Haile Selassie I (1892–1975) – Etiopian keisari, rastafarien symboli
Haile Selassie I (1892–1975) — Etiopian keisari, kansainvälinen johtaja ja rastafarien jumaloima symboli; vapaustaistelun, itsenäisyyden ja diplomatian legenda.
Haile Selassie I (syntynyt Tafari Makonnen 23. heinäkuuta 1892 – 27. elokuuta 1975) oli Etiopian keisari 2. marraskuuta 1930 – 12. syyskuuta 1974. Ennen kruunajaistaan hän toimi Etiopian täysivaltaisena regenttinä vuosina 1916–1930 ja kuului Salomonidien dynastiaan. Hän on yksi 1900-luvun merkittävimmistä afrikkalaisista valtiomiehistä: kansainvälisesti tunnettu modernisaattori, kansainvälisten järjestöjen perustaja ja poliittinen symboli monille. Hän myös johti Etiopian vastarintaa ja diplomatic toimintaa Italian hyökkäystä vastaan ennen ja toisen maailmansodan aikana.
Varhainen ura ja valtaannousu
Tafarista tuli Sidamon paikallinen kuvernööri vuonna 1907 ja Hararin kuvernööri vuonna 1911. Hararissa hän keräsi laajan kannattajakunnan. Vuonna 1916 aatelisto syrjäytti keisari Iyasun, osittain tämän uskonnollisten valintojen (Iyasun oletettu kääntyminen islamiin) takia, ja 27. syyskuuta Tafari nimitettiin regentiksi. Regenttinä hän keskitti valtaa asteittain, vahvisti hallinnon keskushallintoa ja laajensi omaa vaikutusvaltaansa Etiopian eri alueille. Hänet nimitettiin negus (kuningas) vuonna 1928 ja kruunattiin virallisesti "Haile Selassie I, Etiopian kuninkaiden kuningas, Juudan heimon valloittava leijona, Jumalan valittu" 2. marraskuuta 1930.
Modernisaatio ja sisäpoliittiset uudistukset
Haile Selassie pyrki modernisoimaan Etiopian valtionrakennetta: hän ajoi keskushallinnon laajentamista, perusti virastoja, kehitti koulutusjärjestelmää ja pyrki vähentämään orjuuden ja feodaalisten rakenteiden vaikutusta. Hän antoi vuonna 1931 ensimmäisen etiopialaisen perustuslain ja teki myöhemmin uudistuksia, joilla pyrittiin kehittämään taloutta ja oikeuslaitosta. Kriitikot kuitenkin pitivät hänen hallintoaan edelleen autoritaarisena: maa säilytti suuria sosiaalisia ja taloudellisia eroja, ja monia uudistuksia jarruttivat paikalliset eturyhmät ja vähäinen infrastruktuuri.
Italian hyökkäys, Kansainliitto ja maanpakolaisuus
Vuonna 1935 Benito Mussolinin Italian hyökkäys johtaa Etiopian sodan syttymiseen. Haile Selassie pakeni maasta keväällä 1936 ja piti merkittävän puheen Kansainliitossa (30. kesäkuuta 1936), jossa hän vetosi kansainväliseen yhteisöön pysäyttämään italialaiset hyökkääjät. Puheesta tuli symbolinen esimerkki pyyntöön oikeuden ja kollektiivisen turvallisuuden puolesta, mutta Kansainliiton toimet eivät estäneet miehitystä. Selassien maanpako kesti vuoteen 1941 asti, jolloin hän palasi Etiopiaan brittiläisten joukkojen ja paikallisen vastarinnan (arbagnoch‑joukot) tuella toisen maailmansodan kontekstissa (toinen maailmansota, Britannian tuki).
Kansainvälinen rooli ja Afrikan yhtenäisyys
Palattuaan valtaan Haile Selassie vahvisti Etiopian kansainvälistä asemaa. Hän oli aktiivinen Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansainvälisten instituutioiden kehittäjä; hän oli mukana Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnassa ja teki paljon työtä Afrikan maiden yhteistyön edistämiseksi. Vuonna 1963 hän oli keskeinen toimija Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) perustamisessa, jonka päämaja sijaitsee Addis Abebassa. Hänen kansainväliset vierailunsa lisäsivät Etiopian näkyvyyttä: hänen kruunajaisensa ja TIME-lehden huomio toivat hänelle maailmanlaajuista julkisuutta, ja hänet on valittu myös Time-julkaisussa vuoden henkilöksi.
