Hammurabi: Babylonin kuningas ja lakikokoelman laatija (1792–1750 eaa.)

Tutustu Hammurabiin (1792–1750 eaa.) — Babylonin kuninkaaseen, joka yhdisti Mesopotamian ja laati kuuluisan Hammurabin lakikokoelman, historian merkittävän oikeusperinnön.

Hammurabi (akkadiksi amorilaisesta ˤAmmurāpi, joka tarkoittaa "sukulainen on parantaja", sanoista ˤAmmu, joka tarkoittaa "isänpuoleinen sukulainen", ja Rāpi, joka tarkoittaa "parantaja") oli Babylonin kuudes kuningas vuodesta 1792 eaa. vuoteen 1750 eaa. saakka. Hänestä tuli kuningas isänsä luopumisen jälkeen, ja hän oli Babylonian ensimmäinen hallitsija. Voittaen sotia muita Mesopotamian kuningaskuntia vastaan Hammurabi loi suuren Babylonian valtakunnan. Hänen poikansa Samsu-iluna ja myöhemmät babylonialaiset hallitsijat menettivät kuitenkin suuren osan hänen saavuttamastaan maasta.

Hammurabi on tunnetuin laeistaan, jotka tunnetaan Hammurabin säännöstönä. Hammurabin lakikokoelma oli yksi historian ensimmäisistä kirjoitetuista lakikokoelmista.

Elämä ja valloitukset

Hammurabi kuului amorilaisten dynastiaan, joka hallitsi Babylonin kaupunkia. Vallassaan hän keskitti valtaa, laajensi alueitaan ja vakiinnutti Babylonista merkittävän poliittisen ja taloudellisen keskuksen Etelä-Mesopotamiassa. Hänen sotatoimensa kohdistuivat useisiin naapurivaltioihin ja kaupunkivaltioihin, kuten Larsa, Eshnunna ja Mari, ja hänen voittonsa yhdistivät eri alueita yhtenäiseksi valtakunnaksi. Samalla hän kehitti hallintoa, verotusta ja vesihuoltoa (kanavat ja kastelu), mikä vahvisti Babylonin asemaa pitkäksi aikaa.

Hallintotapa ja uudistukset

Hammurabin aikana pyrkimyksenä oli keskittää hallintoa ja vakiinnuttaa oikeusjärjestys koko valtakunnan alueelle. Hän perusti ja vahvisti byrokratiaa, nimitti virkamiehiä eri tehtäviin ja edisti lakien julkista käyttöä tuomioistuimissa. Rakennus- ja korjaustyöt kaupungeissa, temppelien tukeminen ja kanavien ylläpito kuuluivat myös hänen toimintaansa. Vaikka Hammurabi tunnetaan ensisijaisesti lainlaatijana, hänen valtakaudellaan myös sotilaallinen voima ja diplomaattiset suhteet olivat tärkeitä valtakunnan säilyttämiseksi.

Hammurabin lakikokoelma

Hammurabin laki koostuu noin 282 määräyksestä. Se on kirjoitettu akkadiksi kiilakirjoituksella pylväällä (dioriitista kiveä oleva steela), jonka yläosassa on relievi, jossa jumala luovuttaa kuninkaalle oikeuden tuomita (usein tulkitaan päiväjumala Šamaš esittäväksi). Lakikokoelman prologi esittää Hammurabin jumalten valitseman oikeudenulkona ja tavoitteena oikeudenmukaisuuden, rauhan ja kansalaisten suojelun edistäminen.

Kokoelman sisältö on pääasiassa casuistic-muotoista eli tapauksittain laadittuja sääntöjä ("jos — niin"), jotka käsittelevät muun muassa:

• perhe- ja avioliittoasioita (avioero, vaimon oikeudet, isyys)
• omaisuuteen liittyviä riitoja ja maanviljelyyn liittyviä toimia
• velka- ja kauppasuhteita sekä palkkoja
• kaupallisia sopimuksia ja rakentamisvirheitä (esim. rakennusmiehen vastuu)
• rikoksia ja rangaistuksia (aktiivisesti tunnettu "silmä silmästä" -periaate eli lex talionis)
• orjuuteen ja sosiaalisiin luokkiin liittyvät säännökset (eroittelu vapaisiin awilum, alempiin vapaaseen asemaan luettaviin ja orjiin)

Rakenne ja oikeudelliset periaatteet

Lainsäädäntö sisältää sekä rikosoikeudellisia että yksityisoikeudellisia määräyksiä. Raskaampi fyysinen rangaistus yhdistyy usein korvausperiaatteeseen ja sakkoihin riippuen tekijän ja uhrin yhteiskunnallisesta asemasta. Monet määräykset näyttävät perustuvan aikaisempiin paikallisiin tapoihin ja tuomarien käytäntöihin; Hammurabin kokoelma kokoaa, standardisoi ja julkaisee nämä säännöt laajemmalle alueelle.

Steela ja löytö

Alkuperäinen Hammurabin laki on kaiverrettu pylvääseen (steela), joka löydettiin arkeologisesti Susa-nimisestä paikasta nykyisessä Iranissa vuonna 1901. Steela on nykyisin esillä Louvressa. Steelan yläkuvassa näkyvä kohtaus, jossa jumala ojentaa kuninkaalle oikeuden symbolit (sauvan ja renkaan kaltainen esine), korostaa lakikokoelman jumalallista legitimaatiota.

