Harmaavalas (Eschrichtius robustus) — laji, elintavat ja vaellus
Harmaavalas — lajin ominaisuudet, elintavat ja huikeat vaellukset: rasvakerros, sukellukset, äänteet ja puolustuskäytös. Tutustu tutkittuun ja kiehtovaan tietoon.
Harmaavalas (Eschrichtius robustus) on paaluvala (suodatinsyöjä), jolla on jopa 25 cm:n (10 tuuman) paksuinen rasvakerros. Koska harmaavalasemo puolusti vasaansa niin raivokkaasti, että se saattoi hyökätä valaanpyytäjien kimppuun ja kaataa heidän veneitään, valaanpyytäjät kutsuivat harmaavalasta usein paholaiskalaksi. Harmaavalaat ovat kookkaita, matalaprofiilisia valaita, joiden iho on laikukas ja usein peittynyt simpukka- ja loismuodostumien jäljiltä syntyneillä arvilla.
Kuvaus ja tunnistettavat piirteet
Harmaavalas on keskimäärin 12–15 metriä pitkä, ja sen ruumiin muoto on tanakka. Yksi lajin tuntomerkeistä on selän alueella oleva pieni, hampumainen harjanne tai kyhmyjä (knuckles) peräaukon edessä sen sijaan, että sillä olisi selkäevä. Iho on harmaa ja laikukas, mikä johtuu arpeutumisesta ja kertyneistä levä- ja simpukkakasvustoista. Usein niiden ihossa näkyy myös paksuja simpukkaryhmiä ja valaanloisia.
Levinneisyys ja vaellus
Harmaavalas vaeltaa vuosittain laumoittain kylmistä, ravinnerikkaista pohjoisista ruokailualueista kohti lämpimiä tropiikin tai subtrooppisten alueiden lisääntymis- ja poikasten syntymisalueita. Tunnetuimmat vaellukset tapahtuvat Pohjoisella Tyynellämerellä, missä itäinen populaatio käy kesäisin Arktisen alueen merenpohjan tuntumassa syömässä ja talveksi suuntaa Baja Californian poukamiin lisääntymään ja synnyttämään. Vaelluksen pituus voi olla useita tuhansia kilometrejä suuntaansa.
Ravinto ja ruokinta
Harmaavalas on erikoistunut pohjan lähellä tapahtuvaan suodatusruokintaan: se kaivaa merenpohjasta sedimenttiä, imeskelee pohjaan tarttuneita pikkuravun ja muiden äyriäisten ryhmiä ja suodattaa ravinnon paaluissa. Pääasiallisina saaliksina ovat muun muassa pohjaeläimet kuten amfipodit, pienet äyriäiset ja muut benttiset eliöt. Harmaavalaat käyttävät suun ja kitalaen suodatusrakenteita ravinnon erottamiseen vedestä.
Syvyys ja sukelluskyky
Harmaavalaat ovat erittäin ketteriä uimareita; ne voivat sukeltaa jopa 30 minuuttia ja mennä 155 metrin syvyyteen, vaikka tyypillisesti ne ruokailijat viihtyvät matalammissa, rajatuissa saaristo- ja rannikkoalueissa, joissa ne käyttävät pohjanmakuuta ravinnon keräämiseen.
Lisääntyminen ja elinkaari
Harmaavalaiden lisääntyminen tapahtuu trooppisilla tai subtrooppisilla varvastheillä/tukialueilla, missä naaras synnyttää yleensä yhden poikasen kerrallaan. Lisääntymiskausi ja kantamisen kesto vaihtelevat, mutta poikanen syntyy suhteellisen suureena ja kehittyneenä, jonka emo suojelee tarkasti. Eliniäksi harmaavalaiden arvioidaan usein elävän useita vuosikymmeniä; yksilöitä on havaittu elävän yli 50-vuotiaiksi.
Kommunikaatio ja käyttäytyminen
Harmaavalaat ääntelevät murahduksia, naksahduksia ja vihellysääniä, joilla ne voivat kommunikoida toisten harmaavalaiden kanssa. Ne ovat sosiaalisia ja usein nähtävissä pareittain tai pienissä ryhmissä. Emo ja vasen muodostavat hyvin tiiviin siteen ensimmäisten elinkuukausien aikana.
Uhat ja suojelu
- Perinteinen rannikko- ja teollinen valaanpyynti on voimakkaasti vähentänyt lajin kantaansa historian aikana, mutta tietyt populaatiot ovat sittemmin toipuneet osittain suojelutoimien ansiosta.
- Nykyisiä uhkia ovat muun muassa verkkoihin tarttuminen ja kalastuskestävyys (verkko- ja onkiongelmat), alusten törmäykset, meriliikenteen ja teollisuuden melu, elinympäristöjen häviäminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset meren ekosysteemeihin ja ravintoketjuihin.
