Hadrosaurukset – ankkaluuiset kasvinsyöjädinosaurukset myöhäisellä liitukaudella
Hadrosaurukset: ankkaluuiset kasvinsyöjät myöhäiseltä liitukaudelta — pituudet 3–20 m, tuhansia poskihampaita, löydöt Pohjois‑Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta.
Hadrosaurukset (joka tarkoittaa "kookkaita liskoja") olivat ankkaluisten kasvinsyöjädinosaurusten suku. Ne olivat yleisimpiä dinosauruksia.
Hadrosaurusten pituus vaihteli 3–20 metrin välillä. Niillä oli kiimaiset, hampaattomat nokat ja satoja poskihampaita leukojensa sivuilla. Eniten hampaita oli ankkasyöjädinosauruksilla, joilla oli jopa noin 960 poskihammasta. Hadrosaurukset elivät myöhemmällä liitukaudella, ja niiden fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta.
Ulkonäkö ja tunnuspiirteet
Hadrosaurukset olivat yleensä kookkaita ja selvästi ankkamaisen nokan omaavia. Useilla lajeilla kallon päällä oli erikokoisia ja -muotoisia ulokkeita eli kypäriä tai torneja, joita kutsutaan kresteiksi. Krestit vaihtelivat yksinkertaisista komposiiteista suurempiin onttoihin rakenteisiin, ja ne saattoivat toimia äänenmuodostuksessa, lajinkirjauksessa tai parittelunäyttelyissä. Niillä oli vahvat eturaajat ja pidemmät takaraajat, minkä vuoksi ne pystyivät liikkumaan sekä neljällä että kahdella jalalla.
Hammasrakenne ja ravinto
Hadrosaurusten erityispiirre oli ns. dental battery — tiheä ja monikerroksinen poskihampaiden rivi, joka mahdollisti tehokkaan kasvinosien jauhamisen. Vaikka etunokat olivat hampaattomat ja sopivat kasvin leikkaamiseen, poskihampaat jauhoivat kasvimassaa ennen nielemistä. Hammasrivit vaihtuivat koko elämän ajan ja kuluneet hampaat korvattiin uusilla.
Liikkuminen ja käyttäytyminen
Useimmat hadrosaurukset olivat ketteriä ja sopeutuivat sekä kävelemään neljällä että juoksemaan kahdella jalalla. Heikko mutta jäykkä häntä toimi tasapainottajana. Fossiiliaineiston ja luurankojen perusteella monet lajit liikkuivat laumoina, ja löydetyt pesimäkolloniat viittaavat yhteisölliseen lisääntymiskäyttäytymiseen sekä mahdollisesti jälkeensä huolehtimiseen poikasista.
Elinympäristö ja levinneisyys
Hadrosauruksia tavattiin monenlaisissa ympäristöissä: jokien ja tasankojen tulvatasangoilla, kosteikoissa ja metsiköissä, joissa ravintoa oli runsaasti. Ne olivat levinneet laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla erityisesti Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa, ja ne olivat useissa alueissa liitukauden ekosysteemien avainlajeja.
Taksonomia ja tunnetut lajit
Hadrosaurukset luokitellaan yleensä Hadrosauridae-heimoon, joka jaetaan kahteen pääryhmään: ilman suuria onttoja kypäriä oleviin hadrosaurineihin (usein kutsutaan "solid-crested" tai "flat-headed") ja ontto- tai piilokypäräisiin lambeosaurineihin (joilla oli usein näyttävät ontot krestit). Tunnettuja hadrosauruksia ovat esimerkiksi Edmontosaurus, Maiasaura, Corythosaurus ja Parasaurolophus, joista osa on hyvin dokumentoitu fossiiliaineistossa.
Fossiilit ja tieteellinen merkitys
Hadrosaurusten runsaat ja usein erinomaisesti säilyneet fossiilit ovat antaneet tutkijoille paljon tietoa dinosaurusten kasvusta, ravinnosta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä. Esimerkiksi osista löydöistä on voitu selvittää poikasten kehitys, luuston kasvumallit ja mahdollinen vanhempien hoiva. Hadrosaurukset ovat siksi keskeisiä lajeja paleontologian tutkimuksessa.
Tärkeimmät piirteet yhteenvetona:
- Ankkamainen, hampaattomalla nokalla varustettu etuosa
- Moniriviset, jatkuvasti vaihtuvat poskihampaat (dental battery)
- Vaihtelua koossa: 3–20 metriä
- Kyky liikkua sekä neljällä että kahdella jalalla
- Monet lajit elivät laumoissa ja pesivät kolonioissa
Hadrosaurukset edustavat yhtä liitukauden menestyneimmistä kasvinsyöjäryhmistä, ja niiden fossiilit kertovat laajasta sopeutumiskyvystä ja monimuotoisuudesta ennen dinosaurusten massasukupuuttoa.
