Haile Selassie I (syntynyt Tafari Makonnen 23. heinäkuuta 1892 – 27. elokuuta 1975) oli Etiopian keisari 2. marraskuuta 1930 – 12. syyskuuta 1974. Ennen kruunajaistaan hän toimi Etiopian täysivaltaisena regenttinä vuosina 1916–1930 ja kuului Salomonidien dynastiaan. Hän on yksi 1900-luvun merkittävimmistä afrikkalaisista valtiomiehistä: kansainvälisesti tunnettu modernisaattori, kansainvälisten järjestöjen perustaja ja poliittinen symboli monille. Hän myös johti Etiopian vastarintaa ja diplomatic toimintaa Italian hyökkäystä vastaan ennen ja toisen maailmansodan aikana.

Varhainen ura ja valtaannousu

Tafarista tuli Sidamon paikallinen kuvernööri vuonna 1907 ja Hararin kuvernööri vuonna 1911. Hararissa hän keräsi laajan kannattajakunnan. Vuonna 1916 aatelisto syrjäytti keisari Iyasun, osittain tämän uskonnollisten valintojen (Iyasun oletettu kääntyminen islamiin) takia, ja 27. syyskuuta Tafari nimitettiin regentiksi. Regenttinä hän keskitti valtaa asteittain, vahvisti hallinnon keskushallintoa ja laajensi omaa vaikutusvaltaansa Etiopian eri alueille. Hänet nimitettiin negus (kuningas) vuonna 1928 ja kruunattiin virallisesti "Haile Selassie I, Etiopian kuninkaiden kuningas, Juudan heimon valloittava leijona, Jumalan valittu" 2. marraskuuta 1930.

Modernisaatio ja sisäpoliittiset uudistukset

Haile Selassie pyrki modernisoimaan Etiopian valtionrakennetta: hän ajoi keskushallinnon laajentamista, perusti virastoja, kehitti koulutusjärjestelmää ja pyrki vähentämään orjuuden ja feodaalisten rakenteiden vaikutusta. Hän antoi vuonna 1931 ensimmäisen etiopialaisen perustuslain ja teki myöhemmin uudistuksia, joilla pyrittiin kehittämään taloutta ja oikeuslaitosta. Kriitikot kuitenkin pitivät hänen hallintoaan edelleen autoritaarisena: maa säilytti suuria sosiaalisia ja taloudellisia eroja, ja monia uudistuksia jarruttivat paikalliset eturyhmät ja vähäinen infrastruktuuri.

Italian hyökkäys, Kansainliitto ja maanpakolaisuus

Vuonna 1935 Benito Mussolinin Italian hyökkäys johtaa Etiopian sodan syttymiseen. Haile Selassie pakeni maasta keväällä 1936 ja piti merkittävän puheen Kansainliitossa (30. kesäkuuta 1936), jossa hän vetosi kansainväliseen yhteisöön pysäyttämään italialaiset hyökkääjät. Puheesta tuli symbolinen esimerkki pyyntöön oikeuden ja kollektiivisen turvallisuuden puolesta, mutta Kansainliiton toimet eivät estäneet miehitystä. Selassien maanpako kesti vuoteen 1941 asti, jolloin hän palasi Etiopiaan brittiläisten joukkojen ja paikallisen vastarinnan (arbagnoch‑joukot) tuella toisen maailmansodan kontekstissa (toinen maailmansota, Britannian tuki).

Kansainvälinen rooli ja Afrikan yhtenäisyys

Palattuaan valtaan Haile Selassie vahvisti Etiopian kansainvälistä asemaa. Hän oli aktiivinen Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansainvälisten instituutioiden kehittäjä; hän oli mukana Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnassa ja teki paljon työtä Afrikan maiden yhteistyön edistämiseksi. Vuonna 1963 hän oli keskeinen toimija Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) perustamisessa, jonka päämaja sijaitsee Addis Abebassa. Hänen kansainväliset vierailunsa lisäsivät Etiopian näkyvyyttä: hänen kruunajaisensa ja TIME-lehden huomio toivat hänelle maailmanlaajuista julkisuutta, ja hänet on valittu myös Time-julkaisussa vuoden henkilöksi.

Rastafari-liike ja kulttuurivaikutus

Kruunajaisten ja hänen Solomonic‑sukujuurien esilletulon myötä rastafari-liike Jamaikalla tunnisti Haile Selassien profeetalliseksi tai messiaaniseksi hahmoksi. Jamaikalaiset rastafarit pitivät häntä mustien vapautuksen symbolina ja nähtiin hänessä uusi Daavidin ja Salomonin sukuun kuuluva kuninkaallinen perillinen. Vuonna 1966 Selassie vieraili Jamaikalla ja tapasi rastafariyhteisön; vierailu vahvisti liikkeen sitoutumista ja loi myös laajempaa kulttuurista yhteyttä Etiopian ja diasporan välille.

Syrjäyttäminen, kuolema ja kiistat

12. syyskuuta 1974 armeijan tukema vallankaappaus (tunnettu Dergiksi) syrjäytti hänet vallasta, ja Etiopian järjestelmä muuttui nopeasti sosialistiseksi. Haile Selassie pidätettiin ja vietiin vankilaan. Virallisesti hänet ilmoitettiin kuolleeksi elokuussa 1975, mutta tarkempi päivämäärä kirjataan yleensä 27. elokuuta 1975. Myöhemmät tutkimukset ja todistajat viittaavat siihen, että hänen kuolemansa ei ollut luonnollinen: on esitetty todisteita, joiden mukaan hänet murhattiin vankilassa. Samalla monet rastafarit ja hänen kannattajansa levittivät uskoa, että hän on yhä hengissä tai että hänen paluunsa on mahdollinen henkinen tai profeetallinen tapahtuma.

Perintö

Haile Selassien perintö on kaksijakoinen. Häntä kunnioitetaan monissa piireissä panoksestaan Etiopian modernisointiin, Afrikan yhtenäisyyden edistämisestä ja kansainvälisestä diplomatiasta. Toisaalta hänen pitkään jatkunutta valtaansa ja hallintotapansa on arvosteltu autoritaarisuudesta, hitaista maareformeista ja siitä, ettei hänen politiikkansa kyennyt estämään 1970-luvun kriisejä ja laajoja nälänhätäkatastrofeja, jotka osaltaan lisäsivät vastaantulevaa tyytymättömyyttä. Nykyään Haile Selassien elämä ja toiminta ovat osa Etiopian, Afrikan ja diasporan historiaa: hänen nimensä ja kuvansa esiintyvät edelleen muistoissa, kirjallisuudessa ja kulttuurisissa representaatioissa.

Haile Selassien elämästä, hallinnosta ja hänen roolistaan kansainvälisessä politiikassa on kirjoitettu laajasti. Tutkiessa hänen vaikutustaan on hyvä seurata sekä positiivisia saavutuksia (kansainvälinen asema, koulutus ja hallinnon modernisointi) että niitä sosiaalisia ja poliittisia ongelmia, jotka lopulta johtivat hänen syrjäyttämiseensä.