George R. Klare — sotaveteraani psykologian professori ja Ohio-yliopiston dekaani
George R. Klare – toisesta maailmansodasta selvinnyt sotaveteraani, vaikutusvaltainen psykologian professori ja Ohio-yliopiston dekaani; elämäntyö, tutkimus ja perintö esillä.
George R. Klare (Minneapolis, 1922 - The Plains, Ohio, 2006) oli toisen maailmansodan veteraani ja arvostettu psykologian professori ja Ohiolaisen yliopiston dekaani.
Varhaiselämä ja koulutus
George R. Klare syntyi Minneapolisissa vuonna 1922. Hänen nuoruutensa ajoittui aikaan, jolloin monet amerikkalaiset nuoret osallistuivat sekä työelämään että sotapalvelukseen toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen Klare jatkoi opintojaan ja suuntautui psykologiaan, mikä loi pohjan myöhemmälle akateemiselle uralle ja yliopistolliselle opetustyölle.
Sotapalvelus
Klare palveli Yhdysvaltain asevoimissa toisen maailmansodan aikana. Sotakokemukset vaikuttivat hänen kiinnostukseensa ihmismielen toimintaan, oppimiseen ja kuntoutukseen, ja ne muovasivat hänen myöhempää sitoutumistaan sotilaiden ja siviilien psykologiseen hyvinvointiin.
Akateeminen ura ja johtajuus
Akateemisena hän toimi pitkään yliopistomaailmassa: sekä opettajana että tutkijana. Klare tunnettiin käytännönläheisestä opetustyylistään ja siitä, että hän pyrki yhdistämään teorian ja sovellukset. Hän toimi myös yliopiston johdossa; hänen uransa huipentui tehtävään, jossa hän toimi dekaanin roolissa Ohiolaisen yliopiston yksikössä, vastaten opetuksen kehittämisestä, henkilökunnan tukemisesta ja koulutusohjelmien johtamisesta.
Tutkimus ja vaikuttavuus
Klare julkaisi useita artikkeleita ja kirjoituksia, joissa hän käsitteli psykologian eri osa-alueita. Hänen työnsä vaikutti opetuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimukseen. Hän painotti tutkimusmetodien huolellisuutta sekä käytännön hyödyntämistä koulutus- ja terveydenhuollon konteksteissa. Lisäksi hän toimi ohjaajana monille opiskelijoille, jotka jatkoivat uraansa akateemisessa maailmassa tai soveltavissa tehtävissä.
Palvelu, palkinnot ja perintö
Klare osallistui aktiivisesti sekä akateemisten yhteisöjen että paikallisten organisaatioiden toimintaan. Hänen panoksensa yliopiston kehittämiseen ja opiskelijoiden kouluttamiseen huomioitiin erilaisilla tunnustuksilla ja kiitoksilla. Vaikka yksityiskohtaiset palkinnot vaihtelevat, hänen vaikutuksensa näkyy erityisesti opiskelijoiden ja kollegojen arvostuksessa sekä koulutusohjelmien jatkumossa.
Kuolema ja muisto
George R. Klare kuoli The Plainsissa, Ohiossa vuonna 2006. Häntä muistetaan sitoutuneena opettajana, vastuullisena akateemisena johtajana ja sotaveteraanina, jonka työ vaikutti sekä opiskelijoihin että laajemmin psykologian sovelluksiin. Lisätietoja hänen elämästään ja töistään löytyy yliopiston arkistoista ja muistelmateksteistä.
George R. Klare (1922-2006)
Toinen maailmansota
Klare palveli B-17 Flying Fortress -lentolentokoneen navigaattorina Englannin kahdeksannessa ilmavoimassa. Joulukuun 31. päivänä 1944 hänet ammuttiin alas Saksan yllä. Hän vietti toisen maailmansodan loppuosan saksalaisilla sotavankileireillä. Etenevät neuvostojoukot vapauttivat hänet Stalag Luft One -leiristä 1. toukokuuta 1945. Hänet kotiutettiin kunniallisesti yliluutnanttina joulukuussa 1945, ja hän sai lentomitalin, Purppurasydämen, Euroopan alueen nauhat ja sotavankimitalin.
Klare kertoi myöhemmin kokemuksistaan sotavankina luvussa "Questions" teoksessa Interrogations, Confessions, and Entrapment, jonka Springer-julkaisu ilmestyi vuonna 2004.
Vuonna 1978 hänet nimitettiin psykologian arvostetuksi professoriksi. Ohion yliopistossa hän toimi psykologian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1959-1963, College of Arts and Sciencesin vt. dekaanina vuosina 1965-1966 ja 1984-1985 sekä College of Arts and Sciencesin dekaanina vuosina 1966-1971. Hän toimi myös virkaatekevänä apulaisproviisorina jatko- ja tutkimusohjelmista vuodesta 1986 eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1987. 1981 Klare valittiin International Reading Associationin Reading Hall of Fameen vuonna 1997. Hänet on mainittu Who's Who in America -julkaisussa.
Tärkeimmät työt
Hänen merkittävin panoksensa oli luettavuuden alalla. Tekstien luettavuuden arviointi eri luokka-asteille oli 1900-luvun alusta lähtien lukemisen tutkimuksen keskeinen huolenaihe. Tiedettiin hyvin, että ilman oikein luokiteltuja tekstejä lukijat eivät parantaisi lukutaitoaan. Aiheesta julkaistiin yli 1 000 tutkimusta. Klare osallistui tähän työhön sekä arvostelemalla tutkimuksia kriittisesti että osallistumalla alkuperäiseen tutkimukseen.
- Klare G.R. & Buck B. 1954. Tunne lukijasi: tieteellinen lähestymistapa luettavuuteen. New York: Hermitage House.
- Klare G.R. 1963. Luettavuuden mittaaminen. Ames, Iowa: Iowa State University Press.
- Klare G.R. 1975. Lukukelpoisen kirjoittamisen käsikirja. Glen Burnie, MD.
- Klare G.R. 1984. Luettavuus. Teoksessa Handbook of Reading Research, (toim.) P.D. Pearson. New York: Longman, s. 681-744.
- Klare G.R. 1985. Kuinka kirjoittaa luettavaa englantia. Lontoo: Hutchinson.
- Klare G.R. ja Klare R. 2012. Sodan kummittelevat muistot: isän ja pojan muistelmat. Bloomington, Indiana: Lulu Press.
Etsiä