- Joissain alueissa läntinen tai harvinaisempi populaatio on edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee erityistoimia suojeluun.
Kiinnostavia faktoja
- Harmaavalas tunnetaan poikkeuksellisesta käyttäytymisestään pohjanmakuussa ruokailussa, mikä erottaa sen monista muista suurista valaista.
- Sen paksu rasvakerros auttaa selviytymään kylmissä vesissä ja varastoi energiaa vaellusten ja lisääntymisen aikana.
- Luonnossa emo voi puolustaa vasaa niin voimakkaasti, että se on historiallisesti johtanut vaaratilanteisiin ihmisten kanssa, minkä vuoksi valaanpyytäjät nimittivät sitä usein paholaiskalaksi.
Harmaavalas on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten lajit sopeutuvat erityisiin ekologisiin lokeroihin (kuten pohjaruokintaan) ja miten ihmisen toiminta voi vaikuttaa sekä negatiivisesti että suojelun kautta positiivisesti niiden eloonjäämiseen. Se on useissa maissa suojeltu ja tutkittu laji, jonka vaellusten seuraaminen antaa myös tietoa meriekosysteemien tilasta.
Ruokavalio
Tämä jättiläisvalas syö pieniä kaloja, äyriäisiä, kalmareita ja muita merenpohjasta löytämiään pieneliöitä. Se siivilöi ruokansa kammimaisten kalanahkalevyjensä läpi.
Kuvaus
Harmaavalaat ovat useimpiin paaluvalaisiin verrattuna melko pieniä, sillä ne kasvavat vain noin 45 jalan pituisiksi. Ne on helppo havaita harmaasta kirjavasta väristään, joka on itse asiassa enemmän hiilenmustaa kuin harmaata. Harmaavalaiden iholla on paljon simpukoita ja täitä. Tutkijat sanovat kuitenkin, etteivät täit ja mädit vahingoita valasta, ja on mahdollista, että ne jopa auttavat valasta, koska ne syövät kuollutta ihoa, josta valaan on päästävä eroon.
Valaat pitävät toista evää parempana kuin toista, aivan kuten ihmiset ovat oikea- tai vasenkätisiä. On mahdollista nähdä, onko harmaavalas vasen- vai oikeasuinen. Se käyttää eniten evää, jossa on vähiten simpukoita. Tämä johtuu siitä, että valas sukeltaa mielellään merenpohjaan kauhoakseen pohjasta valtavia määriä hiekkaa ja suodattaakseen siinä elävät pienet saaliseläimet pois. Kun valas tekee näin, monet pohjaa pitkin hankautuvan puolen piikkisimpukat raaputetaan pois. Valas käyttää siis mieluiten sitä puolta, jolla on vähiten simpukoita, kun se kaivaa hiekkaa.
Siirtolaisuus
Harmaavalaat tekevät vuosittain todella pitkän vaelluksen Jäämereltä (Alaskan luoteispuolelta) Meksikon rannikolle ja takaisin. Ne kulkevat vuosittain noin 20 000 kilometriä (~12 500 mailia) pysytellen lähellä rannikkoa. Ne ruokailevat kylmissä arktisissa vesissä ja poikivat ja parittelevat Meksikon edustalla sijaitsevissa Tyynenmeren lämpimissä ja suojelluissa trooppisissa laguuneissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on harmaavalas?
A: Harmaavalas on suodatinsyöjä, ja sillä on paksu, jopa 25 cm (10 tuumaa) paksu rasvakerros.
K: Miksi valaanpyytäjät kutsuivat harmaavalasta paholaiskalaksi?
V: Valaanpyytäjät kutsuivat harmaavalasta paholaiskalaksi, koska harmaavalasemo puolusti raivokkaasti vasaansa ja hyökkäsi valaanpyytäjien kimppuun ja jopa kaatoi näiden veneitä.
K: Mikä on harmaavalaiden vaelluskäyrä?
V: Harmaavalaat vaeltavat vuosittain kylmistä vesistä tropiikkiin laumoittain.
K: Kuinka ketteriä harmaavalaat ovat uimareina?
V: Harmaavalaat ovat erittäin ketteriä uimareita.
K: Kuinka syvälle harmaavalaat voivat sukeltaa?
V: Harmaavalaat voivat sukeltaa jopa 30 minuuttia ja mennä 155 metrin syvyyteen.
K: Millaisia ääniä harmaavalaat pitävät?
V: Harmaavalaat pitävät murahduksia, naksahduksia ja vihellysääniä, joita ne voivat käyttää kommunikoidakseen toisten harmaavalaiden kanssa.
K: Mikä on harmaavalaan tieteellinen nimi?
V: Harmaavalaan tieteellinen nimi on Eschrichtius robustus.
Etsiä