Medulla oblongata (tai medulla) on aivorungon alempi puolisko. Se on aivan selkäytimen yläpuolella ja yhdistää aivojen ylemmät osat selkäytimeen. Medulla sijaitsee ponsin (aivosillan) alapuolella ja sisältää useita tärkeitä hermorakenteita, kuten pyramidiradat, eri tumakkeet ja hengitys- sekä sydänkeskukset.

Sijainti ja rakenne

Medulla jakautuu usein kaudaliiniseen (alarunkoon) ja kraniaaliseen (yläosaan) osaan. Sen etuosassa kulkevat pyramidiradat (corticospinal- eli kortikospinaaliset radat), jotka osittain risteävät kaudalisessa osassa (pyramiden decussatio). Tämän risteämisen vuoksi aivopuoliskon vaurio johtaa usein vastakkaisen kehon puolen halvaantumiseen.

Toiminnot

Medulla on elintärkeä hengityksen ja verenkierron säätelyssä. Siellä sijaitsevat keskukset, jotka ohjaavat hengitystä, sydämen sykettä ja verenpainetta. Medulla säätelee myös kehon verisuonten kokoa ja monia refleksitoimintoja kuten oksentamista, nielemistä ja yskimistä. Jos medulla ei toimi, hengitys ja sydämen perustoiminta voivat lakata — siksi vauriot medullaan voivat olla hengenvaarallisia.

Ydinnukleukset ja hermoradat

Medullassa sijaitsee useita tärkeitä tumakkeita (nukleuksia), muun muassa:

  • nucleus tractus solitarii (solitarius-tumake) – vastaanottaa viskeraalista sensorista tietoa, kuten baroreseptori- ja kemoreseptorivälitteisiä viestejä
  • nucleus ambiguus – motorinen tumake, joka vaikuttaa mm. nielemiseen ja sydämen autonomiseen säätelyyn
  • dorsal motor nucleus of vagus – vagushermon parasympaattisia säätelykäskyjä välittävä tumake
  • pre-Bötzinger complex ja ventraalinen/dorsaalinen hengitysryhmä – hengitysrytmin generointi ja hengityksen säätö
  • area postrema – verisuonien lähellä oleva alue, joka voi laukaista oksennusrefleksin (ja jolla on heikompi veriaivoeste)

Medulla sisältää myös useiden kraniaalisten hermojen tumakkeita ja niiden lähtökohdat, erityisesti hermoja IX (nervus glossopharyngeus), X (nervus vagus), XI (accessorius, osittain) ja XII (nervus hypoglossus), jotka säätelevät mm. nielemistä, puheen ja kurkun toimintoja.

Verenkierto

Medullan verenkierrossa tärkeät tukijat ovat vertebraaliarteriat ja niistä haarautuvat suonet, kuten anterior spinal artery ja posterior inferior cerebellar artery (PICA). Erityisesti lateraalisen medullan verenkierron häiriö (PICA:n tukos) voi aiheuttaa niin sanotun Wallenbergin eli lateraalisen medullasyndrooman, johon kuuluu mm. nielemisvaikeuksia, äänen käheyttä, kasvon ja vartalon kivun/tunnottomuuden muutoksia sekä tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä.

Kliininen merkitys

  • Medullan vauriot voivat aiheuttaa hengityslaman ja kuoleman, joten ne ovat akuutisti vakavia.
  • Aivorungon (mukaan lukien medullan) toimintakyvyn puute on yksi brain death -määritelmän perusteista, koska elintärkeät refleksit ja hengitys eivät toimi.
  • Infarktit, verenvuodot, aivorungon kasvain, trauma tai paineen nousu (esim. herniatio) voivat vaurioittaa medullaa.
  • Opioidien ja muiden hengitystä lamaavien aineiden vaikutus kohdistuu osin medullan hengityskeskukseen, minkä vuoksi ne voivat aiheuttaa hengityslamaa.
  • Joissain sairauksissa, kuten keskushermostoperäisessä uniapneassa tai synnynnäisessä keskushermostoperäisessä hypoventilaatiossyndroomassa (ns. Ondine’s curse), medullan toimintahäiriöt liittyvät hengityksen säätelyn häiriöihin.

Yhteenvetona: medulla oblongata on aivorungon alempi osa, joka yhdistää aivojen ylemmät osat selkäytimeen ja sisältää elintärkeitä hengitys- ja sydänkeskuksia sekä useita kraniaalisten hermojen tumakkeita ja hermoratoja. Sen toiminta on välttämätöntä peruselintoimintojen ylläpitämiselle.