Rastafari-liike ja kulttuurivaikutus
Kruunajaisten ja hänen Solomonic‑sukujuurien esilletulon myötä rastafari-liike Jamaikalla tunnisti Haile Selassien profeetalliseksi tai messiaaniseksi hahmoksi. Jamaikalaiset rastafarit pitivät häntä mustien vapautuksen symbolina ja nähtiin hänessä uusi Daavidin ja Salomonin sukuun kuuluva kuninkaallinen perillinen. Vuonna 1966 Selassie vieraili Jamaikalla ja tapasi rastafariyhteisön; vierailu vahvisti liikkeen sitoutumista ja loi myös laajempaa kulttuurista yhteyttä Etiopian ja diasporan välille.
Syrjäyttäminen, kuolema ja kiistat
12. syyskuuta 1974 armeijan tukema vallankaappaus (tunnettu Dergiksi) syrjäytti hänet vallasta, ja Etiopian järjestelmä muuttui nopeasti sosialistiseksi. Haile Selassie pidätettiin ja vietiin vankilaan. Virallisesti hänet ilmoitettiin kuolleeksi elokuussa 1975, mutta tarkempi päivämäärä kirjataan yleensä 27. elokuuta 1975. Myöhemmät tutkimukset ja todistajat viittaavat siihen, että hänen kuolemansa ei ollut luonnollinen: on esitetty todisteita, joiden mukaan hänet murhattiin vankilassa. Samalla monet rastafarit ja hänen kannattajansa levittivät uskoa, että hän on yhä hengissä tai että hänen paluunsa on mahdollinen henkinen tai profeetallinen tapahtuma.
Perintö
Haile Selassien perintö on kaksijakoinen. Häntä kunnioitetaan monissa piireissä panoksestaan Etiopian modernisointiin, Afrikan yhtenäisyyden edistämisestä ja kansainvälisestä diplomatiasta. Toisaalta hänen pitkään jatkunutta valtaansa ja hallintotapansa on arvosteltu autoritaarisuudesta, hitaista maareformeista ja siitä, ettei hänen politiikkansa kyennyt estämään 1970-luvun kriisejä ja laajoja nälänhätäkatastrofeja, jotka osaltaan lisäsivät vastaantulevaa tyytymättömyyttä. Nykyään Haile Selassien elämä ja toiminta ovat osa Etiopian, Afrikan ja diasporan historiaa: hänen nimensä ja kuvansa esiintyvät edelleen muistoissa, kirjallisuudessa ja kulttuurisissa representaatioissa.
Haile Selassien elämästä, hallinnosta ja hänen roolistaan kansainvälisessä politiikassa on kirjoitettu laajasti. Tutkiessa hänen vaikutustaan on hyvä seurata sekä positiivisia saavutuksia (kansainvälinen asema, koulutus ja hallinnon modernisointi) että niitä sosiaalisia ja poliittisia ongelmia, jotka lopulta johtivat hänen syrjäyttämiseensä.
Ulkosuhteet
Haile Selassie lähetti etiopialaisia joukkoja Yhdistyneiden Kansakuntien Kongon operaation rauhanturvajoukkoihin Kongon kriisin aikana vuonna 1960 Kongon koskemattomuuden säilyttämiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 143 mukaisesti. Haile Selassien ollessa valtiovierailulla Brasiliassa 13. joulukuuta 1960 hänen Kebur Zabagna -joukkonsa (keisarillinen kaarti) tekivät epäonnistuneen vallankaappauksen ja julistivat Haile Selassien vanhimman pojan Asfa Wossenin hetkeksi keisariksi. Säännöllinen armeija ja poliisivoimat murskasivat vallankaappausyrityksen, koska sillä ei ollut laajaa kansan tukea, Etiopian ortodoksinen kirkko tuomitsi sen ja armeija, ilmavoimat ja poliisi eivät pitäneet sitä suosiossaan. Keisarin syrjäyttämispyrkimyksellä oli kuitenkin kannatusta opiskelijoiden ja sivistyneistön keskuudessa. Vallankaappausyritystä on luonnehdittu Etiopian historian käännekohdaksi, jolloin etiopialaiset "kyseenalaistivat ensimmäistä kertaa kuninkaan vallan hallita ilman kansan suostumusta". Opiskelijaväestö alkoi tuntea myötätuntoa talonpoikia ja köyhiä kohtaan ja puolustaa heitä. Vallankaappaus kannusti Haile Selassiea vauhdittamaan uudistuksia, jotka ilmenivät maa-avustuksina sotilas- ja poliisiviranomaisille.
Keisari oli edelleen lännen vankka liittolainen, vaikka hän harjoitti tiukkaa siirtomaavallan purkamispolitiikkaa Afrikassa, joka oli edelleen suurelta osin Euroopan siirtomaavallan alaisuudessa. Yhdistyneet Kansakunnat suoritti Eritrean asemaa koskevan pitkällisen tutkimuksen, jossa jokainen suurvalta pyrki saamaan osansa valtion tulevaisuudesta. Brittiläinen hallintoviranomainen ehdotti Eritrean jakamista Sudanin ja Etiopian välille kristittyjen ja muslimien erottamiseksi toisistaan. Eritrean poliittiset puolueet sekä Yhdistyneet Kansakunnat hylkäsivät ajatuksen välittömästi.
