Valaat: lajit, rakenne, käyttäytyminen ja suojelu
Valaat: lajit, rakenne, käyttäytyminen ja suojelu — tieteellistä tietoa, upeat tarinat ja käytännön suojelutoimet.
Valaat ovat laajalle levinnyt ja monipuolinen ryhmä valtameressä eläviä sorkka- ja kavioeläimiä. Muiden nisäkkäiden tavoin ne hengittävät happea ilmasta, niillä on vähän karvaa ja ne ovat lämminverisiä.
Biologisesti valaiksi kutsutaan kaikkia valasmaisia eli Cetacea-luokan jäseniä. Nykytieteen mukaan valaiden kantamuoto oli maalla elänyt sorkka- ja kavioeläinten heimoon liittyvä ryhmä; nykyinen järjestelmä nimeää tämän laajemman ryhmän usein Cetartiodactylaksi (valaiden ja sorkkaeläinten yhdistelmä). Valaat ovat sopeutuneet täysin vesielämään: niiden ruumis on virtaviivainen, raajat ovat muuttuneet eviksi ja ne uivat tehokkaasti pitkiä matkoja.
Valaita on kahta peruslajia ja noin 100 lajia.
Lajiryhmät
Tieteellisesti valaat jaetaan kahteen pääryhmään:
- Hampaat (Odontoceti) — sisältää delfiinit, pyöriäiset ja muut hammasvalaat; ne käyttävät kaikuluotausta (ekolokaatiota) saaliin löytämiseen ja pystyvät sieppaamaan yksittäisiä kaloja tai muita eläimiä.
- Seulakiskoiset eli mystiset (Mysticeti) — suurimmat valaslajit, kuten sinivalas, joilla on seulakiskot (kynnet) kitalaessa planktonin ja pikkukalojen suodattamiseen.
Yhteensä lajeja on yleisesti arvioitu olevan noin 80–90, riippuen luokittelusta; luku "noin 100" kattaa myös läheiset muodolliset erottelut ja taksonomiset erimielisyydet.
Rakenne ja fysiologia
Valaiden keho on sopeutunut uuteen ympäristöön: niillä on paksu rasvakerros (blubber) lämmönsäätelyyn, pienentyneet tai puuttuvat takaraajat ja voimakas häntäevä (fluksa) eteenpäin työntöön. Vaikka karvaa on vähän, poikasilla on usein enemmän karvoitusta. Hengitys hoituu keuhkoilla ja pinnalle noustessa valaiden hengitysilme on selkeä rostraalisen sieraimen eli blowholen kautta.
Käyttäytyminen ja viestintä
Valaat ovat usein sosiaalisia eläimiä ja elävät laumoissa tai perheryhmissä. Monet lajit muodostavat pysyviä parvikkeita, joissa on monimutkaisia sosiaalisia rakenteita. Eri lajit kommunikoivat äänten, napsautusten ja laulujen avulla; tunnetuimpia ovat esimerkiksi miekkavalaiden ja humpback-valaiden lauluja muistuttavat äänet. Hammasvalaiden käyttämä ekolokaatio mahdollistaa saaliin paikallistamisen ja ympäristön hahmottamisen pimeässä vedessä.
Ravinto ja saalistustavat
Ruokavalio vaihtelee lajeittain: suurimmat mysticetit syövät pääasiassa krilliä ja pientä planktonia seulakiskoillaan suodattaen, kun taas hammasvalaat saalistavat kaloja, mustekaloja ja toisinaan muita merinisäkkäitä. Saalistustavat voivat olla yksilöllisiä tai ryhmässä tehtäviä, kuten rinki- tai seinämäpyynti, jossa lauma ajaa saaliin yhteen paikkaan.
