Haakon VII oli Norjan kuningas vuodesta 1905 kuolemaansa saakka vuonna 1957. Hän oli alun perin tanskalainen prinssi ja syntyi Kööpenhaminassa tulevan Tanskan Fredrik VIII:n ja Ruotsin Louisen poikana. Prinssi Carl opiskeli Tanskan kuninkaallisessa merisotakoulussa ja palveli Tanskan kuninkaallisessa laivastossa.

 

Varhaiselämä ja perhe

Prinssi Carl (Carl Frederik Arthur George) syntyi 3. elokuuta 1872. Hän kasvoi Tanskan kuninkaallisessa perheessä ja sai koulutuksensa erityisesti merivoimien piirissä, mikä muokkasi hänen asennettaan ja johtamistapaansa. Vuonna 1896 hän meni naimisiin brittiläisen kuninkaallisen perheen jäsenen, prinsessa Maud of Walesin kanssa. Avioliitosta syntyi poika, joka myöhemmin hallitsi nimellä Olav V.

Kuninkaaksi Norjassa

Vuonna 1905 Norja irtautui unionista Ruotsin kanssa. Itsenäistyneen Norjan valtiopäivät valitsi prinssi Carlin kuninkaaksi, ja hän hyväksyi tarjouksen kansanäänestyksen jälkeen muuttuen nimeltään Haakon VII:ksi. Hänen valintansa merkitsi uutta alkua Norjan kuningaskunnalle: Haakon toi kuninkaaseen sekä kansainvälistä kokemusta että halun liittää kuningashuone lähemmäksi norjalaista kansallista identiteettiä.

Kuningaskauden pääpiirteet

  • Perhe ja jatkaja: Haakon ja maansa prinsessa Maud saivat yhteisiä lapsia; ainoa poika, joka peri kruunun, nousi myöhemmin valtaistuimelle nimellä Olav V.
  • Monarkian muutos: Haakon VII pyrki modernisoimaan monarkiaa ja tekemään siitä lähempänä kansaa olevan instituution. Hän kävi paljon kansan parissa ja tuki perustuslaillista hallintoa.
  • Ulko- ja turvallisuuspolitiikka: Hänellä oli meritaustansa takia erityinen kiinnostus Norjan merivoimiin ja maan puolustukseen.

Toinen maailmansota ja vastarinnan symboli

Huhtikuussa 1940 Saksa hyökkäsi Norjaan. Haakon VII ja Norjan hallitus kieltäytyivät alistumasta saksalaisille vaatimuksille, ja kuningas kieltäytyi nimittämästä Vidkun Quislingin johtamaa kolaboraatiohallintoa lailliseksi. Tämän seurauksena kuningas ja hallitus pakenivat maanpakoon, ja Haakon johti maan hallitusta maanpaossa Britanniasta käsin. Hän piti radiopuheita ja välitti siten moraalista tukea norjalaisille sekä sotilaille että siviileille. Hänen toimintaansa pidetään keskeisenä symbolina norjalaisessa vastarinnassa ja kansallisessa yhtenäisyydessä.

Paluu ja kuolema

Sodan päätyttyä Haakon VII palasi Norjaan vuoden 1945 lopulla suuren kansanjuhlan saattelemana. Hän jatkoi virkaansa kunnes kuoli 21. syyskuuta 1957. Hänen poikansa peri kruunun nimellä Olav V.

Perintö

Haakon VII:stä muistetaan ennen kaikkea vakaana, itsehillittynä ja moraalisesti vahvana hahmona, joka vahvisti perustuslaillisen monarkian asemaa Norjassa. Hänen hallintonsa aikana kuningashuoneesta tuli entistä lähemmäs kansaa ja sen rooli kansallisena symbolina vahvistui. Haakonin päättäväisyys toisen maailmansodan aikana on yhä keskeinen osa Norjan kollektiivista muistitietoa.