YK:n kansanäänestyksessä äänestettiin 46-10 äänin sen puolesta, että Eritrea liitetään Etiopiaan, mikä vahvistettiin myöhemmin 2. joulukuuta 1950 päätöslauselmassa 390 (V). Eritrealla olisi oma parlamentti ja hallinto, ja se olisi edustettuna Etiopian entisessä parlamentissa, josta tulisi liittovaltion parlamentti. Haile Selassie ei halunnut eurooppalaisten yrityksiä laatia erillistä perustuslakia, jonka mukaan Eritreaa hallinnoitaisiin, ja hän halusi, että hänen oma, vuonna 1955 laatimansa perustuslaki, joka suojelee perheitä, koskisi sekä Etiopiaa että Eritreaa. Vuonna 1961 alkoi Eritrean 30 vuotta kestänyt itsenäisyystaistelu, jonka jälkeen Haile Selassie hajotti liittovaltion ja sulki Eritrean parlamentin.
Syyskuussa 1961 Haile Selassie osallistui liittoutumattomien maiden valtionpäämiesten konferenssiin Belgradissa Jugoslaviassa. Sitä pidetään liittoutumattomien maiden liikkeen perustamiskonferenssina.
Vuonna 1961 itsenäisyyttä ajavien eritrealaisten ja Etiopian joukkojen väliset jännitteet huipentuivat Eritrean itsenäisyyssotaan. Keisari julisti Eritrean Etiopian neljänneksi maakunnaksi vuonna 1962. Sota jatkui 30 vuotta. Haile Selassie ja sitten häntä seurannut Neuvostoliiton tukema juntta yrittivät pitää Eritrean hallussaan voimakeinoin.
Vuonna 1963 Haile Selassie johti Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU), nykyisen Afrikan unionin (AU) edeltäjän, perustamista. Uuden järjestön päämaja sijaitsisi Addis Abebassa. Saman vuoden toukokuussa Haile Selassie valittiin OAU:n ensimmäiseksi viralliseksi puheenjohtajaksi, joka toimi kiertävänä puheenjohtajana. Etiopian johtaja auttoi myöhemmin yhdessä Malin Modibo Keïtan kanssa neuvottelemaan menestyksekkäästi Bamakon sopimukset, joilla lopetettiin Marokon ja Algerian välinen rajakonflikti. Vuonna 1964 Haile Selassie teki aloitteen Afrikan yhdysvaltojen käsitteestä, johon Muammar Gaddafi myöhemmin yhtyi.
Lokakuun 4. päivänä 1963 Haile Selassie puhui Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle, jossa hän viittasi aiempaan puheeseensa Kansainliitolle:
Kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten nousin Etiopian keisarina Genevessä, Sveitsissä, puhuakseni Kansainliitolle ja pyytäessäni apua tuhoon, jonka fasistinen valloittaja oli kohdistanut puolustuskyvyttömään kansakuntaani. Puhuin silloin sekä maailman omalletunnolle että sen puolesta. Sanojani ei kuunneltu, mutta historia todistaa vuonna 1936 antamani varoituksen oikeellisuuden. Tänään seison maailmanjärjestön edessä, joka on ottanut vastaan sen manttelin, jonka sen huonoon maineeseen joutunut edeltäjä on hylännyt. Tässä elimessä on vahvistettu kollektiivisen turvallisuuden periaate, johon vetosin tuloksetta Genevessä. Täällä, tässä yleiskokouksessa, lepää paras - ehkä viimeinen - toivo ihmiskunnan rauhanomaisesta selviytymisestä.
Keisari Haile Selassie seisoo valtaistuimensa edessä noin 1965.
Marraskuun 25. päivänä 1963 keisari oli muiden valtionpäämiesten, kuten Ranskan presidentin Charles de Gaullen, joukossa, kun hän matkusti Washingtoniin osallistumaan murhatun presidentti John F. Kennedyn hautajaisiin.
Vuonna 1966 Haile Selassie yritti korvata historiallisen verojärjestelmän yhdellä progressiivisella tuloverolla, joka heikentäisi merkittävästi aatelistoa, joka oli aiemmin välttynyt maksamasta suurinta osaa veroistaan. Laki johti muutoksista huolimatta kapinaan Gojjamissa, joka tukahdutettiin, vaikka veron täytäntöönpanosta luovuttiin. Koska kapina saavutti tavoitteensa eli veron heikentämisen, se rohkaisi muita maanomistajia uhmaamaan Haile Selassieta.