Lisääntyminen ja elinkaari
Valaiden lisääntyminen on hidasta: useimmat lajit lisääntyvät vain joka toinen vuosi tai harvemmin, raskausaika on pitkä ja poikaset kasvavat hitaasti. Monilla lajeilla poikanen pysyy emon seurassa useita kuukausia tai vuosia, oppien saalistus- ja sosiaalisia taitoja. Valaiden elinikä vaihtelee lajeittain; jotkin lajit voivat elää useita kymmeniä vuosia, jopa yli sata vuotta (esim. kilpikonnaa pidempimmin eläviä valaslajeja koskevissa arvioissa).
Levinneisyys
Valaat elävät lähes kaikissa merissä ja valtamerissä; jotkin lajit ovat hyvin laajalle levinneitä, kun taas toiset ovat hyvin paikallisia tai sidoksissa tiettyihin ruokailu- ja lisääntymisalueisiin. Monet lajit vaeltavat pitkiä matkoja ruokailu- ja lisääntymiskausien välillä.
Uhat ja suojelu
Valaiden suurimpia uhkia ovat:
- Valaanpyynti ja siihen liittyvä liikakalastus
- Meriliikenteen törmäykset ja melu, joka häiritsee viestintää ja ekolokaatiota
- Saasteet, kuten raskasmetallit ja muoviroska
- Elinympäristöjen muutokset ja ilmastonmuutos, joka vaikuttaa saaliskaloihin ja merivirtoihin
Valaanpyytäjät ovat tappaneet valaita lihan ja öljyn vuoksi. Monissa maissa on kuitenkin säädetty lakeja, joiden mukaan valaita ei enää saa tappaa kaupallisesti. Joissakin maissa, kuten Islannissa ja Japanissa, luvanvarainen tai kiistanalainen pyytäminen on jatkunut. Toisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, vain eskimot (nykysuositusten mukaan puhutaan yleensä inuuteista tai alkuperäiskansoista) ja jotkut Amerikan intiaanit saavat laillisesti tappaa valaita tietyin rajoituksin; esimerkiksi tietyt poikkeusluvat koskevat sinivalasta ja belugavalasta.
Suojelutoimet
Suojelutoimet sisältävät kansainvälisiä sopimuksia (esim. IWC, International Whaling Commission), alueellisia suojelualueita, alkuperäiskansojen perinteisten metsästysten sääntelyä sekä tutkimusta ja seurantaa. Lisäksi alusten nopeusrajoitukset riskialueilla, melun vähentäminen ja meriroskan vähentäminen auttavat suojelussa. Monien valaslajien kannat ovat hitaasti palautumassa suojelutoimien ansiosta, mutta laji- ja aluekohtaiset erot ovat suuria.
Miksi valaita kannattaa suojella?
Valaat ovat avainlajeja meriekosysteemeissä: niiden liikkeet ja ravinnonkäyttö vaikuttavat ravintoverkkoihin ja hiilen kiertoon merissä. Lisäksi valaat ovat kulttuurisesti, tieteellisesti ja taloudellisesti merkittäviä — esimerkiksi vastuullinen valaiden katselu voi tukea paikallistaloutta ja lisätä tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta.
a Pikkuvalaiden siipikarja
Abraham Storckin hollantilaiset valaanpyytäjät Spitsbergenin lähellä, 1690.
Ruokavalio
Paaluvalaat syövät planktonia ja krilliä. Plankton on vedessä kelluvien hyvin pienten kalojen pilviä. Valaiden suut ovat hyvin suuret. Ne avaavat suunsa hyvin leveäksi ja pitävät suussaan suuren suupalan merivettä. Niiden kurkku venyy hyvin leveäksi, jotta niiden suussa on vielä enemmän tilaa. Sitten ne sulkevat suunsa ja puristavat meriveden ulos. Ruoka ei pääse karkuun, sillä hampaiden sijasta valailla on suotimet, joita kutsutaan kalvoiksi. Paljeenit ovat pitkiä, kovia suikaleita, jotka toimivat kuin siivilä. Vesi kulkee kalanahkojen läpi. Vedessä olevat eläimet ja kasvit jäävät loukkuun ja niellään, kun taas vesi poistuu takaisin ulos. Tämä on hyvin erilainen tapa kuin hammasvalaiden syöminen.