Tulkinnat ja merkitys

Hammurabin laki on historiallisesti merkittävä useasta syystä: se on yksi parhaiten säilyneistä varhaisista lakikokoelmista, se antaa yksityiskohtaista tietoa muinaisen Mesopotamian yhteiskunnasta, taloudesta ja oikeuskäytännöistä, ja se on osoitus varhaisen valtion pyrkimyksistä järjestää ja valvoa yhteiskunnallista elämää kirjallisin säännöin. Nykyhistorioitsijat korostavat, että laki ei ole "moderni" järkeilyyn perustuva järjestelmä vaan yhdistelmä vanhoja tapoja, paikallisia tuomioita ja valtionomaista standardisointia.

Perintö

Hammurabin nimi on säilynyt symbolina varhaisesta laista ja hallinnosta. Hänen tekonsa ja erityisesti lakikokoelmansa vaikuttivat siihen, miten myöhemmät Mesopotamian yhteisöt ja myöhemmin tutkijat ymmärsivät oikeuden ja vallan suhdetta. Vaikka osa Hammurabin valtakunnasta hajosi jo hänen seuraajiensa aikana, hänen hallintonsa kulttuurinen ja oikeudellinen perintö säilyi ja vaikuttaa edelleen arkeologiseen ja oikeushistorialliseen tutkimukseen.

Huom. Aikataulu (1792–1750 eaa.) perustuu niin sanottuun keskichronologiaan; muissa kronologisissa laskelmissa Hammurabin hallinta voi sijoittua hiukan eri vuosille. Historialliset yksityiskohdat, kuten tarkat kampanjien päivämäärät, saattavat vaihdella tutkijoiden välillä.

Historia

Hammurabista tuli Babylonin kuningas noin vuonna 1792 eaa., kun hänen isänsä Sin-Muballit luopui vallasta. Babylon oli yksi monista pienistä itsenäisistä kaupungeista muinaisessa Mesopotamiassa. Nämä kaupungit taistelivat usein keskenään maan hallinnasta. Babylon oli jo yksi voimakkaimmista kaupungeista, kun Hammurabista tuli kuningas. Babylonin aikaisemmat kuninkaat olivat vallanneet läheiset Borsippan, Kishin ja Sipparin kaupunkivaltiot.

Hammurabi ei käynyt merkittäviä sotia valtakautensa alkupuolella. Sen sijaan hän paransi Babylonin rakennuksia. Hän rakennutti korkeampia muureja, jotta kaupunkiin olisi vaikeampi hyökätä, ja laajensi temppeleitä. Noin vuonna 1771 eaa. Elamin kuningaskunta hyökkäsi Mesopotamiaan idästä. Elam hyökkäsi Babylonin koillispuolella sijaitsevaan Eshnunnan kaupunkivaltioon ja tuhosi sen kaupungit. Se yritti myös aloittaa sodan Babylonin ja Larsan, Etelä-Mesopotamiassa sijaitsevan kaupungin, välillä. Hammurabi solmi kuitenkin sen sijaan liiton Larsaa vastaan Elamia vastaan. Hammurabi voitti Elamin, mutta koki, että Larsa ei ollut antanut hänelle tarpeeksi apua. Siksi hän hyökkäsi Larsan kimppuun. Babylonia oli valloittanut Etelä-Mesopotamian kokonaan noin vuoteen 1763 eaa. mennessä.

Hammurabin liittolaiset Pohjois-Mesopotamiassa olivat lähettäneet armeijansa etelään Babylonin avuksi. Tämä aiheutti levottomuutta pohjoisella alueella. Siksi Hammurabi palasi takaisin pohjoiseen, lopetti levottomuudet ja kukisti Eshnunnan. Sen jälkeen hän hyökkäsi Pohjois-Mesopotamian jäljellä oleviin kaupunkeihin, mukaan lukien Babylonin entinen liittolainen Mari, ja valloitti ne. On mahdollista, että Mari antautui Babylonin haltuun ilman taisteluita. Tämän jälkeen Hammurabi hallitsi suurinta osaa Mesopotamiasta. Vain Aleppo ja Qatna, kaksi läntistä kaupunkia nykyisessä Syyriassa, pysyivät itsenäisinä. Kun Hammurabi kuoli noin vuonna 1750 eaa., hänen pojastaan Samsu-ilunasta tuli kuningas.

Kartta, jossa näkyy Babylonin omistama maa, kun Hammurabista tuli kuningas noin vuonna 1792 eKr. (punainen) ja kun hän kuoli noin vuonna 1750 eKr. (oranssi).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Hammurabi?

K: Mikä on Hammurabin nimen merkitys?

K: Mikä oli Hammurabin suurin saavutus?

K: Kenestä tuli kuningas Hammurabin isän luovuttua vallasta?

K: Mikä on Hammurabin laki?

K: Mitä tapahtui maille, jotka Hammurabi sai valtakautensa aikana?

K: Mistä kielestä Hammurabin nimi oli peräisin?

Hae kirjaimella