Etiopian keisari Haile Selassie I:n kunniaksi järjestetty paraati kääntyy Pennsylvania Avenuelle New York Avenuelta; väkijoukko on kadulla. Washington, D.C. 1963
Vaikka Haile Selassie oli täysin hyväksynyt ja varmistanut Etiopian osallistumisen YK:n hyväksymiin kollektiivisiin turvallisuusoperaatioihin, kuten Koreassa ja Kongossa, hän teki eron sen ja YK:n hyväksymättömän ulkomaisen väliintulon välille Indokiinassa, pahoitteli sitä johdonmukaisesti tarpeettomana kärsimyksenä ja vaati useaan otteeseen Vietnamin sodan lopettamista. Samalla hän pysyi avoimena Yhdysvaltoja kohtaan ja kehui sitä edistymisestä kansalaisoikeuslainsäädännössä 1950- ja 1960-luvuilla. Hän vieraili Yhdysvalloissa useita kertoja noina vuosina.
Keisari Haile Selassie ja Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser Addis Abebassa Afrikan yhtenäisyysjärjestön huippukokouksessa vuonna 1963.
keisari Haile Selassie I ja presidentti John F. Kennedy.
Otsikot ja tyylit
Tärkein artikkeli: Luettelo Haile Selassien arvonimistä ja kunniamerkeistä.
- 23. heinäkuuta 1892 - 1. marraskuuta 1905: Lij Tafari Makonnen
- 1. marraskuuta 1905 - 11. helmikuuta 1917: Dejazmach Tafari Makonnen
- 11. helmikuuta 1917 - 7. lokakuuta 1928: Le'ul-Ras Tafari Makonnen
- 7. lokakuuta 1928 - 2. marraskuuta 1930: Negus Tafari Makonnen
- 2. marraskuuta 1930 - 12. syyskuuta 1974: Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Haile Selassie I, kuninkaiden kuningas, herrojen Herra, Juudan heimon valloittava leijona, Jumalan valittu ja maailmankaikkeuden valo.
- Etiopian 134. kristitty hallitsija ?
- Maailman itäisten ortodoksisten kirkkojen patriarkat kunnioittivat 21. tammikuuta 1965 Haile Selassie I:tä "uskon puolustajan" arvonimellä.
Kansalliset tilaukset
- Etiopian tähti -ritarikunnan komentaja (1909).
- Salomonin ritarikunnan suuri kaulus (1930)
- Salomonin sinettiritarikunnan suurkordoni
- Saba-kuningattaren ritarikunnan suuri kauluri ja kaulapanta
- Pyhän kolminaisuuden ritarikunnan suuri köysi (Etiopia).
- Menelik II:n ritarikunnan suurkordoni
- Uskollisuusmääräys
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Haile Selassie I?
A: Haile Selassie I oli Etiopian keisari 2. huhtikuuta 1930-12. syyskuuta 1974. Hän oli myös Etiopian täysivaltainen regentti vuosina 1916-1930 ja yksi Kansainliiton ja Yhdistyneiden kansakuntien perustajista.
K: Mitä arvonimiä hänellä oli?
V: Hänet kruunattiin "Haile Selassie I, Etiopian kuninkaiden kuningas, Juudan heimon valloittava leijona, Jumalan valittu" 2. marraskuuta 1930.
K: Miten hänen kruunauksensa tuli laajalti tunnetuksi?
V: Kruunajaiset saivat laajaa julkisuutta kahden TIME-lehden artikkelin kautta.
K: Miten hänen jumalallisuutensa tuli uskomukseksi Jamaikalla?
V: Hänen tittelinsä herättivät kiinnostusta Jamaikan saarella, jossa syntyi pian usko hänen jumalallisuuteensa (jumaluuteen), koska häntä pidettiin mustien vapautuksen symbolina.
K: Mitä tapahtui, kun Italia hyökkäsi Etiopiaan vuonna 1936?
V: Vuonna 1936, kun Italia hyökkäsi Etiopiaan, Haile Selassie piti puheen Kansainliitossa ja pyysi apua, mutta se ei toiminut. Toisen maailmansodan aikana hän palasi Etiopiaan Britannian avulla vuonna 1941.
K: Minkä järjestön hän auttoi perustamaan vuonna 1963?
V: Vuonna 1963 Haile Selassie auttoi perustamaan Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU), jonka päämaja sijaitsi Addis Abebassa.
K: Milloin ja miten hän kuoli?
V: Marxistinen vallankaappaus syrjäytti hänet 12. syyskuuta 1974, ja hänen sanotaan kuolleen luonnollisista syistä elokuussa 1975, mutta todisteet osoittivat myöhemmin, että hänet oli murhattu. Monet rastafarit väittävät kuitenkin, että hän on yhä elossa.
Etsiä