Hammasvalaat syövät suurempia kaloja tai lihaa, ja ne ovat kuin isoja delfiinejä. Niillä on terävät hampaat ja yleensä suuri otsa. Ison otsan sisällä on kammio, josta äänet lähtevät ja suuntautuvat. Ne päästävät kaikenlaisia ääniä, myös niin kovia, että ne voivat järkyttää kaloja. Ne voivat käyttää kaikuluotainta paikallistamaan asioita, joita ne eivät näe. Joitakin hammasvalaita, kuten siitinvalasta, ei juuri koskaan kutsuta delfiineiksi. Joitakin niistä kutsutaan aina delfiineiksi. Toiset ovat joissakin asioissa delfiinien kaltaisia ja toisissa asioissa valaiden kaltaisia.
Taksonomia
Valaat jaetaan kahteen alaluokkaan:
- Suurimmalle alaluokalle, Mysticeteille (paaluvalaille), on ominaista paalut, keratiinista valmistettu yläleuan siivilän kaltainen rakenne, jonka avulla se suodattaa vedestä planktonia.
- Hammasvalailla (Odontoceti) on terävät hampaat metsästystä varten. Odontoceteihin kuuluvat myös delfiinit ja pyöriäiset.
Sekä valaat että niveljalkaiset luokitellaan nykyään yläluokkaan Cetartiodactyla, johon kuuluvat sekä valaat että virtahevoset. Valaat ovat virtahevon lähimpiä eläviä sukulaisia.
Evolution
Kaikki valaat, mukaan lukien valaat, delfiinit ja pyöriäiset, ovat maalla elävien nisäkkäiden jälkeläisiä. Molemmat ovat sukua Indohyukselle (sukupuuttoon kuollut puolivesikauriin kaltainen sorkkaeläin), josta ne erosivat noin 54 miljoonaa vuotta sitten. Alkukantaiset valaat nousivat todennäköisesti ensimmäisen kerran mereen noin 50 miljoonaa vuotta sitten, ja niistä tuli täysin vesieläimiä noin 5-10 miljoonaa vuotta myöhemmin. Pakicetus on tärkeä siirtymävaiheen laji.
Plymouthin yliopiston tutkijat tutkivat monia eläimiä, jotka sukeltavat ja pidättävät hengitystään, hyönteisistä valaisiin, ja he havaitsivat, että suuremmat eläimet pystyvät pidättämään hengitystään pidempään kuin pienemmät eläimet, koska ne pystyvät varastoimaan enemmän happea kokoonsa nähden, ja tämä ero oli paljon suurempi lämminverisillä eläimillä kuin kylmäverisillä eläimillä. Heidän mukaansa tämä voi olla syynä siihen, että nykyiset valaat ja sukupuuttoon kuolleet sukeltajaeläimet, kuten plesiosaurukset, ovat kasvaneet niin suuriksi.
Fysiologia
Koska valaat elävät siellä, missä ne asuvat (ja toisin kuin monet muut eläimet), ne hengittävät tietoisesti: ne päättävät itse, milloin ne hengittävät. Valaat hengittävät puhallusaukkojen kautta. Paaluvalaiden puhallusreikiä on kaksi ja hammasvalaiden puhallusreikiä yksi. Ne ovat pään yläosassa: eläin hengittää, kun suurin osa sen kehosta on veden alla. Hengityksen aikana puhallusaukosta purkautuu ensin ylimääräistä vettä, joka muodostaa suihkun ilmaan, minkä jälkeen ilmaa hengitetään keuhkoihin.
Kaikki nisäkkäät, myös valaat, nukkuvat, mutta ne eivät voi olla tajuttomina liian kauan, koska niiden on oltava tajuissaan hengittääkseen. On arveltu, että vain toinen aivopuolisko (puolisko) nukkuu kerrallaan, joten valaat eivät koskaan ole täysin unessa, mutta saavat silti tarvitsemansa levon. Valaiden uskotaan nukkuvan noin kahdeksan tuntia päivässä.
