Valaat: lajit, rakenne, käyttäytyminen ja suojelu

Paaluvalaat syövät planktonia ja krilliä. Plankton on vedessä kelluvien hyvin pienten kalojen pilviä. Valaiden suut ovat hyvin suuret. Ne avaavat suunsa hyvin leveäksi ja pitävät suussaan suuren suupalan merivettä. Niiden kurkku venyy hyvin leveäksi, jotta niiden suussa on vielä enemmän tilaa. Sitten ne sulkevat suunsa ja puristavat meriveden ulos. Ruoka ei pääse karkuun, sillä hampaiden sijasta valailla on suotimet, joita kutsutaan kalvoiksi. Paljeenit ovat pitkiä, kovia suikaleita, jotka toimivat kuin siivilä. Vesi kulkee kalanahkojen läpi. Vedessä olevat eläimet ja kasvit jäävät loukkuun ja niellään, kun taas vesi poistuu takaisin ulos. Tämä on hyvin erilainen tapa kuin hammasvalaiden syöminen.

Hammasvalaat syövät suurempia kaloja tai lihaa, ja ne ovat kuin isoja delfiinejä. Niillä on terävät hampaat ja yleensä suuri otsa. Ison otsan sisällä on kammio, josta äänet lähtevät ja suuntautuvat. Ne päästävät kaikenlaisia ääniä, myös niin kovia, että ne voivat järkyttää kaloja. Ne voivat käyttää kaikuluotainta paikallistamaan asioita, joita ne eivät näe. Joitakin hammasvalaita, kuten siitinvalasta, ei juuri koskaan kutsuta delfiineiksi. Joitakin niistä kutsutaan aina delfiineiksi. Toiset ovat joissakin asioissa delfiinien kaltaisia ja toisissa asioissa valaiden kaltaisia.

Valaat jaetaan kahteen alaluokkaan:

• Suurimmalle alaluokalle, Mysticeteille (paaluvalaille), on ominaista paalut, keratiinista valmistettu yläleuan siivilän kaltainen rakenne, jonka avulla se suodattaa vedestä planktonia.
• Hammasvalailla (Odontoceti) on terävät hampaat metsästystä varten. Odontoceteihin kuuluvat myös delfiinit ja pyöriäiset.

Sekä valaat että niveljalkaiset luokitellaan nykyään yläluokkaan Cetartiodactyla, johon kuuluvat sekä valaat että virtahevoset. Valaat ovat virtahevon lähimpiä eläviä sukulaisia.

Kaikki valaat, mukaan lukien valaat, delfiinit ja pyöriäiset, ovat maalla elävien nisäkkäiden jälkeläisiä. Molemmat ovat sukua Indohyukselle (sukupuuttoon kuollut puolivesikauriin kaltainen sorkkaeläin), josta ne erosivat noin 54 miljoonaa vuotta sitten. Alkukantaiset valaat nousivat todennäköisesti ensimmäisen kerran mereen noin 50 miljoonaa vuotta sitten, ja niistä tuli täysin vesieläimiä noin 5-10 miljoonaa vuotta myöhemmin. Pakicetus on tärkeä siirtymävaiheen laji.

Plymouthin yliopiston tutkijat tutkivat monia eläimiä, jotka sukeltavat ja pidättävät hengitystään, hyönteisistä valaisiin, ja he havaitsivat, että suuremmat eläimet pystyvät pidättämään hengitystään pidempään kuin pienemmät eläimet, koska ne pystyvät varastoimaan enemmän happea kokoonsa nähden, ja tämä ero oli paljon suurempi lämminverisillä eläimillä kuin kylmäverisillä eläimillä. Heidän mukaansa tämä voi olla syynä siihen, että nykyiset valaat ja sukupuuttoon kuolleet sukeltajaeläimet, kuten plesiosaurukset, ovat kasvaneet niin suuriksi.

Koska valaat elävät siellä, missä ne asuvat (ja toisin kuin monet muut eläimet), ne hengittävät tietoisesti: ne päättävät itse, milloin ne hengittävät. Valaat hengittävät puhallusaukkojen kautta. Paaluvalaiden puhallusreikiä on kaksi ja hammasvalaiden puhallusreikiä yksi. Ne ovat pään yläosassa: eläin hengittää, kun suurin osa sen kehosta on veden alla. Hengityksen aikana puhallusaukosta purkautuu ensin ylimääräistä vettä, joka muodostaa suihkun ilmaan, minkä jälkeen ilmaa hengitetään keuhkoihin.

Kaikki nisäkkäät, myös valaat, nukkuvat, mutta ne eivät voi olla tajuttomina liian kauan, koska niiden on oltava tajuissaan hengittääkseen. On arveltu, että vain toinen aivopuolisko (puolisko) nukkuu kerrallaan, joten valaat eivät koskaan ole täysin unessa, mutta saavat silti tarvitsemansa levon. Valaiden uskotaan nukkuvan noin kahdeksan tuntia päivässä.

Valaanpoikasta käytetään nimitystä "vasikka". Yksi vasikka syntyy joka toinen tai kolmas vuosi. Raskaus kestää jopa vuoden. Imetys jatkuu monilla lajeilla yli vuoden; emon ja vasikan välillä on vahva side. Lisääntymiskypsyys saavutetaan seitsemän-kymmenen vuoden iässä. Tämä lisääntymistapa tuottaa vähän jälkeläisiä, mutta lisää niiden selviytymismahdollisuuksia. Metsästyksen vaikutus on vakava näille eläimille, jotka korvaavat määränsä hitaasti.

Sosiaalistuminen

Valaiden tiedetään opettavan, oppivan, tekevän yhteistyötä, juonittelevan ja jopa surevan.

Rikkominen

Brekkaaminen tarkoittaa sitä, kun valas hyppää ilmaan ja sitten tarkoituksellisesti syöksyy veteen suuren räiskähdyksen saattelemana. Joskus se pyörähtää ilmassa, kun se tekee näin. Tutkijat eivät ole varmoja siitä, tehdäänkö rintauinti leikkiä varten, valaan ihon puhdistamiseksi siihen tarttuneista esineistä vai kertoakseen muille valaille jotakin.

Pinnalla on useita muita käyttäytymismalleja, joita ei tunneta hyvin. Tukkeutuminen tarkoittaa sitä, että valas ui hitaasti meren pinnalla hyvin vähän liikkuen. Kun valas tekee näin, se näyttää tukilta vedessä. Jotkut tutkijat uskovat, että tämä on valaiden eräänlainen lepo tai uni. Valaiden "vakoilu" tarkoittaa sitä, että valas istuu vedessä pää suorana ylöspäin ja ulos vedestä. Toisinaan se kääntyy ympyrää, kun se spyhoppaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä tämä saattaa johtua siitä, että valaat yrittävät nähdä, mitä veden yläpuolella tapahtuu. "Lobtaileminen" tapahtuu, kun valas katsoo vedessä alaspäin. Sitten se läimäyttää vettä jyrisevällä äänellä. Tutkijat arvelevat, että näin saatetaan varoittaa muita valaita vaarasta tai käyttää ruokailumenetelmänä.

• Valaanpyynti