Biologinen kuningaskunta — eliöiden taksonomia ja valtakunnat

Biologinen kuningaskunta ja eliöiden taksonomia: selvitys 5–6 valtakunnasta, luokitteluperiaatteista, esimerkeistä ja symbionteista kuten jäkälät.

Kuningaskunta on korkea taksonominen taso, jota yleensä käytetään kaikkien eliöiden biologisessa taksonomiassa. Kuningaskunta sijoittuu usein domeenin (domain) alapuolelle ja filumin (phylum, suomeksi usein riikka) yläpuolelle. Käytännössä taksonomiset luokat etenevät yleisestä yksityiskohtaisempaan esimerkiksi seuraavasti: domeeni > valtakunta > filum > luokka > lahko > heimoihin > suku > laji.

Taksonomiassa esiintyy eri käytäntöjä: perinteinen viiden valtakunnan järjestelmä (Monera, Protista, Fungi, Plantae, Animalia) on yleinen opetuksessa, kun taas nykyaikaisempi ja laajasti hyväksytty jako erottaa prokaryoottiset bakteerit ja arkeonit omiksi valtakunnikseen tai käyttää kolmea domeenia (Bacteria, Archaea, Eukarya). Tämän vuoksi puhutaan usein viidestä tai kuudesta valtakunnasta. Jokainen elävä olento sijoittuu johonkin näistä valtakunnista, mutta symbiontit voivat koostua eri valtakuntien lajeista — esimerkiksi jäkälät ovat sieni- ja fotosynteettisen kumppanin muodostamia yhdyskuntia, joiden jäsenet kuuluvat eri valtakuntiin.

Yleisesti käytetty jako (kuusi valtakuntaa)

• Bacteria (bakteerit) – yksisoluisia prokaryoottisia mikro-organismeja. Soluseinän pääasiallinen komponentti on peptidoglykaani. Esimerkkejä: Escherichia coli, sinibakteerit (syanobakteerit).
• Archaea (arkeonit) – myös prokaryoottisia, mutta geneettisesti ja solurakenteeltaan erilaisia kuin bakteerit; usein elävät äärimmäisissä ympäristöissä (kuumat lähteet, suolajärjestelmät). Solukalvon lipideissa on ainutlaatuisia yhdisteitä eikä peptidoglykaania.
• Protista (protistit) – eukaryoottisia eliöitä, joiden joukko on hyvin monimuotoinen: yksisoluisia ja monisoluisia, heterotrofeja tai autotrofeja. Tähän ryhmään on perinteisesti luettu alkueläimet (protozoat), limasienet ja monet levät; nykyluokittelussa protisteja pyritään jakamaan useampiin ryhmiin, koska ne ovat parafyletinen joukko.
• Fungi (sienet) – eukaryoottisia, heterotrofisia eliöitä, jotka saavat ravintonsa absorboimalla ympäristöstä. Soluseinä koostuu pääasiassa kitiinistä. Esimerkkejä: homeet, hiivat (esim. Saccharomyces cerevisiae), tunnettujen jäkälien sienikomponentit.
• Plantae (kasvit) – pääosin monisoluisia, fotosynteettisiä eukaryooteja, joilla on soluseinä selluloosasta ja kloroplastit. Niiden energia tuotetaan yhteyttämällä auringonvaloa. Esimerkkejä: metsät, sammalet, sanikkaiset ja kukkivat kasvit kuten Arabidopsis thaliana.
• Animalia (eläimet) – monisoluisia eukaryooteja, jotka ovat pääosin heterotrofeja, ilman soluseinää ja liikkuvia ainakin jossakin elämänvaiheessa. Esimerkkejä: selkärankaiset kuten ihmiset (Homo sapiens) ja hyönteiset.

Luokittelun perusteet ja rajoitukset

Valtakuntien erottelu perustuu useisiin ominaisuuksiin, kuten solutyyppiin (prokaryootti vs. eukaryootti), soluseinän kemiaan (esim. peptidoglykaani, kitiini, selluloosa), ravinnonhankintatapaan (autotrofi vs. heterotrofi), monisoluisuuteen ja geneettisiin suhteisiin. Nykyinen taksonomia painottuu molekyyligenetiikkaan ja genomiikkaan, minkä vuoksi luokitukset ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen: jotkin perinteiset ryhmät (esim. protistit) ovat parafyletisiä ja hajotetaan pienempiin kladeihin tai valtakuntia laajennetaan.

On hyvä huomata, että virukset eivät yleensä kuulu mihinkään valtakuntaan, koska ne eivät ole solurakenteisia itsenäisiä eliöitä vaan riippuvaisia isäntäsolista. Taksonomia on siis dynaaminen tieteenala, jossa uudet tutkimustulokset voivat muuttaa sitä, miten elämän monimuotoisuus jäsennetään ja nimetään.

Hae kirjaimella