Fysiikassa ja elektroniikassa henry (symboli H) on induktanssin SI‑yksikkö. Se on nimetty Joseph Henryn (1797–1878), sähkömagneettisen induktion keksineen amerikkalaisen tiedemiehen mukaan. Englannissa Michael Faraday (1791–1867) havaitsi ilmiön itsenäisesti; löydöt tehtiin suunnilleen samaan aikaan. Täydellisen tyhjiön magneettinen permeabiliteetti oli perinteisesti esitetty muodossa 4π×10−7 H/m (henryä per metri), mutta tästä on nykyisessä SI‑järjestelmässä huomioitavia muutoksia — ks. alla.

Määritelmä ja perusyhtälöt

Määritelmä: induktanssi L on sellainen suure, että kun siinä kulkeva virta I muuttuu ajan funktiona, indusoitu jännite (emf) on verrannollinen virran muutokseen. Täsmällisesti:

  • E = −L (dI/dt), jossa E on indusoitu jännite volteissa (V), L on induktanssi henryinä (H) ja dI/dt on virran muutosnopeus (A/s).
  • Yksi henry on se induktanssi, joka tuottaa yhden voltin jännitteen, kun virta muuttuu yhden ampeerin sekunnissa: 1 H = 1 V·s/A.
  • Muita ekvivalentteja muotoja: 1 H = 1 Wb/A = 1 Ω·s. SI‑perusyksiköissä: 1 H = 1 kg·m²·s−2·A−2.

Käytännön suuruusluokat ja esimerkkejä

Induktanssin käytännön arvot vaihtelevat suuresti sovelluksesta riippuen:

  • RF‑piireissä ja käämeissä tyypilliset arvot ovat nano‑ (nH) ja mikrohenryt (µH).
  • Äänitekniikan ja pienitehoisten suodattimien käämit ovat usein millihenryjä (mH).
  • Tehoelektroniikassa kela voi olla arvoltaan mH–kymmeniä mH; erikoistapauksissa (esim. suuritehoiset energian varastokelat) käytetään yksittäisiä henryjä tai suurempia arvoja.

Nimeäminen ja merkintä

Yksikön symboli on iso kirjain H, mutta yksikön nimi kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, ellei se aloita lausetta: "henry". Kansallinen standardointi- ja teknologiainstituutti (National Institute of Standards and Technology) opastaa SI‑järjestelmän amerikkalaisia käyttäjiä käyttämään muotoa "henry" myös monikossa (englannissa ei lisätä -s‑päätettä yksikön nimeen). Suomessa yksikön nimi taipuu suomen kieliopin mukaisesti (esim. "5 henryä").

Historia

Joseph Henry teki 1800‑luvun alussa ja keskivaiheilla useita tärkeitä kokeellisia töitä sähkömagneetismista ja käämien induktiivisista ilmiöistä. Michael Faraday julkaisi omat tuloksensa sähkömagneettisesta induktiosta 1830–1831, ja vaikka Faraday ja Henry työskentelivät itsenäisesti, heidän löydöksensä ovat samankaltaisia ja muodostavat perustan induktanssin käsitteelle. Yksikön nimi "henry" otettiin käyttöön honoraarina Joseph Henrylle.

Huomautus magneettisesta permeabiliteetista ja SI‑uudistus

Ennen vuoden 2019 SI‑uudistusta tyhjiön permeabiliteetti μ0 oli määritelty tarkasti arvoksi 4π×10−7 H/m. SI‑järjestelmän uudistuksen jälkeen perusarvojen määrittelyt muuttuivat, ja μ0 ei enää ole kiinteä määritelty vakio samalla tavalla; sen numeerinen arvo riippuu nyt mittauksista ja muiden perusvakioiden valituista arvoista (esim. alkeisvarauksesta ja hienorakenteisesta vakiosta). Käytännön laskuissa ja monissa oppikirjoissa käytetään silti arvoa 4π×10−7 H/m, ellei haluta tarkempaa nykyaikaista arviota.

Lisätieto

Induktanssi on keskeinen suure sähkö- ja elektroniikkasuunnittelussa: se vaikuttaa suodattimiin, resonanssipiireihin, energian varastointiin ja siirtoon. Perusyhtälöiden ja suuruusluokkien ymmärtäminen auttaa valitsemaan ja mitoittamaan keloja ja säätämään piirit halutun taajuuskäyttäytymisen saavuttamiseksi.