Canterburyn tarinat – Geoffrey Chaucerin keskiaikainen tarinateos

Canterburyn katedraali

Canterburyn tarinat kertoo pyhiinvaeltajaryhmästä. He matkustavat tärkeään pyhään paikkaan. Keskiajalla monet kristityt tekivät pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin, Roomaan, Santiago de Compostelaan ja Canterburyyn. Canterburyn katedraali oli kuuluisa pyhiinvaelluskohde, koska siellä oli pyhän Thomas Becketin pyhäkkö (muistopaikka).

Thomas Becket

Thomas Becket oli ollut Canterburyn arkkipiispa 1100-luvulla. Hänellä oli riitaa vanhan ystävänsä, kuningas Henrik II:n kanssa, ja vuonna 1170 jotkut kuninkaan ritarit murhasivat hänet kuninkaan käskystä. Kuningas tunsi itsensä hyvin surulliseksi ja syylliseksi. Hän rakennutti vanhalle ystävälleen upean haudan.

Ihmiset alkoivat käydä haudalla. Pian jotkut sanoivat, että Thomas Becket oli pyhimys ja että hänen luunsa saattoivat tehdä ihmeitä. Sekä roomalaiskatolinen että anglikaaninen kirkko pitävät häntä kristinuskon marttyyrina ja pyhimyksenä. Myöhäiskeskiajalla hänen pyhäkkönsä teki Canterburystä yhden Euroopan neljästä tärkeimmästä pyhiinvaelluskohteesta.

Pyhiinvaeltajat

Monet pyhiinvaeltajat tapasivat yhdessä Lontoossa. Canterburyn tarinoissa kerrotaan erään ryhmän tapaamisesta majatalossa Southwarkissa, joka oli Thames-joen eteläpuolella sijaitseva kylä ja nykyään osa Lontoota. Tämä oli hyvä tapaamispaikka, koska pohjoisesta tulleet saattoivat ylittää Thames-joen Lontoon sillan kautta.

Canterbury sijaitsee Kaakkois-Englannissa. Pyhiinvaeltajat kokoontuivat ennen ryhmiin, koska yksin matkustaminen oli vaarallista. Ennen nykyaikaista pankkitoimintaa jokaisen matkustajan oli kannettava mukanaan paljon rahaa, jotta hän pystyi maksamaan ruoasta ja majoituksesta (nukkumapaikasta). Ryöstäjät hyökkäsivät usein ihmisten kimppuun teiden varsilla.

Kun pyhiinvaeltajat kokoontuivat ryhmään, ryhmä saattoi koostua monenlaisista ihmisistä, rikkaista ja köyhistä, jaloista ja vaatimattomista. Ryhmissä oli usein useita uskonnollisia ihmisiä, kuten pappeja, munkkeja ja nunnia. Chaucerin tarinassa jaloin henkilö on ritari.

Canterburyn tarinat alkaa prologilla (joka tarkoittaa "muutama sana aluksi"). Prologissa Chaucer kuvailee vuodenaikaa, joka on huhtikuu, jolloin sää alkaa lämmetä talven jälkeen. Hän kertoo, että juuri tähän aikaan ihmiset alkavat lähteä pyhiinvaellukselle. Chaucer kertoo lukijalle ihmisistä, jotka ovat kokoontuneet majataloon. Hän kuvaa ihmisiä niin selkeästi, että monista heistä on tullut kuuluisia hahmoja englantilaisessa kirjallisuudessa, ja heitä on usein esitetty maalauksissa. Chaucer kuvaa, kuinka kukin henkilö kertoo tarinan viihdyttääkseen toisiaan matkan varrella.

Tarinat ovat:

