Georg Büchner – saksalainen näytelmäkirjailija ja Woyzeckin tekijä

Georg Büchner — saksalainen näytelmäkirjailija ja Woyzeckin tekijä: radikaali elämänvaiheet, poliittinen aktivismi ja vaikutus moderniin draamaan.

Karl Georg Büchner (17. lokakuuta 1813 – 19. helmikuuta 1837) oli merkittävä saksalainen näytelmäkirjailija ja proosakirjailija, joka tunnetaan erityisesti teoksistaan kuten Woyzeck, Dantons Tod ja Leonce ja Lena. Hän oli myös lääkäri ja tutkija sekä filosofinen ajattelija; hän oli Ludwig Büchnerin veli. Useimmat tutkijat pitävät mahdollisena, että Büchnerista olisi voinut tulla yhtä suuri vaikuttaja kuin Johann Wolfgang von Goethe tai Friedrich Schiller, jos hän olisi saanut elää pidempään.

Elämä ja opiskelu

Büchner syntyi lääkäri-isän poikana Goddelau'ssa lähellä Darmstadtia Hessen-Darmstadtissa. Hän kävi klassista lukiota, jossa painotettiin latinaa, kreikkaa ja nykyaikaisia kieliä (esim. ranska, italia ja englanti), mutta hänen henkilökohtainen kiinnostuksensa kohdistui luonnontieteisiin. Yliopisto-opintonsa hän aloitti Strasbourgissa, missä hän opiskeli lääketiedettä ja perehtyi myös ranskan kirjallisuuteen ja poliittiseen ajatteluun. Myöhemmin opinnot jatkuivat Gießenissä, missä hän suoritti mm. eläinanatomiatutkimuksia.

Poliittinen toiminta ja maanpako

Jo 1828 Büchner kiinnostui yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta. Hän liittyi nuoriin kansalaisiin, jotka tavoittelivat radikaaleja muutoksia, ja oli osallisena salaseuran toiminnassa. Gießeniin liittyvässä aktivismissa hän julkaisi yhdessä protestanttisen teologin Friedrich Ludwig Weidigin kanssa vallankumouksellisen pamfletin Der Hessische Landbote, jossa kritisoitiin Hessenin suurherttuakunnan sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Pamfletissa on tunnettu iskulause, joka suomeksi käännettynä kuuluu suunnilleen "Rauha mökeille, sota palatseille!" (saks. "Friede den Hütten! Krieg den Palästen!").

Viranomaiset pitivät julkaisua maanpetoksellisena, ja kun Weidig pidätettiin ja myöhemmin kuoli vankilassa kärsimiensä kidutusten seurauksena, Büchner pakeni Ranskan puolelle Strasbourgiin. Siellä hän jatkoi sekä tieteellistä että kirjallista työtään ja käänsi mm. kaksi Victor Hugon näytelmää, Lucrèce Borgia ja Marie Tudor. Hänen tutkielmansa "Mémoire sur le Système Nerveux du Barbeaux (Cyprinus barbus L.)" julkaistiin Pariisissa ja Strasbourgissa.

Tieteellinen työ

Büchner oli myös tieteilijä: hänen anatomiset ja eläintieteelliset tutkimuksensa osoittivat tarkan havainnoinnin ja kokeellisen lähestymistavan. Hänen väitöskirjansa käsitteli kalalajin (Cyprinus barbus) hermostoa, ja se on esimerkki hänen monipuolisesta älyllisestä mielenkiinnostaan, joka yhdisti luonnontieteet, filosofi an ja yhteiskuntakritiikin.

Zürich ja kuolema

Lokakuussa 1836 Büchner sai paikan Zürichin yliopistossa anatomian lehtorina ja palasi Zürichiin. Siellä hän vietti viimeiset kuukautensa opettaen ja kirjoittaen. Nuoresta iästään huolimatta hänen tuotantonsa oli intensiivinen, mutta katkennut: hän kuoli 23-vuotiaana lavantautiin (tuberkuloosiin liittyvään kuumeeseen) helmikuussa 1837.

Kirjallinen tuotanto

Büchnerin lyhyt mutta vaikuttava kirjallinen ura tuotti useita merkittäviä tekstejä:

• Dantons Tod (1835) käsittelee Ranskan vallankumouksen ajan moraalisia ja poliittisia ristiriitoja ja tuo esiin historiallisia hahmoja inhimillisissä konflikteissa.
• Lenz on novelli, joka perustuu Sturm und Drang -runoilija Jakob Michael Reinhold Lenzin elämään; teksti kuvaa mielen järkkymistä ja taiteilijan yksinäisyyttä.
• Leonce ja Lena (1836) on satiirinen komedia, jossa Büchner kuvaa aatelistoa ja sen absurdia elämäntapaa vertailemalla ylimystön ulkoista loistoa ja sisäistä tyhjyyttä.
• Woyzeck on hänen kuuluisin, mutta keskeneräinen näytelmänsä. Se oli poikkeuksellinen siksi, että se asetti näyttämön keskiöön työväenluokan hahmon ja käsitteli teemoja kuten sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, mielenterveys, väkivalta ja alistaminen. Teoksen fragmentaarinen rakenne ja kokeellisuus tekivät siitä myöhemmin keskeisen lähteen modernille draamalle. Woyzeck julkaistiin vasta Büchnerin kuoleman jälkeen ja siitä syntyi mm. Alban Bergin ooppera Wozzeck, joka kantaesitettiin 1925.

Julkaisuhistoria ja vaikutus

Büchnerin teokset jäivät osin käsikirjoituksiksi ja olivat pitkään melko tuntemattomia. 1870-luvulla kirjailija ja kustantaja Karl Emil Franzos toimitti ja julkaisi hänen teoksiaan uudelleen, jolloin Büchnerin merkitys tuli laajemmin tunnetuksi. Myöhemmin hänen teoksensa vaikuttivat merkittävästi naturalismiin ja ekspressionismiin, ja hänen kokeellinen kerrontansa ja realistinen ihmiskuvauksensa nähtiin modernin draaman alkujuurina.

Perintö: Büchner on usein nähty modernin eurooppalaisen proosan ja draaman edelläkävijänä. Hänen lyhyt mutta intensiivinen tuotantonsa on innoittanut myöhempiä kirjailijoita ja teatterintekijöitä, kuten ekspressionisteja ja 1900-luvun dramaturgeja (mm. vaikutus näkyy myös Bertolt Brechtin ja muiden reformien taustalla). Arnold Zweig kutsui Lenziä "modernin eurooppalaisen proosan aluksi", mikä kertoo Büchnerin pitkän aikavälin vaikutuksesta kirjallisuuteen.

Vaikka hänen elämänsä oli lyhyt, Georg Büchnerin työ yhdisti tieteellisen tarkastelun, poliittisen intohimon ja voimakkaan kirjallisen ilmaisun. Hänen teostensa rehellinen kuvaus yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, psykologisesta kärsimyksestä ja yksilön asemasta yhteiskunnassa tekee hänestä edelleen ajankohtaisen ja tutkittavan kirjailijan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Karl Georg Bchner?

Kysymys: Missä Karl Georg Bchner syntyi?

K: Mitä hän opiskeli yliopistossa?

K: Minkä salaseuran hän perusti opiskellessaan Gieenissä?

Kysymys: Mikä on hänen tunnetuin näytelmänsä?

Kysymys: Miten Arnold Zweig kuvaili Lenziä?

Hae kirjaimella