se on Opisthokontan sisäryhmä. Se on toinen suuri klusteri, joka sisältää sekä sieniä että eläimiä ja noin 300 lajia yksisoluisia protisteja. Amoebozoa ja Opisthokonta ryhmitellään toisinaan korkeamman tason taksoniksi, jota kutsutaan eri nimillä Unikonta, Amorphea tai Opimoda. Taksonominen rajaus on ollut muuttuva: uudempi molekyylidata on selkeyttänyt ryhmien sisäisiä suhteita, mutta joidenkin alaheimojen tarkka sijoittuminen voi edelleen vaihdella tutkimuksesta riippuen.

Rakenne, liikkuminen ja solubiologia

Amoebozoa käsittää monet tunnetuimmista ameeboeläimistä, kuten Chaos, Entamoeba, Pelomyxa ja itse Amoeba-suku. Useilla lajeilla on pehmeä, muotoaan muuttava runko, eikä niillä ole jäykkiä soluseiniä, mikä mahdollistaa pseudopodian muodostamisen ja fagoottisen ravinnonoton. Monet lajit muodostavat myös suojakuoria tai kystia vaikeina olosuhteina.

Useimmat niistä ovat yksisoluisia, ja ne ovat yleisiä maaperässä ja vesiympäristöissä. Jotkut niistä ovat muiden organismien symbiontteja, mukaan lukien useat patogeenit. Amoebozoa-luokkaan kuuluvat myös mycetozoan-limalevät, monitumaiset tai monisoluiset muodot, jotka tuottavat itiöitä ja jotka ovat tavallisesti paljain silmin näkyvissä. Limalevät ja muut monisoluiset ryhmät ovat ecologisesti merkittäviä hajottajia ja niillä on erikoistuneita elämänkiertoja, joissa yksittäissolut voivat yhdistyä tuottaakseen itiöitä.

Ravinto ja lisääntyminen

Ravitsemus tapahtuu yleensä fagosytoosin avulla. Solu ympäröi ravintohiukkaset ja sulkee ne vakuoleihin, joissa ne pilkkoutuvat ja imeytyvät. Kun ravintoa on niukasti, useimmat lajit muodostavat kystia, joka voi kulkeutua ilman mukana muualle. Limahomeissa näitä rakenteita kutsutaan itiöiksi, ja ne muodostuvat varren muotoisiin rakenteisiin, joita kutsutaan hedelmöityskappaleiksi tai sporangioiksi. Solujen lisääntyminen tapahtuu tavallisesti jakautumalla, mutta joillakin lajeilla esiintyy myös sukusolujen muotoista hedelmöitystä tai monimutkaisempia lisääntymisstrategioita limavuosissa.

Useimmilla ameeboeläimillä ei ole lippulankoja, eivätkä ne yleisemmin muodosta mikrotubulusten tukemia rakenteita kuin mitoosin aikana. Joillakin arkamoeboilla on kuitenkin lippuloita, ja monet limaloiset tuottavat kaksisoluisia sukusoluja. Mitoosi voi olla suljettu (tumakotelon säilyessä) tai avoin, riippuen ryhmästä; sentriolit ja muut perinteiset mikrotubulirakenteet puuttuvat monilta lajeilta tai ne ovat erikoistuneet.

Ecologia ja merkitys ihmiselle

  • Ekologisesti Amoebozoa-lajit toimivat hajottajina ja saalistajina; ne pitävät yllä mikrobiologista tasapainoa maaperässä ja vesistöissä.
  • Osa lajeista on vapaana eläviä harmittomia ameeboja, mutta joukossa on myös ihmisen ja eläinten tauteja aiheuttavia lajeja. Esimerkiksi Entamoeba histolytica aiheuttaa amoebadysenteriaa, ja jotkin Acanthamoeba-lajit voivat aiheuttaa silmä- ja hermostoinfektioita.
  • Limalevät ovat tutkimuksen ja opetuksen kannalta tärkeitä: niiden näkyvät ja usein eläimen kokoiset itiöemät sekä solujen yhteistoiminta tarjoavat helposti tutkittavia malleja kehityksestä ja solujen kommunikaatiosta.

Malliorganismit ja tutkimus

Tyypillinen muoto on malliorganismi Dictyostelium discoideum. Dictyostelium on selkeä esimerkki solujen aggregaatiosta: ravinnon loputtua yksilösöivät solut erittävät kemiallisia signaaleja (esim. cAMP), jotka houkuttelevat muita soluja muodostamaan monisoluisen "slugin", joka myöhemmin erilaistuu itiöemäksi. Tämä tekee lajista erinomaisen mallin solujen viestinnän, diferentiaation ja kehitysgenetiikan tutkimukseen.

Tutkimuksen avoimia kysymyksiä ja kehitys

Amoebozoan monimuotoisuutta tutkitaan yhä laajemmin molekyylibiologian ja genomiikan menetelmin. Fylogeneettiset suhteet, alaheimojen väliset yhteydet sekä joidenkin epätyypillisten rakenteiden evoluutio ovat aktiivista tutkimusaluetta. Lisäksi ympäristö-DNA-sekvenssitus paljastaa uusia, kuvaamattomia linjoja, mikä viittaa siihen, että todellinen lajimäärä voi olla paljon suurempi kuin nykyiset noin 2 400 kuvattua lajia.

Yhteenvetona Amoebozoa on monipuolinen ja ekologisesti merkittävä klaadi, joka kattaa sekä mikroskooppiset yksisoluiset ameebat että näkyvät limalevät. Ne tarjoavat tärkeitä näkökulmia solubiologiaan, evoluutioon ja ekologisiin prosesseihin.