Hallucigenia on sukupuuttoon kuollut eläinlaji, joka on löydetty fossiileina keskikambrikauden Burgess Shale -muodostumasta Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa. Fossiilit edustavat pehmeävartaloista, segmentoitunutta eläintä, jonka pituus oli yleensä vain muutamia millimetrejä tai muutamia senttimetrejä (tyypillisesti noin 1–3 cm). Toinen laji on löydetty Kiinan alemman kambrikauden Maotianshanin liuskeesta, ja nämä kiinalaiset löydöt auttoivat myöhemmin selventämään lajin rakennetta.
Anatomia ja luokittelu
Alkuperäiset löydökset paljastavat, että Hallucigenia oli pehmeävartaloinen lobopodi: rungossa oli useita toistuvia segmenttejä, jokaisessa segmentissä yleensä pari sukkulamaisia, joustavia jalkoja (lobopodit), ja selän puolella pitkät, suojapiikit. Piikit olivat jäykkiä ja muodostivat todennäköisesti suojan pedoja vastaan, mutta niiden tarkka koostumus (esim. kovettunut cuticle tai muu kova rakenne) ei ole täysin varma fossiiliaineiston perusteella.
Myöhemmät tutkimukset ovat sijoittaneet Hallucigenia lobopodien ryhmään, joka on läheistä sukua nykyaikaisille samettimadoille (Onychophora) sekä laajemmalle panartropodi-ryhmälle, johon lukeutuvat myös niveljalkaiset ja tardigradat. Stephen Jay Gouldin kirjoituksissa laji näyttäytyi niin omituisena, että sitä pidettiin pitkään vaikeasti yhdistettävänä nykyisiin eläinryhmiin, mutta nykypaleontologinen konsensus on, että se edustaa varhaista lobopodiaalia, joka on osa panarthropoda-juuristoa.
Rekonstruktio ja historiallinen tulkinta
Alkuperäisessä rekonstruktiokäsityksessä laji esitettiin merkillisesti: selkäpiikit tulkittiin alun perin jaloiksi ja pehmeät rakenteet selkärangoiksi, minkä takia eläintä kuvailtiin ikään kuin se kävelisi spinesiensä varassa. Myöhemmät analyysit ja erityisesti kiinalaiset Maotianshanin fossiilit osoittivat, että rekonstruktio oli käännetty väärinpäin — oikea orientaatio on sellainen, että lobopodit ovat alapuolella ja suojapiikit ylhäällä. Kiinalaiset löydöt myös paljastivat jalkojen päässä olleita kynsimäisiä päätteitä, jotka muistuttavat nykyisten Onychophoran kynsiä ja vahvistavat sukulaisuussuhdetta.
Elintapa ja merkitys
Kuivakuoren pituuden ja rakenteen perusteella Hallucigenia lienee ollut pohjaeläin (benttinen) ja toiminut pienempien eläinten tai orgaanisen hajotuksen kanssa ravintona — tarkka ravintotapa voi olla petoisuuden tai kerääjyyden välimuoto. Burgess Shale ja Maotianshan tarjoavat poikkeuksellisen hyvän säilymisen, joka mahdollistaa pehmeiden osien, kuten jalkojen ja piikkien, tutkimisen. Tämän vuoksi Hallucigenia on tärkeä laji kambrikauden biodiversiteetin ja eläinten varhaisen evoluution ymmärtämisessä.
Ei ole täysin selvää, mistä piikit olivat tehty tai kuinka paljon ne tarjosivat suojaa, mutta niiden läsnäolo useissa yksilöissä viittaa merkittävään puolustus- tai näyttöfunktioon. On huomionarvoista, että yli 30:ssä tunnetussa yksilössä — joiden jokaisen on arveltu kantaneen seitsemän paria melko pitkiä, joustavia jalkoja — ei ole koskaan raportoitu kahdenhaaraisia (parittaisia) jalkarakenteita siten kuin joillain muilla ryhmillä esiintyy; sen sijaan jalat näyttävät kehittyneen yksinkertaisina lobopodityyppisinä raajoina.
Kuva tästä rekonstruktiosta sekä valokuva todellisesta fossiilista on nähtävissä Kanadan geologisen tutkimuslaitoksen (Geological Survey of Canada) verkkosivustolla. Tutkimus jatkuu yhä: uudet löydöt ja tekniikat (esim. mikroskooppinen analyysi ja vertailu muihin lobopodeihin) antavat jatkuvasti tarkempaa tietoa tämän outoudenomaisen kambrikauden eliön biologiasta ja evoluutiosta.