Viiksiympyräsuiset
Hagfishit ovat Cyclostomata-luokan ylempään luokkaan Myxini kuuluvia kraniaisia. Hagfishilla ei ole luustoa, mutta niillä on kallo, joka on tehty rustosta.
Tämän vuoksi monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Myxini-heimon ei pitäisi kuulua alaluokkaan Vertebrata. Evien ja kidusten vuoksi niitä kutsutaan kuitenkin kaloiksi. Ne ovat merieläimiä, eli ne elävät meressä.
Alkuperäinen 1800-luvun luokitus ryhmittelee särkikalat ja lamppuja yhdessä syklostomeiksi (tai historiallisesti Agnathoiksi), vanhimmaksi selkärankaisten luokaksi gnathostomien rinnalla. Vaihtoehtoisessa järjestelmässä ehdotettiin, että leukaiset selkärankaiset ovat läheisempää sukua lamppukaloille kuin sillikaloille, joten selkärankaiset sisältävät lamppukalat mutta eivät sillikaloja.
Viimeaikaiset DNA-todisteet tukevat alkuperäistä järjestelmää.
Kuvaus
Hagfishit ovat yleensä noin puoli metriä (18 tuumaa) pitkiä. Niillä on pitkät, ankeriasta muistuttavat vartalot. Silmät ovat pienet, eivätkä ne ole kovin hyödylliset, sillä silli käyttää ravinnon etsimiseen lähinnä haju- ja tuntoaistiaan. Siikakalan suun lähellä olevia viiksiä kutsutaan piikkeiksi, ja niitä käytetään koskettamiseen. Niillä on neljä sydäntä, kaksi aivoa eikä selkärankaa. Siikakalaa muistuttava kala on lamppu.
Feeding
Hagfishit syövät selkärangattomia (eläimiä, kuten matoja) ja ovat myös haaskaeläimiä, jotka syövät kuolleita tai kuolevia kaloja. Hagfishin kielessä on neljä hammassarjaa, joiden avulla se voi purra lihapaloja saaliistaan. Ne käyttävät näitä kielihampaita syömiseen. Hampaat nipistyvät yhteen ja lukkiutuvat ruokaansa, mikä auttaa sitä repimään kuolleita ja kuolevia kaloja, jotka ovat vajonneet merenpohjaan, jossa se elää. Usein hagfish kaivautuu syömänsä kuolleen kalan sisään ja irrottaa kuolleen kalan sisuskalut.
Tavallisesti ihmiset näkevät meriharakoita vain silloin, kun merenpohjaa pyyhkäisevät verkot vedetään ylös. Verkot nostavat kaikki kalat, jopa merenpohjassa kuolleet kalat, veneeseen. Joistakin näistä kuolleista kaloista löytyy särkikaloja syömässä. Haisevat kalat kaadetaan laivojen kannelle, ja niiden ruumiista työntyy ulos sillikaloja.
Slime
Kun hagfish pelkää, se tekee limaa. Tämä lima tulee ulos hagfishin ruumiin sivuilta. Ne pystyvät tuottamaan niin paljon limaa, että se täyttää kokonaan kahden gallonan ämpärin. Syy siihen, että näin pieni kala pystyy tuottamaan niin paljon limaa, on se, että lima tulee ulos säikeinä, jotka paisuvat nopeasti paljon suuremmiksi, kun ne ovat vedessä.Niiden epätavallinen tapa syödä ja niiden lima on saanut monet ihmiset kutsumaan hagfishia kaikista merenelävistä "inhottavimmaksi". Vaikka hagfishia kutsutaankin joskus "lima-ankeriaiksi", ne eivät ole lainkaan ankeriaita.
Kkomjangeo bokkeum (꼼장어 볶음), Eptatretus burgeri -nimisestä merikrotista valmistettu korealainen paistettu kalaruoka.
Hagfishin käyttötarkoitukset
Ruoka
Useimmissa maissa ihmiset eivät yleensä syö monnikalaa. Rannikon sillikalan liha (sillikalatyyppi, joka tunnetaan nimellä kkomjangeo (꼼장어) tai meokjango (먹장어) koreaksi ja Nuta-unagi japaniksi) on kuitenkin suosittu ruoka Koreassa.
Materiaali
Hagfishin nahasta valmistetaan nahkaa lompakoita ja vöitä varten. Kun tätä nahkaa myydään, sitä kutsutaan "ankeriaan nahaksi".
Slime
Tutkijat tutkivat silliä nähdäkseen, voivatko he käyttää sitä tavaroiden valmistamiseen. Siikakalan liman proteiinisäikeet ovat ohuita ja vahvoja, joten ne ovat käyttökelpoista materiaalia. Koska sitä ei valmisteta öljystä, silli olisi ympäristöystävällisempää kuin nykyisin käyttämämme muovit.
Ankeriaan nahasta valmistettu laukku.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mihin yläluokkaan hagfish kuuluu?
V: Hagfish kuuluu yläluokkaan Cyclostomata.
K: Onko hagkaloilla luuranko?
V: Hagkaloilla ei ole luurankoa, lukuun ottamatta rustosta tehtyä kalloa.
K: Miksi jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Myxini ei kuuluisi alaluokkaan Vertebrata?
V: Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Myxini ei saisi kuulua alaryhmään Vertebrata, koska sillä ei ole todellista luurankoa.
Kysymys: Miksi särkikaloja pidetään kaloina?
V: Vaikka särkikaloilla ei ole todellista luurankoa, niitä pidetään kaloina, koska niillä on evät ja kidukset ja koska ne elävät meressä.
Kysymys: Miten särkikalat ja lamppukalat ryhmiteltiin alkuperäisessä 1800-luvun luokittelussa?
V: Sikakalat ja lamppuahvenet ryhmiteltiin yhdessä syklostomeiksi (tai historiallisesti Agnathoiksi), jotka olivat vanhimpia selkärankaisten luokkia gnathostomien rinnalla alkuperäisessä 1800-luvun luokittelussa.
Kysymys: Ehdotettiinko vaihtoehtoista järjestelmää, jossa sillikalat jätettiin selkärankaisten ryhmän ulkopuolelle?
V: Kyllä, eräässä vaihtoehtoisessa järjestelmässä ehdotettiin, että leukaselkäiset selkärankaiset ovat läheisempää sukua lamppukaloille kuin sillikaloille, joten selkärankaiset sisältävät lamppukalat mutta jättävät sillikalat ryhmän ulkopuolelle.
K: Mitä viimeaikaiset DNA-todisteet tukevat särkikalojen ja lamppujen ryhmittelyn osalta?
V: Viimeaikaiset DNA-todisteet tukevat alkuperäistä järjestelmää, jonka mukaan särkikalat ja lamppuhait on ryhmitelty syklostomeiksi.