• Yleinen prologi esittelee jokaisen pyhiinvaeltajan.
• Ritarin tarina Ritari kertoo kahden ystävän kaksintaistelusta keskenään naisen rakkaudesta.
• Myllymiehen prologi ja tarina juopunut Miller kertoo mauttoman tarinan siitä, miten uskoton vaimo ja majoittuva oppinut tekivät hölmöstä reeveestä aisankannattajan.
• Reeve's Prologi ja tarina Reeve kertoo ilkeän tarinan siitä, kuinka huijaava mylläri hakattiin ja hänen ylimielinen vaimonsa nöyryytettiin ja hänen tyttärensä vieteltiin parin oppilaan toimesta, joita hän oli yrittänyt varastaa ja huijata
• Kokin prologi ja tarina juopunut kokki kertoo mauttoman tarinan siitä, miten mestarinsa päästää laiskan oppipojan tanssimaan ja juhlimaan.
• Oikeuden miehen prologi ja tarina Oikeuden mies kertoo, kuinka hyveellinen prinsessa käy läpi monia koettelemuksia
• Kylpylävaimon prologi ja kertomus Kylpylävaimo kertoo, kuinka ritarin on selvitettävä, mitä naiset eniten haluavat - tai hänet on teloitettava.
• Munkkiniemen prologi ja tarina Munkkiniemi kertoo moraalitarinan siitä, kuinka eräs kutsuja yrittää huijata leskirouvaa ja päätyy helvettiin.
• The Summoner's Prologi ja Tale the Summoner kertoo mauttoman tarinan siitä, miten ahne munkki saa myötätuntoa.
• Kirjurin prologi ja tarina Kirjuri kertoo, kuinka rakastava ja kärsivällinen vaimo kestää epäilevän aviomiehensä koettelemukset.
• Kauppiaan prologi ja tarina Kauppiaan tarina kertoo mauttoman tarinan siitä, kuinka hänen uskoton vaimonsa teki hölmöstä kauppiaasta aisankannattajan.
• The Squire's Prologue and Tale the Squire tells a tale of romance [keskeneräinen]
• Franklinin prologi ja tarinaFranklin kertoo tarinan vaimosta, joka tekee hätiköidyn lupauksen, ja sen seurauksista.
• Lääkärin tarina lääkäri kertoo moraalisen tarinan hyveellisestä tyttärestä
• Pardonerin prologi ja tarina ahne ja tekopyhä Pardoner kertoo ironisen tarinan siitä, kuinka kolme juopunutta hölmöä yrittää "tappaa" kuoleman - mutta päätyy lopulta tappamaan toisensa.
• Shipman's Tale Shipman kertoo koominen tarina ahne kauppias tehtiin aisankannattaja hänen ahne vaimoaan
• Priorin prologi ja kertomus Priori kertoo tavanomaisen [vaikkakin väärän] tarinan marttyyristä.
• Chaucer's Tale of Sir Topas- Chaucer kertoo parodian sankarillisesta ritarillisesta tarinasta, jota ei koskaan lopeteta muiden pyhiinvaeltajien pyynnöstä!
• Chaucerin Melibeen tarina - Chaucer kertoo miehestä ja hänen vaimostaan, jotka kiistelevät siitä, miten parhaiten kostaa vihollisensa puolesta.
• Munkin prologi ja tarina - Munkki kertoo tragediasta - antaa 17 esimerkkiä sadasta!
• Nunnapapin prologi ja tarina - Nunnapapin tarina on uudelleenkerronta Chanticleer ja kettu -elokuvasta.
• Toisen nunnan prologi ja kertomus - toinen nunna kertoo perinteisen tarinan pyhästä Ceciliasta.
• Kaanonin varakapteenin prologi ja tarina - Kaanonin varakapteeni [uusi tulokas pyhiinvaeltajien joukossa] varoittaa siitä, miten viisasten kiven etsintä johtaa tuhoon, ja kertoo sitten, miten kaanon huijaa hyväuskoiselta papilta hänen rahojaan.
• Prologi ja kertomus Manciple's Prologi ja kertomus Manciple kertoo moraalitarinan juoruja vastaan.
• The Parson's Prologue and Tale -teoksessa pappi esittää proosamaisen katumusta käsittelevän tutkielman.
• Chaucerin peruutus-Chaucer pyytää anteeksi tämän ja muiden aiempien teostensa mauttomia ja arvottomia osia ja pyytää synninpäästöä synneistään. Joitakin versioita tarinoista ovat mm:
• The Plowman's Tale (Kyntömiehen tarina) on lollardien vastainen traktaatti, joka on lisätty tarinoihin.
• The Tale of Gamelyn tarina, jonka Chaucer on ehkä halunnut sovittaa Tales-teokseen.
• Prologi ja Berynin tarina on väärennetty 1400-luvun lisäys Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoihin - pyhiinvaeltajat saapuvat Canterburyyn.

