Anorexia nervosa (yleensä vain anoreksia) on syömishäiriö, jossa henkilöllä on voimakas ruokahalun rajoittaminen, pelko lihomisesta ja vääristynyt käsitys omasta kehosta. Anoreksia ilmenee useimmiten murrosiässä, mutta sitä voi esiintyä myös nuorilla aikuisilla ja harvoin lapsilla tai iäkkäillä. Anoreksiaan liittyy sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita, ja se voi olla hengenvaarallinen ilman asianmukaista hoitoa.
Oireet
Anoreksiaa sairastavat pitävät itseään lihavina tai pelkäävät epätoivoisesti lihomista, vaikka olisivat hyvin laihoja. Tyypillisiä merkkejä ja oireita ovat:
- tarkoittava, pitkäaikainen laihtuminen ja painon aleneminen
- ruokahalun rajoittaminen, aterioiden vältteleminen ja ruokavalion voimakas kontrollointi (esim. kaloreiden laskeminen)
- kun he syövät, he eivät syö sitä määrää ruokaa, jonka heidän kehonsa tarvitsee, pyrkiessään välttämään lihomista
- pakonomainen liikunta tai "yliliikunta" laihtumisen edistämiseksi
- kehonkuvan vääristymä: peiliin katsominen ja lihavaksi kokeminen vaikka paino on hyvin alhainen
- ruokaan liittyvä salaileva tai rajoittava käyttäytyminen; joskus oksentelua tai laksatiivien käyttöä (purge-tyyppi)
- fyysisiä merkkejä: väsymys, kylmäkäsisyys, ihon kuivuminen, hiustenlähtö, lanugokarvoitus, matala syke ja matala verenpaine, kuukautisten poisjäänti (aiemmin diagnostiikassa huomioitu)
Syyt ja riskitekijät
Anoreksian syntyyn vaikuttavat useat tekijät, jotka usein esiintyvät yhdessä:
- biologiset tekijät: perimä, aivojen välittäjäaineiden eroavaisuudet ja hormonaaliset muutokset voivat lisätä alttiutta
- psykologiset tekijät: perfektionismi, matala itsetunto, ahdistus ja kontrollintarve
- sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät: ulkonäköpaineet, ihanteet hoikkuudesta sekä median ja sosiaalisen ympäristön vaikutus
- elämän tapahtumat: stressi, trauma tai muut psyykkiset sairaudet (esim. masennus, ahdistuneisuus) voivat laukaista oireet
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon: merkittävään energiansaannin rajoitukseen, intensiiviseen pelkoon lihomisesta sekä itsemielikuvan häiriöön painon tai kehonmuodon suhteen. Aina kartoitetaan myös fyysinen terveydentila: paino, verenpaine, syke, laboratorioarvot (mm. elektrolyytit) ja hormonitestit. Lääketieteellisen hoidon tarve arvioidaan tilanteen vakavuuden mukaan.
Hoito
Anoreksian hoito on moniammatillista ja räätälöidään potilaan iän, sairauden vakavuuden ja mahdollisten samanaikaisten häiriöiden mukaan. Hoidon tavoitteena on fyysinen vakauttaminen, painon palauttaminen turvallisesti, syömiskäyttäytymisen korjaaminen ja psykologisen taustan hoitaminen.
- Ravitsemushoito ja lääkärivalvonta: vakavissa tapauksissa vaaditaan sairaalahoitoa ja monitorointia refeedingin (uudelleenruokinnan) aikana refeeding-oireyhtymän riskin vuoksi.
- Perhekeskeinen hoito (Maudsleyn menetelmä / Family-Based Treatment, FBT): erityisen tehokas 18-vuotiailla tai sitä nuoremmilla potilailla. Useissa tutkimuksissa suurin osa nuorista saa merkittävää hyötyä; joissakin tutkimuksissa noin kaksi kolmasosaa nuorista saavutti pysyvämpää toipumista hoidon päätteeksi.
- Psykoterapiat aikuisille: kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), erityisesti CBT-E (enhanced), sekä muuntyyppiset psykoterapiat (esim. MANTRA, SSCM) voivat auttaa muuttamaan ajattelumalleja ja käyttäytymistä.
- Lääkitys: suoraa, tehokasta lääkehoitoa anoreksian ytimeen ei ole vakiintuneesti; kuitenkin masennuksen ja ahdistuksen hoitoon käytettävät lääkkeet (esim. SSRI) voivat olla tarpeen. Joissain tapauksissa antipsykoottisia lääkkeitä (esim. olantsapiini) käytetään painon noston tukena ja ahdistuksen vähentämiseksi, mutta lääkkeiden käyttö arvioidaan tapauskohtaisesti.
- Moniammatillinen tuki: ravitsemusterapeutti, lääkäri, psykologi/psykoterapeutti, perheterapia ja tukiryhmät ovat usein osa hoitoa.
Mahdolliset komplikaatiot ja seuraukset
Anoreksia vaikuttaa lähes kaikkiin elintoimintoihin. Pitkittyneenä se voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia, kuten:
- sydämen rytmihäiriöt, matala syke ja jopa sydämen vajaatoiminta
- luukato ja osteoporoosi
- munasarjojen toimintahäiriöt ja hedelmällisyysongelmat
- munuais- ja maksavauriot, elektrolyyttihäiriöt
- hidastunut aineenvaihdunta, alhainen kehon lämpötila, immuunijärjestelmän heikkeneminen
Anoreksiaan on olemassa erilaisia hoitomuotoja. Ilman hoitoa riski pitkäaikaisiin terveydellisiin haittoihin kasvaa. Anoreksiaan liittyvä kuolleisuus on merkittävästi korkeampi kuin monilla muilla psykiatrisilla sairauksilla; se on yksi psykiatristen sairauksien vakavimmista seurauksista.
Toipuminen ja ennuste
Toipuminen on mahdollista, mutta se voi olla pitkä prosessi ja vaihtelee yksilöittäin. Monet hyötyvät varhaisesta puuttumisesta ja intensiivisestä hoidosta. Nuorten potilaiden ennuste on useimmiten parempi kuin pitkään sairastaneiden aikuisten. Kuten mainittu, Maudsleyn menetelmä on tarkoitettu 18-vuotiaille tai sitä nuoremmille potilaille, ja useissa tutkimuksissa on raportoitu, että suuri osa nuorista (esim. noin kaksi kolmasosaa) saavuttaa merkittävän toipumisen tämän hoidon jälkeen. Kuitenkin relapsin riski on olemassa, joten pitkäaikaista seurantaa ja tukea tarvitaan usein.
Milloin hakea apua
Jos sinä tai läheisesi huomaat merkittävää painonlaskua, ruokailun välttelyä, voimakasta pelkoa lihomisesta tai muita edellä kuvattuja oireita, on tärkeää hakea apua varhain. Ota yhteyttä omaan terveysasemaan, lääkäriin, psykologiin tai paikalliseen mielenterveyspalveluun. Hätätilanteissa (pyörtyminen, rytmihäiriöt, voimakas heikotus) hakeudu välittömästi ensiapuun.
Tukitoimet ja ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisyssä keskeistä on terveellisen ruokakäyttäytymisen edistäminen, median ja sosiaalisten odotusten kriittinen tarkastelu sekä nuorten psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen. Perheen, koulujen ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuuden lisääminen auttaa tunnistamaan riskit varhaisessa vaiheessa.
Huom. Tämä artikkeli antaa yleistietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Anoreksia vaatii usein moniammatillista, yksilöllistä hoitoa.
