HM Prison Pentridge oli australialainen vankila, joka rakennettiin vuonna 1850 Coburgiin, Victoriaan. Ensimmäiset vangit saapuivat vuonna 1851. Vankila suljettiin 1. toukokuuta 1997.
Pentridge tunnettiin usein lempinimillä "The Bluestone College", "Coburg College" tai "College of Knowledge". Alun perin alueen maisemoi tunnettu maisemapuutarhuri Hugh Linaker. Sulkemisen jälkeen suuri osa vankilasta on purettu asuinrakennuksen tieltä. Suuria rakennuksia on rakennettu, ja suunnitteilla on 16-kerroksinen moderni kerrostalo.
Vankilan pohjoisosaa kehittää Valad Property Group ja muita alueita Pentridge Village. National Trust ei pidä Heritage Victorian hyväksymistä kehityssuunnitelmista. Suunnitelmiin kuuluu ulkoseinien osien purkaminen ja asuntojen rakentaminen historiallisten vankilarakennusten väliin.
Lyhyt historia ja rakenne
Pentridge perustettiin 1850-luvulla nopeasti kasvaneen siirtokunnan vankitarpeita varten. Rakennusmateriaali – paikallinen bluestone (basaltti) – antoi vankilalle lempinimen "Bluestone College". Kompleksi koostui useista osastoista ja siivistä, joilla oli eri turvallisuustasoja, erilliset käytännöt remand-vangeille ja eri rikosluokkien vangeille sekä tukirakennuksia, kuten varastoja, verstaita ja sairaalaosaston.
Elämä vankilassa ja olosuhteet
Pentridgessa vietettiin eri aikakausina sekä lyhyitä että pitkiä rangaistuksia. Vankilassa oli tiukat kurinpitomenettelyt, kovaa työtä ja rajoitettu liikkuvuus, mikä heijasti 1800–1900-luvun vankilakäytäntöjä. Rakennusten tiiviit sellit ja kovat olosuhteet synnyttivät usein keskustelua vankien kohtelusta ja vankilajärjestelmän inhimillistämistarpeesta.
Merkittäviä tapahtumia ja vangit
- Viimeinen virallinen teloitus Australiassa: Pentridge tuli laajalti tunnetuksi siitä, että siellä teloitettiin Ronald Ryan vuonna 1967 — yleisesti pidettyä viimeisenä laillisesti teloitettuna henkilönä Australiassa.
- Vankila on pitänyt sisällään useita tunnettuja rikollisia ja julkisuutta keränneitä vankeja. Esimerkiksi Mark "Chopper" Read vietti osan rangaistuksistaan Pentridgessa ja myöhemmin kirjoitti muistelmia elämästään rikollisena ja vangittuna.
- Pentridgeen liittyy myös useita historian kuuluisia rikostutkintoja ja vankilan sisäisiä tapahtumia, jotka ovat jääneet osaksi Victorian rikos- ja yhteiskuntahistoriaa.
Sulkeminen ja jälkihoito
Vankila suljettiin 1. toukokuuta 1997, kun vanhat rakennukset eivät enää vastanneet nykyaikaisia vankeinhoidon vaatimuksia. Sulkemisen jälkeen suuri osa alueesta on siirtynyt yksityiseen kehitykseen. Osa rakennuksista on purettu, osa saneerattu ja muutettu asunnoiksi, toimitiloiksi ja julkisiksi tiloiksi. Useita osia on säilytetty ja erotettu esimerkiksi julkisilla kävelyalueilla ja aukiolla.
Uudelleenkäyttö, kehitys ja perintökiistat
Pentridge Village -hanke yhdistää asumista, liiketiloja ja kulttuurikäyttöä vanhoissa vankilarakennuksissa. Pohjoisosan kehityksestä vastaa Valad Property Group. Suunnitelmat ovat herättäneet laajaa keskustelua: toisaalta kehitys tuo elävyyttä ja taloudellista hyötyä alueelle, toisaalta Heritage Victoria hyväksyi suunnitelmia, joita National Trust ja monet paikalliset asukkaat ovat vastustaneet. Keskeinen kiistakysymys on, kuinka paljon historiallisista ulkoseinistä ja muista rakenteista saa purkaa tai muokata, sekä miten säilyttää paikan muisto ja kunnioitus vangeille ja rikoshistorialle samalla, kun alue kuitenkin muutetaan nykyaikaiseksi kaupunkitilaksi.
Kulttuurivaikutus ja nykykäyttö
Pentridgestä on tullut osa Melbournen kulttuuriperintöä: sen historia näkyy paikallisessa muistissa, kirjallisuudessa ja mediassa. Alueelle on tehty opastettuja kierroksia ja näyttelyitä, ja vanhoja rakennuksia on muutettu monipuolisiksi tiloiksi, joissa voi olla asuntoja, työtiloja ja liiketiloja. Samalla paikka vetää puoleensa myös kiinnostuneita historian- ja arkkitehtuurin ystäviä sekä matkailijoita.
Yhteenveto
Pentridge oli pitkään merkittävä Victorian vankila, jonka historia ulottuu 1800-luvun puolivälistä 1990-luvun loppuun. Sulkemisen jälkeen alue on kokenut voimakkaan muutoksen: osa kulttuurihistoriallisesta rakenteesta on säilynyt, mutta laajassa kehityshankkeessa on myös tehty mittavia muutoksia. Keskustelu perinnön säilyttämisestä ja uudistamisesta jatkuu, ja Pentridge toimii esimerkkinä siitä, miten vaikeaa historiallisten mutta ongelmallisten paikkojen uudelleenkäyttö voi olla.