Osa tarinoista on vakavia ja osa hauskoja. Jotkut hauskoista tarinoista ovat vulgaareja (seksuaalisesti epäkohteliaita). Monissa tarinoissa puhutaan kristinuskosta. Joskus yhden tarinan teemaa (pääajatusta) jatketaan seuraavassa tarinassa, kun uusi tarinankertoja vastaa (tai vastaa) juuri kuultuun tarinaan. Kaikki sadut kertovat siitä, miten ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

Canterburyn tarinat on kirjoitettu englanniksi, jota tavalliset ihmiset käyttivät Chaucerin aikana. Chaucer oli yksi ensimmäisistä kirjailijoista (kirjailijoista), jotka kirjoittivat tarinoita englanniksi. Sitä ennen tarinat kirjoitettiin latinaksi tai ranskaksi. Myös muutamat muut Chaucerin ajan kirjailijat kirjoittivat englanniksi. Joitakin näistä kirjailijoista olivat John Gower, William Langland ja Helmi-runoilija.

Chaucer suunnitteli tarinat ennen niiden kirjoittamista, mutta hän ei saanut suunnitelmaansa valmiiksi. Hän suunnitteli, että kukin hahmo kertoisi neljä tarinaa: kaksi matkalla Canterburyyn ja kaksi paluumatkalla Lontooseen. Jos Chaucer olisi saanut suunnitelmansa valmiiksi, hän olisi kirjoittanut 120 tarinaa. Todellisuudessa hän kirjoitti vain 24 tarinaa. Chaucer alkoi kirjoittaa tarinoita 1380-luvulla. Hän lopetti niiden kirjoittamisen 1390-luvulla. Jotkut uskovat, että hän ei tarkoituksella kirjoittanut kaikkiaan 120 tarinaa.

Chaucer oli tärkeä henkilö kuninkaallisessa hovissa. Jotkut ajattelevat, että Chaucer kertoi tarinoissa asioita hovin politiikasta. Jotkut ajattelevat, että Chaucer perusti hahmonsa henkilöihin, jotka hän todella tunsi ja jotka olivat kuninkaallisessa hovissa.

Jotkut ajattelevat, että Chaucer kopioi ajatuksia muiden ihmisten kirjoituksista, koska jotkut Canterburyn tarinoiden tarinat ovat hyvin samankaltaisia kuin ne. Hahmot ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Hahmoilla on erilaiset ammatit ja persoonallisuudet. He kaikki kertovat erityyppisiä tarinoita ja kertovat ne eri tavoin. suuri tarina kertoo monista pyhiinvaeltajista, jotka matkustavat Canterburyyn. He ratsastavat hevosilla ja matka kestää useita päiviä. Chaucer ei kerro paljoa isosta tarinasta, vaan suurin osa kirjoituksesta kertoo pyhiinvaeltajien kertomista tarinoista.

Canterburyn tarinoiden kaksi varhaisinta käsikirjoitusta (käsinkirjoitettuja kopioita) ovat Hengwrtin käsikirjoitus ja Ellesmere-käsikirjoitus. Canterburyn tarinoista on myös 84 käsikirjoitettua ja neljä painettua kopiota, jotka on tehty ennen vuotta 1500. Eri kopioissa on melko paljon eroja. Eräät Chaucerin asiantuntijat ovat käynnistäneet Canterburyn tarinat -hankkeen. Hankkeen tarkoituksena on lukea kaikki nämä Canterburyn tarinoiden kopiot, selvittää erot ja kirjoittaa mahdollisimman tarkka kopio.

Majatalonhoitaja/isäntää Harry Baileya lukuun ottamatta Canterburyn tarinoiden eri käsikirjoituksissa oli erilaisia piirroksia jokaisesta pyhiinvaeltajasta, joka kertoi tarinan; muita mainittuja pyhiinvaeltajia, jotka eivät kertoneet tarinaa tai jotka olivat kuvitettuina, olivat ritarihovimies, lyhyttavarakauppias, kirvesmies, kutoja, värjääjä, gobeliinin kutoja ja kyntömies. Alkuperäisenä tarkoituksena oli, että jokainen pyhiinvaeltaja kertoisi kaksi tarinaa Canterburyyn ja kaksi paluumatkalla ilmaista ateriaa vastaan; näin olisi syntynyt arviolta 120 tarinaa - kirjan 23 tarinan sijasta. Itse asiassa ainoa pyhiinvaeltaja, joka kertoo kaksi tarinaa, on Chaucer itse: Sir Thopas [keskeneräinen] ja Tale of Melibee.

Pohjoinen lukusali, länsiseinä. Yksityiskohta Ezra Winterin tekemästä seinämaalauksesta, joka kuvaa Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoiden hahmoja. Kongressin kirjasto John Adams -rakennus, Washington, D.C.

• Englantilainen kirjallisuus
• William Shakespeare
• Pyhiinvaellus