Hadrosaurukset
Ominaisuudet
Hadrosauruksilla oli jäykkä pyrstö, jota käytettiin luultavasti tasapainottamiseen. Niiden jaloissa oli sorkkamaiset kynnet ja kuhmurainen iho. Ne juoksivat kahdella jalalla ja pitivät häntäänsä ja päätään vaaka-asennossa. Ne saattoivat kävellä kaikilla neljällä jalalla laiduntaessaan. Hadrosaurukset elivät luultavasti vesistöjen lähellä ja vaelsivat korkeammalle maalle munimaan. Aikaisemmin luultiin, että niillä oli säärystimillä varustetut kädet, mutta tämä oli fossiilisoitumisprosessin artefakti.
On hyvin mielenkiintoista, että, kuten Bakker sanoo, sorsalinnut olivat niin yleisiä, mutta niillä ei ollut mitään ilmeistä puolustautumiskeinoa suuria lihansyöjiä vastaan. Ehkä lauman organisointi ja juoksunopeus olivat riittäviä. Niiden syömiskoneiston on täytynyt olla etu muihin kasvinsyöjiin verrattuna.
Poikkeuksellinen fossiili
Yksi täydellisimmistä hadrosaurusyksilöistä löydettiin vuonna 1999 Hell Creek -muodostumasta Pohjois-Dakotasta, ja se tunnetaan nimellä "Dakota". Tämä fossiili on säilynyt niin hyvin, että tutkijat ovat pystyneet laskemaan sen lihasmassan ja saaneet selville, että se oli lihaksikkaampi kuin aiemmin on luultu, mikä luultavasti antoi sille kyvyn päihittää Tyrannosaurus rexin kaltaiset saalistajat.
Tässä muumioituneessa hadrosaurusfossiilissa on iho (ei pelkästään ihon jälkiä), nivelsiteet, jänteet ja mahdollisesti joitakin sisäelimiä. Sitä analysoidaan parhaillaan maailman suurimmassa tietokonetomografiakuvauksessa, jota käyttää Boeing Co. Laitetta käytetään yleensä avaruussukkulan moottoreiden ja muiden suurten esineiden vikojen havaitsemiseen, mutta ei aiemmin näin suurten esineiden. Tutkijat toivovat teknologian auttavan heitä saamaan lisää tietoa olennon fossiilisista sisuksista.
He löysivät noin senttimetrin raon kunkin nikaman välissä, mikä viittaa siihen, että niiden välissä on saattanut olla levy tai muuta materiaalia, joka on mahdollistanut suuremman joustavuuden ja merkinnyt sitä, että eläin oli itse asiassa pidempi kuin museossa. Ihojälkiä on löydetty seuraavista hadrosauruksista: Edmontosaurus annectens, Corythosaurus casuarius, Brachylophosaurus canadensis, Gryposaurus notabilis, Parasaurolophus walkeri, Lambeosaurus magnicristatus, Lambeosaurus lambei, Saurolophus osborni ja Saurolophus angustirostris.
Kaksi klaasia
- Kaksi selvästi erilaista kladia on nähtävissä. Toisella, Hadrosaurineilla (joita joskus kutsutaan myös Paralophosurineiksi), oli kiinteät hartiat tai ei hartioita, ja ne olivat suurempia. Lambeosaurineilla oli onttoja harjanteita ja ne olivat pienempiä.
Lambeosauruksilla oli kapeampi nokka kuin hadrosauruksilla, mikä viittaa siihen, että Lambeosaurus ja sen sukulaiset pystyivät ruokailemaan valikoivammin kuin niiden leveänokkaiset, harjaksettomat lajitoverit.
Esimerkkejä
- Edmontosaurus
- Hadrosaurus
- Maiasaura
- Corythosaurus
- Lambeosaurus
- Parasaurolophus
- Shantungosaurus
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on hadrosaurus?
A: Hadrosaurus on ankkalinjaisten kasvinsyöjädinosaurusten suku, jotka olivat yleisimpiä dinosauruksia pitkällä ylemmällä liitukaudella.
K: Mitä termi "Hadrosaurus" tarkoittaa?
V: Termi "Hadrosaur" tarkoittaa "kookkaita liskoja".
K: Mikä on hadrosaurusten kokoluokka?
V: Hadrosaurusten koko vaihteli 3-20 metrin pituisten liskojen välillä.
K: Millaiset hampaat hadrosauruksilla oli?
V: Hadrosauruksilla oli satoja poskihampaita leukojensa kyljissä, ja niillä oli kaikista dinosauruksista eniten hampaita, jopa noin 960 poskihammasta.
K: Milloin hadrosaurukset elivät?
V: Hadrosaurukset elivät myöhemmällä liitukaudella.
K: Mistä on löydetty hadrosaurusten fossiileja?
V: Hadrosaurusten fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta.
K: Ovatko hadrosaurukset kasvissyöjiä vai lihansyöjiä?
V: Hadrosaurukset ovat kasvinsyöjiä, eli ne söivät vain kasveja.
Etsiä