Green New Deal (GND) on nimi monille Yhdysvalloissa ehdotetuille talousohjelmille, joissa keskitytään taloudelliseen eriarvoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Se on nimetty Franklin D. Rooseveltin New Deal -ohjelman mukaan, joka toteutettiin vuosina 1933–1936.

Yhdysvaltain edustaja Alexandria Ocasio-Cortez ja senaattori Ed Markey julkaisivat 14-sivuisen asiakirjan GND:stä 7. helmikuuta 2019. He haluavat ajaa Yhdysvaltoja käyttämään 100-prosenttisesti uusiutuvia, päästöttömiä energialähteitä. Heidän suunnitelmansa puuttuisi myös köyhyyteen Yhdysvalloissa ja ottaisi käyttöön yleisen terveydenhuollon. American Action Network arvioi, että suunnitelma maksaisi vähintään 1 biljoona dollaria, eikä asiakirjasta käynyt ilmi, mistä rahat nimenomaan tulisivat.

Tavoitteet ja keskeiset osat

Green New Deal -ehdotuksen ydin on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja samaan aikaan sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edistäminen. Keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa:

  • Hiilineutraalisuus tai merkittävä vähennys kasvihuonekaasupäästöissä kansallisella tasolla.
  • Uusiutuvan ja päästöttömän energian käyttöönotto, sähköverkkojen ja infrastruktuurin uudistaminen sekä energiatehokkuuden parantaminen.
  • Työpaikkojen luominen ja koulutus ohjelmat työvoiman siirtymiseksi uusiin, puhtaisiin aloihin.
  • Sosiaaliset uudistukset, kuten terveydenhuollon saatavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja kohtuuhintaisen asunnon tukeminen.
  • Oikeudenmukaisuus eli erityinen huomio "etulinjan" yhteisöille ja vähemmistöryhmille, joita ilmastonmuutos ja talousjärjestelmän muutokset eniten koskettavat.

Suunnitelman konkretia

Alkuperäinen 14-sivuinen resoluutio oli pääosin suuntaviivainen eikä sisältänyt yksityiskohtaista lainsäädäntöä tai täydellistä rahoitussuunnitelmaa. Tekstissä ehdotetaan mm.:

  • 100-prosenttista sähköntuotannon kattamista uusiutuvilla ja muilla päästöttömillä lähteillä ajan sisällä, jota jotkut tulkitsivat kymmeneksi vuodeksi valtakunnalliseksi mobilisaatioksi.
  • Rakennusten energiaremonttien, sähköajoneuvojen ja julkisen liikenteen laajamittaisen edistämisen tukemista.
  • Työvoiman uudelleenkoulutusta, palkallista koulutusta ja korkeintaan työttömyyden tasaamista koskevia toimia siirtymäajalle.
  • Kestävän maatalouden, teollisuuden ja tuotantojärjestelmien kehittämistä.

Rahoitus ja kustannusarviot

GND:n rahoitus on yksi suurimmista keskustelunaiheista. Koska alkuperäinen resoluutio ei tarjonnut yksityiskohtaista rahoitusmallia, eri tahot ovat esittäneet erilaisia arvioita ja ehdotuksia.

  • Joidenkin arvion mukaan laajamittaiset investoinnit voisivat maksaa biljoonia dollareita vuosikymmenen aikana; toiset laskelmat huomioivat pitkän aikavälin säästöt terveydenhuollon ja ilmastokustannusten vähenemisen kautta.
  • Kriitikot ovat kysyneet konkreettisia rahoituslähteitä: veromuutokset, valtion velka, julkisen ja yksityisen sektorin investoinnit tai osittainen uudelleenjako olemassa olevista menoista ovat olleet esillä keskusteluissa.

Vastaanotto ja kritiikki

Green New Deal herätti laajaa julkista keskustelua ja jakoi poliittisia mielipiteitä:

  • Tuki: GND:lle antoivat tukensa monet ilmastoaktivistit, nuorisoliikkeet ja osa demokraattisesta vasemmistosta. Heidän mielestään ehdotus oli arvokas työkalu ilmaston ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhdistämiseksi.
  • Kriitikot: Monet republikaanit ja talouselämän eturyhmät kritisoivat ehdotusta kustannuksista, hallinnollisesta kuormasta ja teknisestä toteutettavuudesta. Jotkut keskusta- ja oikeistopoliitikot pitivät sitä liian laajana ja epärealistisena.
  • Työmarkkinavaikutukset: ammattiliitot suhtautuivat ehdotukseen vaihtelevasti – monet tukivat työpaikkojen luomista, mutta jotkut alojen liitot pelkäsivät työpaikkojen siirtymistä ja vaatimuspaikkojen realistisuutta.

Poliittinen vaikutus ja jatkokehitys

Vaikka alkuperäinen resoluutio oli ei-sitova ja suuntaviivainen, se vaikutti merkittävästi Yhdysvaltain ilmastokeskusteluun. Se toi ilmasto- ja sosiaalikysymykset yhteen poliittisessa agendassa ja kannusti paikallisia ja osavaltiotason Green New Deal -aloitteita. Se myös nosti vaatimuksia laajemmista liittovaltion investoinneista infrastruktuuriin, energiaan ja sosiaalipalveluihin.

Myöhemmissä hallitusten ja ehdokkaiden ohjelmissa nähtiin vaikutteita: jotkut demokraatit sisällyttivät osia GND:n periaatteista laajempiin ilmasto- ja talousohjelmiin, kun taas toiset etääntyivät nimikkeestä mutta jatkoivat konkreettisten energiasiirtymän tai työvoimapolitiikan kehittämistä.

Arvio toteutettavuudesta

Toteutettavuusarvio riippuu poliittisesta tahdosta, teknologian kehityksestä ja rahoitusratkaisuista. Useat tekniset studiota ja ekonomistit ovat todenneet, että suuret päästövähennykset ovat teknisesti mahdollisia, mutta ne vaativat massiivisia investointeja, aikaa ja yhteiskunnallista sopeutumista. Lisäksi varmistettava oikeudenmukainen siirtymä työpaikkoineen ja sosiaaliturvatoimineen on keskeistä hyväksyttävyyden kannalta.

Vaikutus kansainvälisesti

Green New Deal -ajattelu vaikutti myös muihin maihin ja alueisiin. Esimerkiksi Euroopassa puhuttiin omista "Green New Deal" -linjauksista ja EU käynnisti oman "European Green Deal" -ohjelmansa, joka jakaa joitakin perusperiaatteita: fossiiliriippuvuuden vähentäminen, investoinnit puhtaaseen teknologiaan ja sosiaalisten vaikutusten huomiointi.

Yhteenvetona Green New Deal on enemmän kuin yksittäinen lakialoite: se on laajempi poliittinen ja ideologinen ehdotus, joka pyrkii yhdistämään ilmastopolitiikan, talouspolitiikan ja sosiaalipolitiikan. Keskustelu sen sisällöstä, rahoituksesta ja käytännön toteutuksesta jatkuu Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti.