Taiwan (miinus Pescadores) on saari Itä-Aasiassa, joka on historiallisesti ollut erilaisten kulttuurien ja valtapyrkimysten risteys. Saarella asui alun perin useita alkuperäiskansoja, jotka kuuluvat austronesialaiseen kielikuntaan ja ovat sukua Tyynenmeren alueen väestöille. Myöhemmin, etenkin 1600-luvulta lähtien, saarelle muuttui merkittäviä määriä kiinalaisia siirtolaisia.

Varhaishistoria ja kolonialismin kaudet

1600-luvulla saarelle saapuivat myös eurooppalaiset siirtomaavallat. Hollantilaisten vaikutus oli merkittävä: he perustivat tukikohtia ja osaltaan edistivät kiinalaisten siirtolaisten tuloa Taiwaniin työvoimaksi ja viljelijöiksi. Monet eurooppalaiset eivät asettuneet pysyvästi saarelle, ja alkuperäisväestö koki syrjäytymistä, sulautumista ja osin siirtymistä pois saaren länsiosista.

Kun Kiinassa nousi valtaan Qing-dynastia, muuttui myös Taiwanin asema. Vanhan Ming-dynastian kannattajat yrittivät pitää aluetta itsellään: merkittävin heistä oli merisotapäällikkö Zheng Chenggong (tunnetaan myös nimellä Koxinga), joka perusti 1600-luvun puolivälissä Tungningin kuningaskunnan Taiwanille. Qing päätti lopulta vallata Taiwanin ja liitti sen osaksi imperiumiaan 1680–1700-lukujen aikana.

Japanin siirtomaavallan aika ja Kiinan tasavallan hallinto

Taiwan pysyi Kiinan osana melko pitkään, mutta vuoden 1895 rauhassa (Shimonosekin sopimus) se luovutettiin Japanille. Taiwanista tuli Japanin siirtomaa noin viideksikymmeneksi vuodeksi, kunnes toisen maailmansodan jälkeen 1945 Japanin vallan aika päättyi. Sodan jälkeen Taiwanin hallinta siirtyi Kiinan tasavallalle (Republic of China).

Vuoden 1949 Kiinan sisällissodan jälkeen Guomindangin (Kuomintang, KMT) johtoinen hallitus menetti mannertaiwanin vallan ja siirtyi Taiwaniin. KMT:n hallintoa Taiwanissa on arvosteltu sekä ihmisoikeusloukkauksista että autoritaarisista käytännöistä—erityisesti niin kutsutun ”Valkoisen kauhun” (White Terror) aikana, jolloin poliittista oppositiota vainottiin. Toisaalta KMT suoritti myös rakennemuutosohjelmia, modernisoi taloutta ja loi teollisuuden pohjaa, joka mahdollisti myöhemmän talouskasvun.

Demokratisaatio ja poliittinen kehitys

1980-luvulta lähtien Taiwan alkoi siirtyä asteittain kohti monipuoluejärjestelmää ja demokratiaa. Poikkeustila purettiin 1987, ja poliittiset vapaudet laajenivat. Demokraattinen edistyspuolue. Tänä aikana DPP kumppaneineen kyseenalaisti perinteisen KMT:n hallinnon ja muodostui tärkeäksi poliittiseksi toimijaksi. Vuonna 1996 Taiwanissa järjestettiin ensimmäiset suorat presidentinvaalit, ja DPP:n ehdokas voitti myöhemmin presidentinvaalit vuonna 2000, mikä kertoi vallan rauhanomaisesta siirtymisestä.

Nimi, kansainvälinen asema ja suhteet Kiinaan

Virallisesti saarta hallitsee edelleen Kiinan tasavalta (Republic of China), joka pitää itseään Kiinan alkuperäisenä hallintona. Käytännössä Taiwan toimii itsenäisesti: sillä on oma perustuslaki, vaalit, hallitus, armeija ja talouspolitiikka. Kiinan kansantasavalta (PRC) pitää Taiwania osanaan Kiinaa ja vaatii pitkällä tähtäimellä yhdistämistä. PRC:n periaate "yksi Kiina" on johtanut siihen, että useimmat valtiot eivät virallisesti tunnusta Taiwania itsenäisenä valtiona mutta ylläpitävät usein käytännön ja kauppasuhteita.

Kansainvälisesti Taiwanin asema on monimutkainen: Yhdistyneiden KansakuntEN äänestyksessä vuonna 1971 Kiinan edustajuus siirtyi PRC:lle, ja sen jälkeen monet maat siirsivät diplomaattisen tunnustuksensa. Samalla Taiwan on säilyttänyt laajat kauppa- ja kulttuurisuhteet ympäri maailmaa, ja useilla mailla on epävirallisia edustustoja Taiwanissa.

Talous, yhteiskunta ja kulttuuri

Taiwan on kehittynyt nopeasti teollistuneeksi ja korkean teknologian taloudeksi. Maa on erityisen tunnettu elektroniikka- ja puolijohdeteollisuudestaan; maailman johtavat puolijohdevalmistajat sijoittuvat usein Taiwaniin. Taloudellinen menestys on vaikuttanut elintason nousuun ja koulutuksen laajentumiseen.

Väestön kielellinen ja kulttuurinen kirjo on monimuotoinen: virallinen kieli on mandariinikiina, mutta laajasti käytössä ovat myös taiwanilainen hokkien (taiwanin kieleksi kutsuttu), hakka-kielet sekä alkuperäiskansojen kielet. Identiteetti keskusteluissa erotellaan usein näkemykset siitä, pitävätkö ihmiset itseään ensisijaisesti taiwanilaisina vai kiinalaisina, ja keskustelu on tärkeä osa kotimaan politiikkaa.

Nykytilanne ja näkymät

Tämän hetken poliittinen ilmapiiri on yhdistelmä taloudellista yhteistyötä ja jännitettä mantereen kanssa. Taloussuhteet Kiinaan ovat tiiviit, mutta poliittinen epäluottamus ja sotilaallinen uhka ovat jatkuvia huolenaiheita. Suurin osa taiwanilaisista kannattaa käytännön itsenäisyyttä ja nykyisen järjestelmän säilyttämistä, mutta näkemykset tulevasta muodosta vaihtelevat. Kansainvälinen yhteisö seuraa Taiwanin tilannetta tarkasti, koska alueen vakaus vaikuttaa laajemminkin Itä-Aasian turvallisuuteen ja globaaleihin toimitusketjuihin.

Yhteenvetona Taiwan on maa, jonka menneisyys on rikas ja monivaiheinen, ja jonka nykyinen poliittinen asema on seurausta sekä historiallisista tapahtumista että nykypäivän geopoliittisista jännitteistä. Sen tulevaisuus muotoutuu kotimaisen demokratian, taloudellisen kilpailukyvyn ja kansainvälisen politiikan leikkauspisteessä.