Valaanpoikasta käytetään nimitystä "vasikka". Yksi vasikka syntyy joka toinen tai kolmas vuosi. Raskaus kestää jopa vuoden. Imetys jatkuu monilla lajeilla yli vuoden; emon ja vasikan välillä on vahva side. Lisääntymiskypsyys saavutetaan seitsemän-kymmenen vuoden iässä. Tämä lisääntymistapa tuottaa vähän jälkeläisiä, mutta lisää niiden selviytymismahdollisuuksia. Metsästyksen vaikutus on vakava näille eläimille, jotka korvaavat määränsä hitaasti.
Valaan käyttäytyminen
Sosiaalistuminen
Valaiden tiedetään opettavan, oppivan, tekevän yhteistyötä, juonittelevan ja jopa surevan.
Rikkominen
Brekkaaminen tarkoittaa sitä, kun valas hyppää ilmaan ja sitten tarkoituksellisesti syöksyy veteen suuren räiskähdyksen saattelemana. Joskus se pyörähtää ilmassa, kun se tekee näin. Tutkijat eivät ole varmoja siitä, tehdäänkö rintauinti leikkiä varten, valaan ihon puhdistamiseksi siihen tarttuneista esineistä vai kertoakseen muille valaille jotakin.
Pinnalla on useita muita käyttäytymismalleja, joita ei tunneta hyvin. Tukkeutuminen tarkoittaa sitä, että valas ui hitaasti meren pinnalla hyvin vähän liikkuen. Kun valas tekee näin, se näyttää tukilta vedessä. Jotkut tutkijat uskovat, että tämä on valaiden eräänlainen lepo tai uni. Valaiden "vakoilu" tarkoittaa sitä, että valas istuu vedessä pää suorana ylöspäin ja ulos vedestä. Toisinaan se kääntyy ympyrää, kun se spyhoppaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä tämä saattaa johtua siitä, että valaat yrittävät nähdä, mitä veden yläpuolella tapahtuu. "Lobtaileminen" tapahtuu, kun valas katsoo vedessä alaspäin. Sitten se läimäyttää vettä jyrisevällä äänellä. Tutkijat arvelevat, että näin saatetaan varoittaa muita valaita vaarasta tai käyttää ruokailumenetelmänä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat valaat?
V: Valaat ovat laajalle levinnyt ja monipuolinen ryhmä valaita, jotka elävät valtameressä.
K: Kuinka monta valaslajia on olemassa?
V: Valaita on noin 100 lajia.
K: Luetaanko delfiinejä ja pyöriäisiä valaiksi?
V: Jotkut ihmiset pitävät delfiinejä ja pyöriäisiä valaina, koska ne kuuluvat samaan valasheimoon, valaiden heimoon. Toiset taas erottavat delfiinit ja pyöriäiset valaista, sillä tavalliset englanninkieliset ihmiset eivät ole koskaan kutsuneet tai ajatelleet niitä valaiksi, elleivät ne ole hyvin suuria.
Kysymys: Onko kaikilla mailla lakeja valaiden tappamista vastaan?
V: Ei, kaikilla mailla ei ole lakeja valaiden tappamista vastaan. Islannin ja Japanin kaltaisissa maissa ei ole tällaisia lakeja, kun taas toisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, vain eskimot ja jotkut Amerikan intiaanit voivat laillisesti tappaa tietyntyyppisiä valaita, kuten sinivalaan ja belugavalaan.
K: Mihin ihmiset käyttävät valasta?
V: Ihmiset käyttävät valasta lihaa ja öljyä valaanpyynnin avulla.
K: Ovatko valaat lämminverisiä eläimiä?
V: Kyllä, kuten muutkin nisäkkäät, ne hengittävät happea ilmasta, niillä on pieni määrä karvoja ja ne ovat lämminverisiä.
Etsiä