Babylon oli kaupunkivaltio muinaisessa Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa, noin 85 kilometriä Bagdadista etelään. Alkuperäisestä muinaisesta Babylonin kaupungista on nykyään jäljellä vain murtuneiden savitiilirakennusten ja raunioiden kumpu hedelmällisellä Mesopotamian tasangolla Tigris- ja Eufrat-jokien välissä.
Babylon oli aluksi pieni kaupunki, joka syntyi kolmannen vuosituhannen alussa eaa. Kaupunki kukoisti ja siitä tuli tunnettu ja tärkeä. Babylon syrjäytti Nippurin Mesopotamian "pyhänä kaupunkina". Tämä tapahtui noin vuosina 612-539 eaa. Se oli aikaa, jolloin Hammurabi yhdisti Babylonian valtakunnan ensimmäisen kerran. Babylonista tuli uusbabylonialaisen valtakunnan pääkaupunki.
Babylonin riippuvat puutarhat olivat yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä.
Lyhyt historia ja kronologia
Babylonin kehitys ulottuu varhaiseen pronssikauteen; kaupunki mainitaan lähteissä jo kolmannella vuosituhannella eaa. Sen merkitys kasvoi erityisesti keskiaikana, kun 1800-luvun eaa. lopun ja 1700-luvun eaa. alun aikana Hammurabi loi laajentuneen babylonialaisen valtakunnan ja antoi kuuluisan lakikokoelmansa. Myöhemmin Babylon oli eri aikakausina joko itsenäinen valtakeskus tai muiden valtioiden, esimerkiksi assyrialaisten ja persialaisten, hallitsema alue.
Vuodet 612–539 eaa. liittyvät erityisesti assyrialaisten valtakunnan kukistumiseen ja uusbabylonialaiseen (kasdialaiseen) nousuun: Babylonia vahvistui jälleen itsenäiseksi valtioksi Nabopolassar’n ja hänen poikansa Nebukadnessarin (Nebuchadnezzar II) johdolla. Nebukadnessar II (noin 605–562 eaa.) teki laajoja rakennushankkeita, jotka antoivat kaupungille sen kuuluisan, monumentaalisen ilmeen.
Kulttuuri, uskonto ja kirjallisuus
Babylonissa puhuttiin akkadinkielisiä murteita ja käytettiin kiilakirjoitusta. Kaupunki oli tärkeä uskonnollinen keskus; sen suojelusjumala oli Marduk ja keskeinen temppelikokonaisuus oli Esagila. Ziggurat Etemenanki on yhdistetty mytologisesti muun muassa kertomuksiin "Babelin tornista".
Kirjallisesti Mesopotamia tuotti useita merkittäviä teoksia, kuten akkadinkielisiä versioita eepoksista (mm. Gilgamesh-eepos) ja laajoja hallinnollisia sekä uskonnollisia tekstejä, jotka kertovat yhteiskunnan toiminnasta ja uskonnollisista rituaaleista.
Arkkitehtuuri ja ihmeet
Babylon tunnettiin massiivisista savitiilirakenteistaan: kaupunkia kiersivät paksut muurit ja sisäänkäynnit kuten Ishtar-portti olivat koristeltu sinisillä poltetuilla tiilillä. Babylonin riippuvat puutarhat mainitaan antiikin lähteissä yhtenä seitsemästä ihmeestä, mutta niiden olemassaolo Babylonissa on arkeologisesti kiistanalainen — joitain tutkijoita sijoittaa vastaavat kuvaukset myös muihin Pohlaiseen Mesopotamiaan kuuluviin kaupunkeihin.
Hallitsevia henkilöitä ja oikeus
Hammurabin nimi liittyy tiukasti varhaiseen oikeusajatteluun; hänen laatimansa Hammurabin laki kuuluu tunnetuimpiin varhaisiin lakikokoelmiin ja kertoo paljon sosiaalisesta järjestyksestä, rikosoikeudesta ja taloudesta tuon ajan Mesopotamiassa.
Babylonin tuho ja jälkivaikutus
Babylon menetti itsenäisyytensä lopullisesti, kun Persian valtakunnan kuningas Kyros Suuri valloitti kaupungin vuonna 539 eaa. Sen jälkeen Babylon oli osa suuria imperiumeja (persialaisten, hellenististen Seleukidien, parthialaisten ja roomalaisten vaikutuspiiriä) ja vähitellen menetti asemansa suurena kaupunkikeskuksena.
Kaivaustyöt, säilyminen ja maailmanperintö
Modernit arkeologiset kaivaukset aloitettiin 1800-luvun puolivälissä (esim. Austen Henry Layard, Hormuzd Rassam ja saksalainen Robert Koldewey). Koldewey teki systemaattisia kaivauksia 1899–1917 ja dokumentoi kaupungin monumentteja kuten Ishtar-portin ja mahdollisen zigguratin jäänteitä. Nykyajan arkeologinen tilanne on kuitenkin monimutkainen: alue on kärsinyt luvattomasta ryöstöstä, sodan- ja merkittävän kunnostustoiminnan (mm. 1980-luvun julkinen restaurointi) vaikutuksista, jotka ovat osin heikentäneet alkuperäisten rakenteiden luotettavaa tutkimusta.
Babylonin arkeologinen alue lisättiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja sitä pidetään yhtenä Mesopotamian keskeisistä muistomerkeistä, joka kertoo ihmiskunnan varhaisista kaupunkisivilisaatioista ja niiden teknisistä, hallinnollisista ja uskonnollisista saavutuksista.
Nykyinen sijainti
Muinaisen Babylonin raunioalue sijaitsee lähellä nykyistä Hillahin kaupunkia, noin 85 km etelään Bagdadista. Paikalta on säilynyt nähtäviä rakenteiden jäännöksiä kuten tiilikumpuja, kelluvien muurien aiheuttamia jälkiä ja fragmentteja koristeellisista laastitiilipinnoista. Tutkimus ja suojelu jatkuvat, jotta paremmin ymmärrettäisiin kaupungin kerrostumia ja niiden kulttuurista merkitystä.
Yhteenveto: Babylon oli keskeinen Mesopotamian kaupunkivaltio, joka vuoroin vaurastui ja vaipui, mutta jonka kulttuurinen, uskonnollinen ja oikeudellinen perintö (esimerkiksi Hammurabin laki ja uusbabylonialainen rakennusperintö) vaikutti laajalti muinaiseen Lähi-itään ja myöhemmin koko maailmaan.
